"Uskon, vaikka minulla on aivot"

ke 23.4.2025

Olin jo päättänyt, että en hanki Wille Riekkisen kirjoja Kirjain vai henki sekä Valo ja pimeys ennen kuin saan lyhytterapiaopintoni päätökseen. Koska olen ihmisiä, jotka pyörtävät päätöksen kuin päätöksen nanosekunnissa ja teen suunnitelmat uusiksi tuosta noin vain, huomasin rapistelevani Storyteliä ja kuinka ollakaan ihan varkain näpyttelin hakutoimintona Wille Riekkinen.

Sallin itselleni Riekkisten kuuntelun aina, kun kävin keräämässä askeleita. Kuuntelin ne putkeen ja Helsingin ajoon Storytel valitsi minulle Riekkisten jälkeen Anni Pesosen kirjan Credo – Tieni mystiikkaan.

Piispa Mari Leppänen on valinnut Pesosen Credon vuoden 2021 kristilliseksi kirjaksi. Mitähän lienen vuonna 2021 ajatellut, sillä valinta on mennyt minulta totaalisesti ohitse.

Wille Riekkinen oli Jari Rantalan jututettavana Ylen ykköstelkkarin Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa pääsiäismaanantain myöhäiltana. Oli pakko mennä nukkumaan kesken, sillä tiistaina alkoivat taas aikaiset aamuherätykset. Helsingin reissussa unirytmi meni sekaisin totaalisesti ja vuosi vuodelta rytmin muutokset käyvät kankeammin.

Matti katsoi ohjelmaa pidempään ja nukkumaan kömpiessään sanoi, että juuri Riekkisen käsittelemistä kysymyksistä olen hänelle luennoinut viime aikoina. Ihmekö tuo, sillä ajatukseni ovat paljolti peräisin juuri Riekkiseltä.

Wille Riekkinen piti meille vuoden 1999 teologian kesäyliopisto-opiskelijoille yhden Vanhan Testamentin eksegetiikkaluennon. Pääluennoitsija oli teologian tohtori Kari Kuula. Olin aivan hurmiossa, aloin hikipinkoilla ja sain Vanhan Testamentin eksegetiikasta hyvän numeron.

Hikipinkoiluni loppui siihen, kun odotin Annaa enkä enää mahtunut Kuopion yliopiston luentosalissa penkin ja pienen luentopöytäsen väliin. Anna syntyi lopuksi yliajalla ja oloni oli tukala. Lisäksi uhkana oli raskausmyrkytys. Silti ikävöin raskaana olemisen aikaa.

Minulle raskaana olo ja imetys olivat melkein ihaninta mitä tiedän. Jännää tosiaan, että ikävöin olon tukaluuttakin. Oli täysi olo, täyteläinen. Ruumiillani oli merkitystä.

Myöhemmin olen lukenut teologisia kirjoja huvikseni ja John Shelby Spongin kirjan Miksi kristinuskon on muututtava tai kuoltava? hankin heti, kun se ilmestyi suomeksi. Riekkinen viittaa tuon tuostakin Spongiin sekä Marcus J. Borgiin. Marcus J. Borgin Kristinuskon sydämen - uudelleen löydetyn uskon olen ostanut jossain ihmeellisessä käänteessä. En edes muista, missä, mutta jotain on aina tullut väliin. Olen sitä aloitellut, mutta kesken on jäänyt.

Vannon kautta kiven ja kannon. En vähään aikaan opiskele mitään tämän jälkeen. Haluan lukea just tasan tarkkaan sitä, mitä haluan enkä mitään mitä pitää. Eikä tästä nyt tule teologista päivitystä, sillä pitää lähteä yrityskonsultaatioon Iisalmeen. Mattikin söhräsi ajatukseni sekaisin, kun piti oikolukea pari hänen sähköpostiaan.

Ajattelin Annankulman kotoisan makaronilaatikkolounaan jälkeen polkea Matin ja Liisan asemalle kirjoittamaan kortit, merkinnän ja yhden pikku kirjeen. Höpsistä! 

Jäi ikuisesti mieleen, kun tallasin Lapinlahden lentokenttää Riekkisen Kirjain vai henki korvissani ja jo kirjan esipuheessa Riekkinen toivoo, että kirjaansa perehtymisen jälkeen lopputulema on kiteytettävissä toteamukseen "Uskon, vaikka minulla on aivot."

Taisin hihkua ääneen.

Anni Pesonen on myös teologian tohtori. Hän on Uuden Testamentin eksegeetikko ja sanoi, että kymmenen vuotta asioiden kanssa painittuaan tuli siihen tulokseen, että Raamattu on kuin sokerikakku. Eihän sokerikakustakaan enää voi erottaa, mikä on kananmunaa, mikä jauhoja, mikä leivinainetta ja mikä sokeria.

Esimerkiksi evankeliumeista Markuksen evankeliumi on kirjoitettu ensin. Sekin noin 70 jKr. Luukas ja Matteus ovat käyttäneet Markusta lähteenään, mutta myös niin sanottua Q-lähdettä (saksan sanasta die Quelle, "lähde").

Wikipedia kertoo, että Q- tai logia-lähde on hypoteettinen Jeesuksen puheiden kokoelma ja se sisältyy synoptisten evankeliumien syntyhistoriaa selittävään niin kutsuttuun kaksilähdeteoriaan. Johanneksen evankeliumi ei kuulu synoptisiin evankeliumeihin. Se on itsenäinen teoksensa.

Tämä kaikki on niin innostavaa ja tajunnan räjäyttävää, että .... apua kello on 14.07. On mentävä.