Maagista realismia Olga Tokarchzukin Alussa ja muissa ajoissa

 ti 14.1.2025

Kaunein kohtaus Olga Tokarchzukin romaanissa Alku ja muut ajat oli se, kun entinen lapsihuora, nimeltään Tähkä, jo aika ikääntyneenä tai ainakin ennen aikojaan vanhentuneena, lempii yöllä väinönputken kanssa.

Vuoden kaksikymmentäseitsemän kesällä Tähkän mökin eteen kasvaa väinönputki. Putki työntää ensin maasta mehevän versonsa. Sitten se levittää lehtensä ja kesän lopussa se kasvaa mökin kattoon asti ja avaa mökin ylle muhkean sarjakukintonsa. Tähkän huone on lopulta täynnään väinönputken kukintojen viettelevää tuoksua.

Lemmestä väinönputken kanssa syntyy tytär Ruuta. Ruuta tarkoittaa Ruutapensasta. Google suostui kertomaan, että ruutapensas löytyy Cantellin ja Saarion vuodelta 1936 peräisin olevasta Suomen myrkylliset ja lääkekasvit -kirjasta.

Tähkä on myös noita ja varmasti hankkii osan elantoansa edelleenkin huoraamalla. Arvelen näin, sillä Genowefa väittää, että Tähkä on vaihtanut hänen tyttölapsensa hydrogefaliasta kärsivään heiveröiseen poikaan Izydoriin. Ruutalla on aivan samanlaiset hiukset kuin Genowefan esikoistytöllä, Misialla.

Arvelen, vaikka kertoja ei väitäkään mitään, että Misia, Izydor ja Ruuta ovat sisaruksia. Myöhemmin Izydor rakastaa Ruutaa, mutta Ruuta ei halua rakastella kenenkään sellaisen miehen kanssa, josta välittää. Hän oli joutunut sekä saksalaisten että venäläisten sotilaiden raiskaamaksi, kun toisen maailmansodan rintama kulki Alun ylitse.

Tokarchzukin kieli on Alussa ja muissa ajoissa aistillista. Vaeltajat oli kumman akateeminen. Teoreettinen ja kekkoileva. Teennäinen.

Väinönputken lempeä edeltää kertomus siitä, kuinka kaunis käärme rakastaa Tähkää. Se kiertyy Tähkän kaulan ympäri kuin kultainen kääty ja kirkkoherra repii tietenkin pelihousunsa. Käärme myös pelmuaa Tähkän hameissa ja haistelee naisen tuoksuja. Nyt pitäisi vähän lukea Maria Suutalan väitöskirjastaan tekemäänsä kirjaa Kesytetty nainen: seksuaalisuus ja luontosuhde länsimaisessa ajattelussa.

Tähkän luona käy myös Paha Mies. Paha mies on jonkinlainen puuhun kiipeävän suden ja miehen risteymä. Alussa ja muissa ajoissa romaanihenkilönä on myös näkki, Pluszcz. Sanakirjan mukaan Plusz on nukkaverka, mitä se nyt onkaan.

Näkki on yksinäinen. Se pulpahtaa pintaan, kun venäläiset lähtevät hyökkäykseen painaakseen saksalaiset perääntymään ja maailma tuntui aaltoilevan. Tokarchzuk kertoo sotarintaman jäljistä kuin ohimennen. Siksi teksti olikin hyvin vaikuttavaa: "Korkeassa heinikossa lojui satoja jäähtyviä ihmisruumiita. ... Sielut nousivat ruumiista hämmentyneinä ja typerryksissä. Ne lepattivat kuin varjot, kuin läpinäkyvät ilmapallot." (Tokarchzuk Alku ja muut ajat s. 154)

Näkki Pluszcz ilahtuu, kun sielut irtautuvat ruumiista ja koettaa saada niitä tanssimaan kanssaan. Pluszcz on itsekin hukkuneen talonpojan ruumiista irronnut sielu. Talonpoika asui talossa nimeltä Pluszcz ja kerran hänen ajeli hevosineen Wolasta hirveässä humalassa, kun hevoset pillastuivat ja talonpoika putosi lammen matalaan veteen, kaislikkoon.

Pluszcz ottaa vaikka mitä hahmoja sen jälkeen, kun talonpojan ruumiista oli lähdettävä. Ruumis alkoi mädäntyä. Lopulta siitä tuli ihmisiä vihaava ja kiusaava näkki. Se asettui metsälampeen, Wodenicaksi kutsuttuun metsään ja Wydymacziin ulottuville sumuisille niityille.

Vaalean nuorukaisen hahmon saava väinönputki, naisen tuoksua rakastava käärme, yksinäinen näkki tai puuhun kiipeävä Paha Mies silavansiivu suussaan tuovat mieleeni Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyyden.

Tokarchzuk osaa kirjoittaa kamalista asioista lämmöllä. Osoitan ihailuni ja lähden alakertaan Matin hauduttamalle riisipuurolle!

Puolan kielen sanakirjani

Tähkän Google Kääntäjä väittää olevan Kolec ja kun vaihtaa toisin päin kysyäkseen, mikä on Kolec suomeksi, Google Kääntäjä sanoo, että piikki. Minulla taitaa olla tuvan kirjahyllyssä ihan ylhäällä puolan taskusanakirja. Pitää katsoa siitä, mikä Tähkä on oikeasti puolaksi. Alkoi vaivata myös, mitä Tähkän mökin sijainnin paikka on suomeksi. Hänen mökkinsä sijaitsee Wydymaczissa. Turskassa. Niin. En ole Google Kääntäjän kaveri.

Kipitin alakertaan ja kiipesin keittiötikkaille. Löysin sana- ja virsikirjapinon alimmaisimman. Se on Słownik - polsko - finski. Olen raahannut sekä puolan että unkarin sanakirjaa vuodesta 1988 lähtien varmasti ainakin kahdessakymmenessä viidessä osoitteessani. Moskovassa en niitä käyttänyt.

Tapanani on ollut kirjoittaa pieniä tarinoita kulloisenkin ostamani kirjan etulehdille. Niin näköjään olen tehnyt ostettuani sanakirjan: "Varsovan rautatieasemalla, jotta oltais´ tajuttu olevamme Puolassa. 3.9.1988 Piu ja Juha. Vajaan parin tunnin lennon jälkeen ei tuntunut olo siltä, että olisi ulkomailla. On nimittäin tapana puksuttaa junassa montapäivää ennen kuin pääsee perille."

Olimme ehkä lähdössä Varsovasta jo Krakovaan. Pitää vielä ottaa unkarinkin sanakirja alas ja katsoa, mitä olen sen etulehdille kirjoittanut. Olen saattanut ostaa sen joko vuonna 1987 tai 1989 joko Juhan tai Oilin kanssa.

Nyt on hankittava Tapani Kärkkäisen suomentama Tokarchzukin uusin. Se on ohut kirja sumerilaisesta myytistä Inannasta. Salosen Maritan Kulttuuritoimituksen Kati-Annika Ansas antaa Anna in maailman hautakammiossa (Anna In w grobowcach świata, 2006). -romaaniin lukuohjeita. Kuulema kirja kannattaa aloittaa lopusta, jälkisanoista, jotta sitä voisi ymmärtää.

Niin teen! Anna In maailman hautakammiossa on Säröttären julkaisema. Säröttärellä olisi oma kirjakauppa Kalliossa. Etsin vielä jostain Suomalaisen kirjakaupan mutkista Tokarchzukin Aja aurasi vainajain luitten yli (2009, Prowadź swój pług przez kości umarłych, suom. Tapani Kärkkäinen, 2020. Pahus, Aja aurasi vainajain luitten yli on saatavilla vain e-kirjana tai äänikirjana.