Lässystä lähetyssaarnaajajohtajasta rintamakarkuriksi ja työyhteisösovittelukoulutuksen kautta transformatiiviseksi muutosjohtajaksi

Johtaja yhtä aikaa konfliktin osapuolena ja sovittelijana

Pia Valkonen, Helsingin Psykoterapiainstituutti, SOV10

 

Sisällysluettelo

1. Johdanto............................................................................ 3

2. Ongelmanasettelu.............................................................. 3

3. Ensimmäinen saamani työnohjaus..................................... 4

4. Käsitteitä ja järjestelmäkritiikkiä........................................... 5

4.1. Karaokekapitalismi

4.2. Restoratiivinen sovittelu ja transformaatiivinen johtaminen

4.3. Miten ratkaisukeskeinen puhetapa eroaa uusliberalistisesta eufemismiasta?

4.4. Psykokulttuurinen vallankäyttö

4.5. Mitä johtaminen on?

5. Mikäs meidän firman ongelma nyt olikaan….…………………………..……………...8

6. Liian kiltti esimies ja esimies, joka on poissa…………………………………………..9

7. Sovittelu rakennusalalla…………………………………………………………………10

8. Sovittelun keinoin eteenpäin……………………………………………………………12

9. ”Että elekeepä tehä mittään niin ei tuu virkavirheitä!”……………………………….13

10. Transformatiivisen johtajan on nähtävä eteenpäin…………………………………14

LÄHDELUETTELO

 

TÄSTÄ SE ALKAA: 

1. Johdanto

Toukokuu 2010. Saavun Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy:n tukikohdan ja kotimme ovelle. Olen tulossa Helsingistä Suomen kommunistisen puolueen edustajakokouksesta. Olen myös tehnyt mutkan ylempänä Sonkajärvellä viedäkseni täkäläisen kommunistijohtajan perille asti.

Aviomieheni on vastaanottamassa ovella. Sanon hänelle, että lähden saman tien takaisin Sonkajärvelle. Kommunistijohtaja jätti lompakkonsa autooni. Vien lompakon takaisin.

Tunnen välittömästi, kuinka helvetti jäätyy. Se ei sula kymmeneen vuoteen, vaikka suhteeni sonkajärveläiseen kommunistijohtajaan oli jo loppunut ennen sitä, kun huomasin, että tämän lompakko on Saabin hansikaslokeron päällä.

Aviomieskin oli antanut kaiken anteeksi. Minä vain en tiennyt sitä, sillä en lukenut hänen lähettämiään tekstiviestejä.

Tammikuu 2020. Lähden Helsinkiin työnohjausopintojen jaksolle. Mieheni saattaa minut autolla junalle ja lähtee viemään tilitoimistoon firman joulukuun kuittimappia. Minä järjestelen kuitit kuukausittain tilitoimistokuntoon aina ennätysnopeasti, sillä inhoan paperipyörittämistä. Inhokkitöistä pääsee parhaiten eroon, kun tekee ne heti maanantaiaamuisin. Aviomies käy tilitoimistossa ja menee konttorille kopioimaan torvisoittonuotteja rakennusliikkeen entiselle työntekijälle, jonka oli irtisanonut kuusitoista vuotta aiemmin mielenterveysongelmien vuoksi.

Menin kyllä naimisiin rakennusliikeyrittäjän kanssa, mutten silloin tiennyt, että saan naimakaupan yhteydessä sekä puolet rakennusliikkeestä että ensin talomme yläkertaan ja lopulta aviomieheni kalsareihin pesineen firman entisen työntekijän.

 

2. Ongelmanasettelu

Jos joku löytää perheyrityksen, jolla on mennyt huonommin ja jonka yrittäjäpariskunta on tehnyt enemmän ja karkeampia virheitä kuin me mieheni kanssa olemme tehneet niin avioliitossamme kuin yrittäjätaipaleellamme, tarjoan jäätelöt Lapinlahden Väisälänmäen kulttuuriperinnemaisemassa sijaitsevassa Karjamajakahviossa.

 

3. Ensimmäinen saamani työnohjaus

Olin työyhteisösovittelukoulutusta edeltävissä työnohjausopinnoissani toinen, joka uskalsi ryhtyä harjoitustyönohjauksessa ohjattavaksi. Harjoitusohjaajani oli psykologi ja emtr-terapeutti Outi Olani. Työnohjausharjoittelutilanteeseen meitä oli valmisteltu huonosti ja tunnelma luokassa oli kaikkea muuta kuin turvallinen.

Ohjauksessa ei tullut todellista kohtaamista, sillä pidin Outi Olania nättinä nuorena naisena, joka tulee keskiluokkaisesta perheestä, ja joka ei voi tietää yrittämisestä tuon taivaallista eikä muustakaan elämästä.

Vähänpä tiesin. Toisaalta kaikki työnohjaajaopiskelijat – paitsi meidän kolmen hurjan naisen pienryhmämme – säilyttivät keskiluokkaisen julkisivunsa. Kaikkien mielestä oli aina tosi kiva tulla opintojaksolle eikä kukaan ollut koskaan hämmentynyt, pahalla mielellä tai epävarma.

Tunsin olevani teräväsärmäinen palikka, joka ei mahdu mihinkään koloon. Vääränmuotoinen vääränlainen, kertakaikkisen väärä. Teki mieleni itkeä, kun Olani työnohjauksessa kysyi turhautuneena – näin tulkitsin – eikö meillä ole koskaan firmassa tai avioliitossa mennyt hyvin.

Jouduin myöntämään, että ei ole.

Outi Olanin kirjassa Mokasin on monta kohtaa, jotka minunkin on syytä opetella ulkoa. Opettavaisin kohta on e-kirjan sivulla 231: ”Anna tunteiden tulla, mutta älä toimi niiden ohjauksessa. Itse asiassa kun olet palasina, älä tee yhtään mitään. Anna vain itsellesi lupa olla rikki.”

Jos joku olisi tullut yrityksemme ja avioliittomme viimeisimmän kriisimme keskellä minulle mussuttamaan, että päästä irti, päästä vain vihastasi irti, olisin tintannut nenään. Tosin kukaan ei olisi minua löytänyt, sillä vietin    paljon aikaa kodinhoitohuoneessamme vaatetangossa riippuvien vaatteiden alla ja sinkityn kenkärallin päällä sikiöasennossa uikuttaen. Muuta tietä ylös ei ollut kuin ensin kyljelleen kodinhoitohuoneen lattialle ja siitä vähitellen käsivarsien varaan ponnistaen ja pikku hiljaa jalkeille.

Onneksi löysin Helsingin psykoterapiainstitutin ja ratkaisukeskeisen työyhteisösovittelun!

 

4. Käsitteitä ja järjestelmäkritiikkiä

4.1. Karaokekapitalismi

Valmistuin työnohjaajaksi kirjoittamalla lopputyössäni auki yrittäjätaipaleemme ja lyhyesti sitä edeltävän elämänhistoriamme. Otin rakennusliikkeen talous-hallinnon haltuuni vuonna 2006. Yhteisen osakeyhtiön perustimme vuonna 2008. Siinä samassa kapitalismi ajoi karille. Oli finanssikriisi ja pankkimme kieltäytyi  yhteistyöstä. Heti osakeyhtiön perustamisen jälkeen toinen isoista urakoistamme tuli silmille.

Meidät pelasti lapinlahtelainen kepulainen taustavaikuttaja, harmaa eminenssi. Wikipedian mukaan harmaa eminenssi -käsite tulee ranskan kielestä ja sanasta éminence grise. Se tarkoittaa vaikutusvaltaista poliittista neuvonantajaa, joka toimii poliitikon tai poliittisen liikkeen yhteydessä vailla virallista asemaa.

Karaokekapitalismille ominaista on, että menestyäkseen on osuttava oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Vaikka välillä yrittämisessä on tuntunut siltä, että mikään meillä ei ole mennyt oikeassa järjestyksessä, oikeaan paikkaan olimme osuneet: Yrityksemme sijaitsi ihanteellisessa kunnassa. Niin kuin olen keputotalitarisistisia kuntia vihannut!

Kapitalismi oli jo ennen finsanssikriisiä degeneroitunut karaokekapitalismiksi (Ridderstråle Jonas ; Nordström Kjell A, 2004) . Karaokekapitalismin tunnistaa siitä, että siinä saattaa tapahtua mitä vain, milloin vain. (Valkonen, 2020).

Työnohjauksen lopputyön otsikkona oli Avioliitto, uusioperhe, rakennusliike ja muut varauksin antautuneet minät. Työnohjauksen työkalut mikroyrityksen johtamisessa.

Työyhteisösovittelukoulutuksesta haen työkaluja mikroyrityksemme johtamiseen restoratiivisesta, oppimiseen ja voimauttamiseen, perustuvasta sovittelusta.

 

4.2. Restoratiivinen sovittelu ja transformaatiivinen johtaminen

Tahdon, että jatkossa rakennusliikkeessämme kohtaamme aidosti sekä toisemme että konfliktit, korjaamme vauriot ja tarvittaessa muutamme asioita. Koska termi restoration tarkoittaa sanamukaisesti palauttamista, restoratiivinen lähestymistapa sopiikin mainiosti restaurointiliikkeen johtamisfilosofiaksi.

Restoratiivisuuden kolme pääkohtaa ovat: kohtaaminen, korjaaminen ja muuttaminen. (Pehrman 2012, 32)

Transformatiivinen johtaja pitää riitoja mahdollisuuten kasvulle ja muutokselle. On uskallettava käsitellä ja ottaa vastaan tunteita (Furman, Ahola, Hirvihuhta 2004, 138) Vaikka aina sopimukseen ei päästäisi, prosessin pitäisi tehdä osapuolista aikaisempaa eheämpiä ihmisiä. (Pehrman 2012, 59).

 

4.3. Miten ratkaisukeskeinen puhetapa eroaa uusliberalistisesta eufemismiasta?

Psykoterapeutti Bessel van der Kolk veti vuosikausia Vietnamin sodan veteraanien terapiaryhmää ja pani merkille, että veteraanit jatkavat ryhmäkeskusteluissa sotaa loputtoman tuntuisesti.

Ikään kuin he olisivat jumittuneet traumaansa.

Uskon, että firmastamme tulee vielä hyvä, kunhan sopivasti sekoittelen ratkaisukeskeisyyteen Bessel van der Kolkin kehollisia menetelmiä, jotka tähtäävät hyödyttömien hälytysreaktioiden sammuttamiseen (van der Kolk 2019), sekä kognitiivis-analyyttisen psykoterapian integratiivista lähestymistapaa: ”Käytä keinoa, joka toimii.” (Särkelä, Tikkanen, Haanpää).

Me, yrittäjäpariskunta, olemme menneet lihamyllyn lävitse, mutta jospa meidän  ylipulleiden egojemme onkin ollut välttämätöntä tulla murjotuksi. Mikä ei tapa, vahvistakoon.

Ratkaisukeskeinen suhtautumistapa eroaa uusliberalistisesta eufemismiasta siinä, että ratkaisukeskeinen ihminen pyrkii näkemään jonkin asian toisesta näkökulmasta, mutta ei liian nopeasti – sen sijaan uusliberalistiseen eufemismiaan, kiertoilmaisemiseen, liittyy hämääminen, hämärtäminen ja jossain määrin suoranainen valehtelu.

Uusliberalistinen kiertoilmaussanasto käy mainiosti vain bull shit -bingon pelaamiseen. Googlasin nopeasti etsiäkseni nasakkaa määritelmää siitä, mikä on bull shit -bingo ja löysin Projekti-instituutin bingotaulukon. Taulukossa oli termi itseohjautuvuus. Nyt lopputyöltäni ja koko johtamiseltani taisi mennä pohja, sillä tahtoni on, että rakennusliikkeemme työntekijät ovat mahollisimman itseohjautuvia.

Pitänee keksiä parempi sana tilalle tai sitten panna koko pieni henkilöstömme esimiesvalmennukseen.

Uusliberalisminhan me kaikki tunnistamme. Olemme tietenkin lukeneet sekä David Harveyn Uusliberalismin lyhyen historian sekä Heikki Patomäen kirjan Uusliberalismin Suomessa. Jos nämä ovat liian tuttuja, kannattaa etsiä käsiin Antonio Negrin ja Michael Hardtin Imperiumi tai Naomi Kleinin Tuhokapitalismin nousu.

 

4.4. Psykokulttuurinen vallankäyttö

Se, että olemme joutuneet vuosikymmenet nielemään uusliberalistisia emävalheita ja omaksuneet tyhjiä hokemia, on johtanut masennusdiagnooseihin ja työkyvyttömyyseläkepäätöksiin. Kun suoritin ensimmäisen johtamistutkintoni, opettajamme propgoi meille yrittämisen pohjaksi kirjaa, jonka nimi oli Ui tai uppoa.

Asenne oli se, että vain paras ja täydellinen kelpaa. Yrittäjän paras ominaisuus olivat terävät kyynärpäät. Jos ei koko ajan kauho henkensä edestä, uppoaa.

Kansalaiset eivät enää olleet toimijoita. Heistä piti terapian avulla muokata uusliberalismiin paremmin sopivia yksilöitä. Mitään yhteiskuntaahan ei enää ollut, oli vain yksilöitä, kuten Margaret Thatcher sanoi.

Terapeuttisen vallan mekanismit työntävät kapitalismin vain syvemmälle yksilön korvien väliin ja ne jättävät yksilön yksin rakenteellisten ongelmien kanssa. (Valkonen, 2009) Taantuville seuduille työpaikkoja ei tule lisää, vaikka työttömät kuinka suhtautuisivat työllistymiseensä positiivisesti. (Brunila, 2021, 334).

 

4.5. Mitä johtaminen on?

Lapsuuden ystäväkirjoissa kysyttiin, miksi aion isona. Ei tullut mieleenkään kirjoittaa, että rakennusliikkeen toimitusjohtaja-yrittäjäksi. Jouduin tähän sen vuoksi, että rakastuin yrityksen perustajaan ja huomasin, että rakastettuni on yrityksensä kanssa pulassa.

Paras kiteytys johtamisesta löytyi työyhteisösovittelukoulutuksen lopputöistä Tuula Kuivalaiselta: ”Johtaminen on nykyisin palvelutehtävä, jolloin tavoitteena on helpottaa työntekijöiden tavoitteisiin pääsyä olemalla selvillä työn arkisista ongelmista ja kehittää työn sujuvuutta.” (Kuivalainen, 2021,7)

 

5. Mikäs meidän firman ongelma nyt olikaan?

Kun tulin naimisiin rakennus- ja restaurointialan yrittäjän Matti Valkosen kanssa, olin tyypillinen rakennusalan miehiä ihasteleva toimittajatar, jonka mielestä oli vain niin ihanaa, kun puutalon lattiat narisivat.

Pian olin lässy rakennusliikkeen lähetyssaarnaajajohtajatar (Pehrman, 2011, 103).

Sitten seurasi muutamat kriisit, keskenmenot, konkurssinuhat ja parit irtisanomiset, ja valitsin itseni toimitusjohtajaksi, sillä kukaan firmassa ei halunnut enää mitään.

Rakennusmestarista restaurointimestariksi ja esimieheksi kouluttamamme työntekijä kyllästyi kahdeksan vuoden jälkeen firmamme pysähtyneisyyden tilaan ja lähti Iisalmen kaupungin rakennusmestarin eläkevirkaan. En yhtään ihmettele, miksi.

Toisaalta, jos hän ei olisi lähtenyt, emme olisi joutuneet muutosturbulenssiin. Olisimme taas päässeet väistämään.

Työnohjauksen lopputyöni päättyy kuvaukseen rekrytointitilaisuudesta. Järjestin taiteen maisterille, joka halusi täydentää meillä ammattiaan laatoittajasta sisustaja-restauroijaksi, työpaikkahaastattelun siten, että istuimme joukolla firman pääkonttorin keittiön pöydän ääressä, tarjolla oli pientä purtavaa, ja juttelimme pääosin niitä näitä.

Mukana oli rekrytoitavan lisäksi nuori koulutussopimukselainen, josta seuraavana kesänä tuli vakityöntekijämme, vastavalmistunut rakennusinsinöörimme, ja yrittäjäpuolisoni.

Itse en istunut pöytään, vaan tarkkailin pöydän äärellä istujia hienoisen etäisyyden päästä. Panin merkille monia asioita, kuten oikeastaan myös syyn siihen, miksi jouduimme lopulta päättämään rekryyttimme oppisopimussuhteen koeajalla.

Samalla tunnistin ärsyyntyväni siitä, että nuori rakennusinsinöörimme sivuutti minut. Hän ei tuntunut olevan rekrytointitilaisuudessa läsnä ja aloin turhautua  hänen epäassertiivisesta, suostuttelevasta ja epävarmaksi tulkitsemastani puhetavastaan (Virkki-Ugeleghe 2020).

Sanoimme oppisopimussuhteen myöhemmin syksyllä irti. Irtisanomista edelsivät rektyyrttimme lukuisat kirjelmät siitä, miten organisaatiomme on sekavassa tilassa, johtaminen on sekavaa eikä hän saa tarpeeksi tukea työmaalla. Tiesimme kaiken sen jo etukäteen, siksi olimme häntä palkkaamassakin. Ajattelin, että hänen akateemisesta taustastaan sekä projektipäällikkökokemuksesta olisi firmallemme hyötyä.

Vuolaissa kirjelmissään entinen projektipäällikkö teki selväksi, että suostuu työskentelemään työmaalla vain kokeneen mestarin ohjauksessa. Olin juuri saanut tietää, millaisia vuosia kestäviä seurauksia oli sillä, että naispuolinen työntekijä kukoistaa vain yrittäjän läsnäollessa. 

Koronatalvena 2020 saimme Ysaolta hyviä koulutussopimukselaisia, mutta vasta kesällä 2020 aloimme toden teolla pyrkiä kohti muutosta, sillä kirjoittaessa työnohjausopintojeni lopputyötä innostuin uudelleen sekä aviomiehestäni ja firmastamme.

Talvella 2021 aloitimme nuoren rakennusinsinöörimme kanssa Seppo Hoffrénin konsulttitoimiston järjestämän rakennusalan yritysten johtamisvalmennuskurssin. Valmennus oli hyvä, käymistäni Seppo Hoffrénin toimiston johtamiskursseista paras, mutta jokin puuttui.

Oikeastaan minun olisi pitänyt hankkiutua Helsingin psykoterapiainstituutin ratkaisukeskeiseen lyhytpsykoterapeuttikoulutukseen, sillä  olemme mieheni kanssa muussautuneet yrittäjäuramme aikana perusteellisesti.

 

6. Liian kiltti esimies ja esimies, joka on poissa

Jotain firmassamme on hyvin. Kumpikaan meistä yrittäjistä ei ole ratkennut ryyppämään, emme käytä lainkaan alkoholia, emmekä ole joutuneet turvautumaan psyykelääkkeisiin.

Mieheni harrastaa lentämistä ja minä terapeuttista kirjoittamista sekä erilaisten asioiden opiskelua. Emme ole menestyneet taloudellisesti kovin hyvin, mutta kalliit harrastuksemme olemme saaneet rahoitettua ja meillä on neljän hehtaarin pientila Rautavaaralla.

Olen myös ollut aina aika kovaluontoinen laskun lähettäjä. Urani rakennus- ja restaurointiliikkeessämme alkoi siitä, että miehensä rempallaan olevista asioista kiinnostuneena vaimona löysin yrityksen konttoripöydän laatikosta lähetettyjä laskuja.

Perehdyin niihin ja ryhdyin itse perintätoimistoksi.

Sain myöhemmin oppia Finlexistä, kun asiakkaamme, ammattireklamoija, koetti maksattaa meillä kylppärinsä. Sähköpostittelin asiakkaan palkkaaman juristin kanssa ja aina, kun juristi koetti jotain jupista, lähetin hänelle siivun Finlexistä.

 

Jos tämä kuulostaa itsekehulta, tämä on sitä.

 

Olen löytänyt itsestäni tiukkuutta, lujuutta, jopa kovuutta. Sitä mukaa, kun minusta on kasvanut lujempi, mieheni on saanut rinnallani olla oma rauhantahtoinen itsensä. Hän on ehkä liian kiltti, mutta juuri ratkaisukeskeisen ajattelun mukaisesti sanoitan kiltteyden rauhantahtoisuudeksi. Mieheni rauhantahtoisuudella firma on pelastettu useaan kertaan. Hän on osannut käsitellä muun muassa Lapinlahden kepulaisia.

Työnohjausopiskelijakollegani Sari Uotila kirjoitti työnohjausopintojen lopputyössään, että liian kiltti esimies mahdollistaa huonon käytöksen: ”Hankalien asioiden peittely ja pimittäminen, riitojen ja erimielisyyksien pitkittyminen ja tabujen syntyminen vievät energiaa.” (Uotila 2020, 6).

 

7. Sovittelu rakennusalalla

Meillä on aluillaan iso vanhan maatilan päärakennuksen restaurointi Vesannolla. Projekti on nelikantaprojekti ja meidät mukaan houkutteli projektipäällikkönä toimiva mieheni kollega valtakunnallisesta Restaurointikillasta. Projektipäälliköllä ei ole kokemusta suurehkojen yhteistyömaiden vetämisestä.

Aloitamme projektin komeasti verovelkajärjestelyllä. Syynä verovelkaan on viime syksyinen kompastelu restaurointi-insinöörimme kanssa – teimme hänen, monen lapsen isän tarpeita varten isot pakettiautoinvestoinnit kassabudjetilla.

Kun uskaltauduin sanomaan, että investointimme häneen edellyttää jotain, nuoren perheen isän reaktio oli karata takajaloilleen oikuttelevan sirkushevosen tavoin. Hän sanoi, että ei ole ihan varma, haluaako viidennen lapsensa syntymän jälkeen palata firmaan.

Kiitos valmennuspäällikkö-juristi Leena Löppösen ja hänen innostavan opetuksensa, otin lopulta kaikki mieltäni vaivanneet asiat puheeksi restaurointi-insinöörimme kanssa. Erityisesti Löppösen esittelemät lainkohdat saivat minut tajuamaan, että työsopimus velvoittaa myös työntekijää. Tietenkin olin varoittava esimerkki siitä, kuinka annoin varoituksen ensin ja sitten vasta aloin puhua, mutta välimme olivat menneet aivan juntturiin enkä tullut kuulluksi; nuori rakennusinsinöörimme ei vastannut minulle sen enempää whatsappiin, sähköpostiin kuin puheluihinikaan.

Olen ollut työnantajana kohta viisitoista vuotta ja vasta nyt oivalsin, että työsopimuksessa olen sopinut yhdessä työntekijän kanssa siitä, että työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä minun lukuuni minun johtoni ja valvontani alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Tulevana maanantaina restaurointi-insinöörimme tulee tsekkaamaan uuden nelikantatyömaamme. Projektiin mukaan otettu arkkitehtitoimisto halusi, että meidän firmamme ottaa pääurakoitsijan roolin, sillä vasta kun me tulimme mukaan, projektipäällikölle kirkastui, että työmaa on niin sanottu yhteistyömaa ja silloin työmaata koskee moni velvoite.

Lisäksi kohteen rakenteiden muutoksiin joudutaan hakemaan sekä rakennuslupaa että museoviraston suostumusta. Näissä asioissa meistä on tilaajalle hyötyä. Lisäksi muun ilmoitusbyrokratian tarkoitus on hyvä; harmaan talouden kitkeminen ja se, että jokainen toimija maksaa lakisääteiset velvoitteensa.

Huomasin jo alussa projektipäällikössä hienoista loukkaantumista. Päreet hänellä paloivat totaalisesti, kun mainitsin sopimuksen hiomisen yhteydessä, että 300 000 euron  budjetti ei riitä kaikkeen, mitä tilaaja haluaa. Otin projektipäällikön turhautumisen vastaan ja vastasin hänelle rauhallisesti, että katsotaan sitten tilanne uudestaan, kun rahapussin pohja häämöttää.

Samalla muistelin, mitä olin oppinut lueskennellessani Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmanin kirjaa Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Löysin oppikirjan omasta kirjahyllystäni sen jälkeen, kun työyhteisösovitteluopettajamme Heli Järvinen mainitsi tunnilla  siitä, että yksilö rakentaa ikään kuin oman todellisuutensa niillä eväin, jotka ovat käytettävissä.

Uuden työmaamme projektipäällikkö tulee aivan eri todellisuudesta kuin mieheni, joka on kurottautunut rakennusrestaurointiin tavanomaisen rakennusmestarin ja työnjohtajan uran ohella.

Nelikantaprojektimme osapuolina ovat työn tilaaja, projektipäällikkö, arkkitehtitoimisto suunnittelijana ja sekä me pääurakoitsija-asiantuntijaorganisaationa. Me olemme pääurakoitsija ja työmaalla on muutaman muun yrityksen työntekijöitä.

Taiteilijamainen projektipäällikkö reagoi mesoamalla. Sen sijaan projektin arkkitehti yhtä hienotunteinen kuin mieheni. Siksi he tulevatkin hyvin toimeen keskenään. Pidän kuitenkin projektipäällikön epäsovinnaisuudesta. Tehtäväni on kuviossa huolehtia siitä, että sovimme asiat selkeästi ja kirjallisesti.

Sovittelu ja erityisasiantuntemus – riidanratkaisu rakennusalalla -artikkelin mukaan osapuolten välistä lojaliteettia vahvistaa se, että kaikki osapuolet osoittavat olevansa valmiita puuttumaan ongelmiin yhdessä ja tarvelähtöisesti konfliktien välttelyn sijaan. (Keinänen, J & Niemistö, E, 2010, 182).

 

8. Sovittelun keinoin eteenpäin

Tärkein asia, minkä olen sovittelukoulutuksesta ammentanut on se, että asiat meidänkin firmassa voivat muuttua. Muutokseen rohkaistuminen löytyy Matti Hietalan puheviestinnän gradusta Kohti ihmisten välistä ymmärrystä.

Juuri asioiden aktiivinen muuttaminen on ratkaisukeskeisyyttä. Liian nopeasti ei saa edetä. Siihen syyllistyin, kun olin suorittanut yrittämisen ja johtamisen erikoisammattitutkinnon Ysaossa Iisalmessa.

Luulin, että mieheni firma oli valmis harppaamaan ilomielellä aikakauteen, jossa  työntekijät ovat itseohjautuvia ja innostuneita, joustavia ja notkeita sekä intohimoisia.

Luulin myös, että voin tuosta noin vain muuttaa aviomieheni luomuksen  postmoderniksi yhteenliittymäksi. Saatoin jopa häpeäkseni käyttää liiketoimintasuunnitelmissa rakennusliikkeen uudesta organisaatiosta typeriä pöhösanoja kuin moninainen, monitahoinen, plastinen ja paradoksaalinen. (Bauman, 2002, 185).

Samalla tulin pyyhkineeksi yrittäjän rouvan takapuoltani mieheni luottokirvesmiesten pitkällä työkokemuksella, aikaisempien käytäntöjen noudattamisella ja kasaantuneella viisaudella. (Bauman, 2002, 185).

Pian firma oli yhtä sekaisin kuin yrityksen perustajan yksityiselämä. Olisi pitänyt virittää firma kohti muutosta hienovaraisen vuorovaikutuksen avulla (Hietala, 2014, 72).

Koska lisäksi saimme kattourakan kusemaan oikein kunnolla, kangistuin tietokoneeni ääreen ja välttelin ihmiskontakteja. Minusta tuli rintamakarkuri (Pehrman, 2011, 103).

Olen jo alkanut tulla pois tietokoneen äärestä pois kohtaamaan ihmiset elävänä. Huomenna on Vesannon nelikantaprojektin firmamme ensimmäinen pääurakoitsijatyöpäivä. Lähden ensimmäiseksi työpäiväksi paikan päälle.

 

9. ”Että elekeepä tehä mittään niin ei tuu virkavirheitä!”

Olen minä jotain jo tehnytkin. Jos ei tee mitään, ei tule virkavirheitä, lauloi  aikoinaan Ruikonperän multakurkku, Jaakko Teppo.

Ensin piti rohjeta ottaa vastaan tunnetulvia. Etenkin tulee kestää omia tunnevyoryjä Olen selvittänyt paria työmaan juopumustapausta ja hoitanut irtisanomiset, soittanut ikääntyneen työntekijämme muistisairaudesta sekä ottanut puheeksi aspergerepäilyn.

En lisäksi olisi  uskonut, että joudun sanomaan nuorelle työntekijällemme, ihastuttavalle tytölle, kun hän ei millään muistanut toimittaa tuntiraporttejaan: ”Älä tiuski. Kuuntele!”

Nuori nainen on alunperin ollut superujo, mutta kertoi työskennelleensä ujoutensa kanssa. Siksi valitsinkin hänet meille. Häntä pelottaa moni asia, mutta asenne on oikea; pelkoja päin.

Hietalan gradulainauksen mukaan työyhteisösovittelun onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat sovittelijan taito muotoilla asioita uudelleen, selventää asioita, rohkaista osapuolia avoimeen, rehelliseen ja suoraan vuorovaikutukseen sekä taito estää osapuolia lähtemästä harhailemaan epäolennaisiin asioihin. (Hietala, 2014, 29)

Itse mielelläni haahuilen vaikka millaisissa ihmissuhdekuvioissa työmaatilanteissakin enkä aina muista minäkään, miksi meillä on rakennusliike. Se ei ole tragedianäyttämö, vaan tarkoituksenamme on kulttuurihistoriallisten rakennusten restaurointi.

 

10. Transformatiivisen johtajan on nähtävä eteenpäin

Tavoitteenani on kasvaa transformatiiviseksi johtajaksi ja kasvattaa karismaani. Timo Pehrman kirjoittaa väitöskirjassaan, että oleellista karisman kannalta on johtajan kyky nähdä tulevaisuuteen. (Pehrman, 2011, 108).

Onneksi johtajan karismaattisia piirteitä ja taitoja voidaan kehittää johtamiskoulutuksen avulla. Olen käynyt monta puhtaasti johtamiskoulutusta sekä opiskellut työnohjaajaksi sekä nyt työyhteisösovittelijaksi nimenomaan ottaakseni vastuun perheemme rakennusliikkeestä.

Ratkaisukeskeisen psykoterapeutin opinnotkaan eivät olisi haitaksi tehtävässäni. Jo minusta tulisi psykoterapeutti-yritysjohtaja, tedostaisin myös sen, että terapeuttinen valta on viettelevää (Brunila yms, 2021, 336).

Tietenkin käyttäisin terapeuttista valtaa saadakseni firman kannattavaksi. Uskon, että kun olisimme avoimia ja läpinäkyviä vailla piiloagendoja, työntekijät jaksaisivat paremmin.

Joksikin aikaa on kuitenkin opiskelu jätettävä, jotta saamme verovelan maksettua.

Transformatiivinen johtaja osaa luotsata yrityksen muutoksien lävitse. Lyhyen tähtäyksen visiomme on, että rakennusliike pysyy elossa, vaikka sen perustaja, mieheni, pääsisi oikeasti eläkkeelle. Ensimmäinen askel siihen on, että rakennusliike on suljettu heinäkuun 2022 ajan. Aiomme yhdessä mieheni kanssa pitää yhteisen yrittäjätaipaleemme ensimmäisen kesäloman.

Ben Furmanin ja kumppaneiden Työpaikan pelisäännöt ja kuinka ne tehdään -kirjassa on tarkat askelmerkit tavoitteellistamisesta. Käytän työyhteisösovittelukoulutuksen viimeistä tehtävää, aarrekarttaa, tähän.

Pelisääntöoppaan mukaan hyvä tavoite on mahdollinen, selkeä, sisältää ponnistelua, on mitattavissa ja se on yhdessä luotu. Lisäksi sen on sisällettävä välitavoitteita.

Yrityksen vision on oltava riittävän hyvä ja pelkistetysti esillä. Vision ytimen muodostaa jokin alkuperäinen perusnäky ja -viesti. Visiosta on johdettava strategia, jonka varassa organisaatio toimii. (Pehrman, 2011, 108)

Yrityksemme visio on tällä hetkellä sama kuin avioliittomme visio. Pysymme yrittäjäpuolisomme kanssa yhdessä, mutta mieheni pääsee taustalle taiteelliseksi johtajaksi. Strategianamme on kouluttaa jokaisesta työntekijästämme vastuuta ja johtamista pelkäämätön itsenäinen ja samalla yhdessä tekemistä arvostava toimija.

Pitää tutkia mahdollisuus kouluttaa itse työntekijöitämme johtamiseen. En ole koskaan pitänyt sanasta alainen enkä tarkoita tällä jokainen työntekijä on sisäinen yrittäjä -hokemaa.

Jos vielä joskus saamme eteenpäin mieheni Savonia-ekotalotuotekehitystä, hyvä. Jos emme saa, jatkamme kulttuurihistoriallisten rakennusten restauroinnin parissa.

Tiedän, että on ongelmallista, jos yrityksen johtaja ottaa sovittelijan roolin. Me kuitenkin olemme niin pieni yritys, että toimitusjohtajana joudun olemaan sekä johtaja, terapeutti, vaimo, äiti, rajojen asettelija, perintätoimisto ja talous-hallintobyrokraatti.

Tämähän menee kuin Marxin utopiassa:

“Asiahan on nimittäin siten, että heti työnjaon päästyä alulle itse kullekin tulee jokin määrätty yksinomainen toimintakehä, jossa hänen on pakko pysytellä tai josta hän ei pääse ulos; hän on metsästäjä, paimen tai kriittinen kriitikko, ja hänen on pysyttävä sinä, jollei hän tahdo menettää toimeentuloaan – kun taas kommunistisessa yhteiskunnassa, jossa kenelläkään ei ole mitään yksinomaista toimintakehää, vaan kukin voi täydellistyä mille alalle tahansa, yhteiskunta sääntelee yleistä tuotantoa ja juuri sen kautta luo mahdollisuuden tehdä tänään tätä, huomenna tuota, aamupäivällä metsästää ja iltapäivällä kalastaa, illalla hoidella karjaa ja syönnin jälkeen kritisoida, aivan kuten mieleni teke, ilman että olisin aina metsästäjä, kalastaja, paimen tai kriitikko.” (Marx, 1867, 91-92)

Sunnuntaina 9. tammikuuta 2022, esikoiseni Marian 23:na syntymäpäivänä ja  kuopuksen Annan 22:nnen syntymäpäivän aaton aattona, Pia Valkonen

 

Lähteet

Painetut:

Bauman, Z. 2002, Notkea moderni: Tampere, Osuuskunta Vastapaino

Berger, P. & Luckman, T.  1994, Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tiedonsosiologinen tutkielma: Helsinki, Gaudeamus Helsinki University Press

Brunila, K, Harni, E, Saari A & Ylöstalo, A, 2021, Terapeuttinen valta. Onnellisuuden ja hyvinvoinnin jännitteitä 2000-luvun Suomessa, Tampere, Vastapaino

Furman, B, Ahola, T & Hirvihuhta, H, 2004, Työpaikan pelisäännöt ja kuinka ne tehdään, Helsinki, Kustannusosakeyhtiö Tammi

Keinänen, J & Niemistö E, 2010, Sovittelu ja erityisasiantuntemus – riidanratkaisu rakennusalalla. Teoksessa Poikela, E (toim.), 2010, Sovittelu. Ristiriitojen kohtaamisesta konfliktien hallintaan, Jyväskylä, PS-kustannus

Marx, K, alkup. 1867 Saksa, artikkeli Työnjaon yhteiskunnassa teoksessa Pääoma, Helsinki, ties kuinka mones uuspainos Kustannusyhtiö TA-tieto, 2013

Olani, O, 2021, Mokasin. Käännä epäonnistumiset voimavaraksi, Helsinki, Tammi

Ridderstråle Jonas & Nordström Kjell A, 2004, Karaokekapitalismi: älä hyväksy jäljitelmiä, Helsinki, Talentum

Särkelä, L, Tikkanen, S & Haanpää, P, 2015, Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia, Helsinki, Kustannus Oy Duodecim

Van der Kolk, B, 2019, Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla, 5. painos, Helsinki, Viisas elämä Oy

 

Opinnäytteet:

Hietala, 2014, Kohti ihmisten välistä ymmärrystä. Sovittelijan ohjaava vuorovaikutus työyhteisösovittelussa. Puheviestinnän pro gradu -tutkielma Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto, 94 s.

Kuivalainen, T, 2022, Lähiesihenkilön ratkaisukeskeinen toiminta työyhteisön konfliktien ja ristiriitatilanteiden sovittelussa, työyhteisösovittelukoulutuksen lopputyö, Helsingin Psykoterapiainstituutti, noin 12 s.

Pehrman, T. 2011, Paremmin puhumalla Restoratiivinen sovittelu työyhteisössä, Akateeminen väitöskirja, Lapin Yliopisto Rovaniemi, 269 s.

Uotila, S, 2020, Työyhteisöhelvetti – miksi sinne joudutaan ja miten sieltä päästään pois työnohjauksen keinoin. Johdon ja esimiesten työnohjaajan koulutusohjelma, Helsinki, Johtamistaidon opisto (JTO) & Management Institute of Finland (MIF), 35 s.

Valkonen, P, 2020, Avioliitto, uusioperhe, rakennusliike ja muut varauksin antautuneet minät. Työnohjauksen työkalut mikroyrityksen johtamisessa, Helsinki, Johtamistaidon opisto (JTO) & Management Institute of Finland (MIF), 50 s.

Virkki-Ugeleghe, I, 2020, Puheviestinnästä, vuorovaikutuksesta ja ilmaisusta työnohjaajan työssä, Johdon ja esimiesten työnohjaajan koulutusohjelma, Helsinki, Johtamistaidon opisto (JTO) & Management Institute of Finland (MIF), 22 s.

 

Painamaton lähde:

Valkonen, P, 2009, Kapitalismi pois korvien välistä – sopeuttavan psykokulttuurin kritiikkiä, alustus Suomen Sosiaalifoorumissa Helsingissä, alustuksen tilaaja Tiedonantaja