Luku 6 - Pieni aviorikosromaani - Hetkessä eläjä

to 17.8.2023 klo 9.10

En pelännyt, että Pekka hajottaisi entisessä yhteisessä kodissamme mitään. Hän toteaisi asian, Rebekka on lähtenyt, ottaisi koirat sisään, panisi iltapala-astiansa astianpesukoneeseen, odottaisi, että pesukone piippaisi ohjelman ehdittyä loppuun, avaisi pesukoneen luukun, panisi virran pois ja lähtisi neiti Vehmaksen viereen nukkumaan.

Aamulla kummallakaan ei olisi aikaista lähtöä minnekään, he silittelisivät toisiaan ja neiti Vehmas huokaisisi, että vihdoinkin näin kiireetöntä sylittelyä, Pekan jokainen lähtö asunnosta oli vuosien ajan ollut kuin pieni kuolema vai oliko se toistuva hylkäämiskokemus, en muista, mitä termiä Pekka kertoi impyensä käyttäneen, kun kertoi vuosikausia jatkuneesta suhteestaan.

Suhteessa oli ollut erilaisia vaiheita. Nousuja ja laskuja. Nyt he olivat saavuttaneet seesteisen parin vakiintuneisuuden eikä heitä voisi mikään estää omistautumasta toisilleen, sillä Hellä Vehmas on elämäntapatyötön ja Pekka oli sen viikon työt komennuksellaan tehnyt.

Kiireettömän aamun päätteeksi uusiopariskunta kävelisi häpeää tuntematta käsi kädessä kirkonkylän lävitse ja kävisi entisessä kodissamme toteamassa, että Hellä Vehmaksella ei ole mahdollisuutta laatia laskua Pekan töistä, sillä keskustietokonetta ei tuvassa enää ollut.

Olin ottanut tietokoneen ja kaikki firman taloushallintoon liittyvät paperit sekä kansiot mukaani. Pekka voisi nauttia hetkestä ja murehtia käytännön asioita myöhemmin. Niin kuin aina. Hän on hetken lapsi. Sitten he ajaisivat firman toisella pakettiautolla Hellän asunnolle takaisin ja lastaisivat kaikki tavarat sikin sokin pakettiautoon sekä Kaarinan autoon.

Kaikkein kuluneimmat huonekalut, sängyt, tahraiset patjat ja tahmaisen sohvan, he polttaisivat roskakasassa entisen yhteisen kotimme pihassa. Palokunnalle he olisivat ensin tietenkin roskien poltosta kaava-alueella tehneet ilmoituksen - ja niin heidän rakkautensa pesät palaisivat kasaksi mustuneita kakkaroita Hellän uuden kodin edessä.

Kun Salome ja Niilles palauttaisivat Puumalasta firmalta lainaamani pakun, he pysäköisivät sen Hellän auton viereen. Auto olisi löytänyt paikkansa Ladani tilalta. Hellän pakun kyljet kiiltelivät, sillä kolmas yrittäjä, jonka Hellä oli avuttomuudellaan ja tarvitsevuudellaan lumonnut, oli auton vihdoin maalannut.

Minä olin käynyt epätoivoni pahimmassa vaiheessa raapimassa auton kyljet Ladani avaimilla ja spreijannut kirkonkylän kokoomatien suuntaan olevalle seinustalle sanan: Huora. Täydensin myös ympäristötaideteostani kirkkovenepiirustuksella.

Kun Pekka huomasi rakkaansa auton maalatun, hän mietiskeli, oliko rakas sittenkin päästänyt firmamme ydinkilpailijan jalkojensa väliin. Näin, kuinka Pekkaa asia askarrutti. Hän ajatteli, että huora-sanan oli spreijannut kilpaileva kosija, Hellän kolmas yrittäjä.

Pekkaa suri, eikö hän olisi ainoa Hellällekään. Pekka oli naisen huolella valinnut.

– Hellä oli niin säälittävä. Häntä ei voinut torjua, Pekka kertoi.

Hellä Vehmas tähdensi aina, että Pekka ei varmaankaan ole samanlainen kuin luikero kuin toinen paikallinen yrittäjä, Kristo Kasurinen.

Kasurinen oli Hellä Vehmaksen työnantaja ja kun Kasurisen isän perustamalla yrityksellä meni huonosti, Vehmas purjehti lohduttamaan. Kuin käänteinen haaskalintu. Yrittäjän vaimo teki suhteesta lopullisen lopun, kun löysi työntekijän intiimejä ruumiinosia miehensä puhelimesta.

Vaimo oli lopulta sanonut, että eihän hän voi jättää Kristoa, sillä tämä on niin kiltti. Myöhemmin on ilmeisesti jättänyt, sillä Facebookin mukaan Kristo Kasurinen asuu naapuripaikkakunnalla ja hänen parisuhdestatuksenaan on: ”Eronnut.”