Luku 3 - Pieni aviorikosromaani - "Kun toi ompelu ei oo sun juttu..."

to 17.8.2023 klo 8.40

Romaanini tarkoitus on asettua keskelle kivun ydintä, joka syntyi, kun tajusin, että olin ostanut Ikeasta ystävällisessä tarkoituksessa säilyketölkkejä naiselle, joka on niin köyhä, ettei saata ostaa lasisia hillopurkkeja edes kirpputorilta ansaitakseen säilykkeillään muutaman ylimääräisen euron. Aviomieheni oli käynyt naisen vuokra-asunnolla useiden vuosien ajan lohduttamassa tätä siitä, että naisen isä oli sanonut tytärtään rumaksi.

Säilyketölkit olin pakannut tyylikkääseen saman ylikansallisen jätin vetoketjukassiin ja suojannut ne hankautumasta toisiinsa sanomalehtien avulla. En käyttänyt sanomalehtinä Maaseudun Tulevaisuuksia, sillä niitä minä säästelin samaiselle omavaraistalousnaiselle mansikkapenkkien alusiksi.

Useasti kun olin saanut kassillisen mansikkapenkkien alusia naiselle kerättyä tai pestyä hänelle salaattijuustokuutiopurkkeja ja kiirehdin, että käypäs viemässä nämä, mieheni punastui ja mutisi, että vie ne hänen kasvimaansa yhteydessä olevaan huoltorakennukseen. Hakekoon nainen sieltä tarvitsemansa.

En tiennyt, että nainen vastapalvelukseksi ompeli aviomieheni repsottavan rintataskun sekä korjasi hänen työtakkinsa sekä tikkasi roisein, mutta taidokkain ompelein aviomieheni huopasyylingit.

- Me tehtiin toisillemme pieniä palveluksia. Kun toi ompelu ei oo sun juttu, nainen tuhersi minulle itkua puhelimessa, kun ilmoitin hänelle, että se on loppu nyt. Aviomiehenihän ei sellaista saanut naiselle sanottua.

Hekotin ääneen. Aivan.

Ensin ajattelin, että köyhän meikkaamattoman luomunaisen nimi romaanissani on Kaarina. Minulla ei ole mitään muita kaarinoita vastaan, onneksi en tunne hyvin ketään samannimistä. Ala-asteella samalla luokalla kanssani oli Koukun kylästä Kaarina, hän oli maalaistalosta, mutta hän ei muistuta tippaakaan romaanini Kaarinaa. Luokkatoveri-Kaarinalla oli tummat pitkät hiukset ja leveä synnyttäjän lantio. Hän oli rauhallinen ja lempeä kuin itse maaemo.

Ei, en halua, että kampelaa muistuttava harmaa luomunainen on Kaarina. Koukun kylän Kaarina oli aivan liian kaunis ja emomainen.

Romaani-impyen sukunimeksi Pekka halusi Vehmas. Se sopii, sillä en usko, että nainen sheivaisi. Hänhän julistaa, että ei käytä tököttejä, mutta lakkaa söpöläisvarpaidensa kynnet.

Pekka otti nimen rakastamistaan Maalaiskomedioista. Niissä onnettomalla kanttori Piiparisella on diakonissavaimo, Hellä Lehmus. Lehmuksella on sarjassa aina viattomuutensa sinettinä valkea hulmuava mekko.

Hellä Vehmas on syntynyt aprillipäivänä. Sehän sopii, sillä hän syötti Pekalle pajunköyttä, jonka mukaan Pekka pääsi viemään hänen neitsyytensä. Nainen oli todella ihmeellinen, suoranainen ihme; Hän oli neitsyt ennen sukupuoliyhdyntöjään, sukupuoliyhdyntöjensä aikana ja niiden jälkeenkin.

Tiedän Hellä Vehmaksen syntymän päivän, ja kiroan sitä joka kuukausi, ellei jopa viikoittain. Tiedän hänen sosiaaliturvatunnuksensakin, sillä olen maksanut hänelle palkkaa. En haluaisi tietää. Toisaalta voisin tilata tietämälläni sosiaaliturvatunnuksella hänen postilaatikkoonsa Kaalimadosta erimuotoisia ja erivärisiä hieromasauvoja.

Toinen kivun ydinpiste oli se, kun tajusin, miksi Pekka kysyi minulta oudon kysymyksen naisista ja masturbaatiosta bidé- tai muulla käsisuihkulla. Kesällä 2019 Pekkaa askarrutti, käyttävätkö naiset tosiaan bidésuihkua masturboimiseen. Hän kysyi tätä minulta ja vastasin, että rakas aviomieheni, sellainen on aivan normaalia.

(Ajattelin silloin, oliko aviomieheni ehkä jo kajahtamaan päin.)

Olin jo pannut merkille, että Pekka oudon kummallisesti tietää, milloin on Hellä Vehmaksen saunavuoro. Ja lopulta kävi ilmi, että nainen oli jo pitkään lähetellyt saunavuoronsa päätteeksi aviomiehelleni tekstareita saunareissumanöövereistaan.

Hellä Vehmaksella oli tapana masturboida saunassa suihkun suulakkeen avulla ja orgasmin saadessaan tunsi Pekan sykkivän sisällään. Jos oikein ymmärsin Pekan kertomaa, nainen ei ollut koskaan eläessään saanut vaginaorgasmia.

Ehkä Pekka varioi tarinaansa ollakseen minua kohtaan suopea. Ja sitä paitsi, jos tarkkoja ollaan, ei ole erikseen klitoris- ja vaginaorgasmia. Näytin jokunen aika sitten Pekalle Hesarin kolumnin klitoriksesta. Klitoriksen rakenteen selvitti australialainen urologi Helen O´Connell kuulema monimutkaisin kokein, jotka sisälsivät muun muassa masturbaatiota ja ruumiin avauksia.

Muistan lukeneeni vanhasta Me Naiset-lehdestä klitorisartikkelin jo 1980-luvun alussa. Muistan lehdestä lähteneen vanhan ullakon hajun, joten sen täytyy olla 1970-luvun lopulta. Vielä silloin ajateltiin, että klitoris on pieni nappula, joka on usein hukassa niin naiselta itseltään kuin seksikumppaniltaan.

Pekalla oli ennen kanssani avioliittoon menoa klitoriksesta tietoa vain nuoruuteensa liittyvän kaskun verran. Hänen kaveripiiriinsä kuului joku Varpaisjärven uhoava urho, joka piti klitoris-sanaa tyttöystävän synonyymina.

Me Naisten perusteella tiesin opetella klitorisorgasmin. Olin tuolloin lukion ensimmäisellä luokalla. Ensimmäiset sukupuoliyhdyntäni olivat sitä ennen olleet ihan kivoja, mutta jollain tasolla pettymys. Kumppanini oli yhtä kokematon kuin minä ja sen puoleen kaikki tapahtui nätisti kuin Uman kirjassa sinulle.

Kaunokirjallisuuden, kuten Erica Jongien ja Sonja O:n perusteella, tiesin odottaa jotain muutakin.

Nyt sitten Hellä Vehmas yli nelikymppisenä iloitsi tekstaritse siitä, että sai orgasmeja saunassa suihkusuulakkeen avulla. Toki naisella oli vuosia ollut jo hieromasauva. Siitäkin Pekka minulle auliisti kertoi.

Hän sanoi joskus avanneensa Hellä Vehmaksen makuuhuoneessa kaapin oven. Ja hieromasauva oli kuulema siellä! Pekka kertoi minulle outoja kertomuksia.

Hesarin kolumnista kävi ilmi, että klitoris on kaksi tai kolme kertaa herkempi kuin penis ja penistä suurempi. Se ulottuu emättimen suuaukon sisäpuolelle. Klitoris juuri on se kuuluisa g-piste, sen olemassaolosta Pekka ei ollut koskaan kuullutkaan ennen kuin jutteli asiasta kanssani.

Hän oli silloin ollut aviossa yli 20 vuotta. Avioliiton ulkopuolisia seksikumppaneita miehelläni oli ollut lukuisia, mutta kokonaisyhdyntäkertoja varmaankin tuntuvasti vähemmän kuin minulla, vaikka vuositasolla Pekka oli aloittanut yhdyntänsä vain muutamaa vuotta aikaisemmin kuin minä.

Pekan neitsyys oli mennyt siveän tytön kanssa kaksikymppisenä. Tyttö oli vuotta häntä vanhempi ja yhtä kokematon. Pekan ensimmäinen vaimo ei enää neitsyt ollutkaan, mikä varmasti oli omiaan tuottamaan epäluottamuksen kumppanusten välille heti alkuunsa.

Ensimmäinen, jota Pekka tulevan vaimonsa kanssa petti, oli juuri ensimmäinen tyttöystävä. Pekan tuleva vaimo oli lähtenyt rimpsalle muiden taimitarhalla työskennelleiden nuorten naisten kanssa ja Pekka ajoi entisen kihlattunsa luokse.

Entinen tyttöystävä oli toisella paikkakunnalla töissä ja asui kunnan punatiilisessä vuokrarivitalossa. Olen aina inhonnut punatiilisiä rakennuksia. Ne ovat jotenkin tunkkaisia.

Kun aviokriisimme puhkesi, entinen kihlattu pyysi Pekkaa Facebook-kaverikseen. Hän oli vast´ikään saanut tietää, että aviomiehellään oli pitkään ollut suhde johonkin nuorempaan naiseen. Jätetty vaimo oli urhea. Hän ripusti Facebook-seinälleen hääkuvansa ja kiitti aviomiestään ja lapsensa isää menneistä vuosikymmenistä.

Minä olisin hieronut menneet vuosikymmenet hiekkapaperilla petturiaviomiehen naamaan.

Mielenkiintoista on, että Pekka oli joskus nähnyt naisen ja tämän lapsen huoltoaseman ikkunan lävitse. Pekka laskeskeli, että saattaisi olla lapsen biologinen isä. Entiset kihlakumppanit pettivät    aviosiippojaan keskenään joskus 1980-luvun loppupuolellakin.

Kaikki on tapahtunut tiukkojen esirippujen takana. Kulisseissa. Kiihottavinta lienee ollut paljastumisen mahdollisuus.