Kiitos SS:n Vesa Kärkkäiselle yrittäjyyskirjoituksesta

Palaan vielä Ljudmila Ulitskajan Daniel Steiniin ja vähän Peter Frankopanin Silkkiteistä

to 22.10.2026

Kun kopioin Ylä-Savon Subcomandante Marcosille Peter Frankopanin Silkkiteiden lukua siitä, miten eri uskontokunnat kilpailivat sieluista, huomasin yksityiskohdan, jota en muistanutkaan. Ristinmerkin tekeminen onkin peräisin buddhalaisesta vitarka mudrasta, jossa oikean käden peukalo ja etusormi koskettavat toisiaan ja muut sormet ovat usein suorina. (s. 91)

Frankopan kirjoittaa, että kun uskonnot tulivat kosketuksiin toistensa kanssa, ne myös saivat väistämättä vaikutteita toisiltaan. Frankopan jatkaa, että kristinuskon menestys oli lähetyssaarnaajien sitoutuneisuuden ja innokkuuden ansiota, mutta yhtä lailla käytännöllisyyttä. 600-luvun alun teksteissä kerrotaan kirkonmiehistä, jotka pyrkivät sovittamaan näkemyksensä yhteen buddhalaisten näkemysten kanssa.

Esimerkiksi Pyhä Henki tuntui sopivan hyvin yksiin kiinalaisten käsitysten kanssa: "Kaikki buddhat virtaavat ja muuttuvat tämän saman tuulen (eli Pyhän Hengen) ansiosta eikä maailmassa ole paikkaa, minne tuuli ei ulottuisi." (s. 93 - 94)

Innokas lähetyssaarnaaja kirjoitti, että kristinusko ei ollut vain sopusoinnussa buddhalaisuuden kanssa; laveasti katsoen se oli buddhalaisuus. Ja, mikä kiinnostavinta! Koska lähetyssaarnaajat järjestivät kristillisiä käsitteitä ja käytäntöjä sopivaksi idän asukkaille, syntyi gnostilaisuus! Siinä Frankopanin mukaan oli oma teologinen logiikkansa, jossa saarnattiin käsitteillä, joilla oli kulttuurisia viitekohtia ja kielellä, jota kuulijat ymmärtävät.

Mahtuisimmeko me, joilla on tieteellinen maailmankuva, johonkin Suomen ortodoksisen kirkon nurkkaan osallistumaan ihaniin, viihdyttäviin ja tervehdyttäviin riitteihin ilman, että täytyy täpöllä yhtyä Nikean uskontunnustukseen tai uskoa Kristuksen neitseelliseen sikiämiseen?

Uskontunnustus on täynnään vihjailuja ja vittuiluja hereetikoille. Vihjailut ja vittuilut eivät ole ajankohtaisia enää tässä ajassa. ja sitä paitsi uskon, että Maria, Jeesuksen äiti, ja joku mies olivat kyllä olleet ihan sillai, kun Jeesus sai alkunsa.

Saan aina puistatuskohtauksen, kun ajattelen Maria-ikonien kolmea tähteä. Neitsyt ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Voi kiesus sentään.

Termi olleet sillai on peräisin Kustaa Kujanpään vaimolta Aunelta. Kuulin sen häneltä Antti Eskolan alustuksen jälkisessä käytäväkeskustelussa. Ihanan kursailematon ja huumorintajuisen tuntuinen Aune Kujanpää sanoi pilke silmäkulmassaan tuntuvan siltä, että Maria taisi olla sillai ennen Jeesuksen syntymää.

Antti Eskola kiersi alustamassa maakunnassa, Lapinlahdellakin, kun oli 2000-luvun alussa kirjoittanut kirjan Uskon tunnustelua. Eskolan uskontunnustus kuului lyhykäisyydessään Minä uskon. Kehitin silloin oman versioni: Minäkin uskon. Jeesus on historiankirjoittajien mukaan ollut historiallinen hahmo. Pienemmän ja heikomman puolella tulee olla aina. Saa seurata tieteen kehitystä.

Eskola sai minut iloiseksi. Näinkin saa ajatella. Toinen käänteentekevä kokemus oli, kun kirjastosta käteeni tarttui Matti J. Kurosen kirjoituskokoelma Willin miehen teologia. En enää muista siitä paljoakaan, mutta olin samoihin aikoihin sen lukemisen kanssa tehnyt yleisen teologian opintoja Snellman Instituutissa (Kuopion kesäyliopistossa) ja hurmioiduin.

Pitää muuten katsoa läpi eteisen kirjahylly. Muistelen, että hankin kirjan itselleni nyt tässä jokunen vuosi (tai no ehkä kymmenen) sitten. Lukaisin äsken Hesarin arvostelun kirjas(e)sta. Siinä oli kohta, joka nauratti ääneen: "´Jumala, jos olet olemassa, niin älä helvetissä tee minusta uskovaista´, Kuronen lainaa Hannu Taanilaa." https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003479868.html

Hesarin arvostelijan mukaan Kuronen nojaa sellaisiin nimiin kuin Dietrich Boenhoffer ja Erkki Niinivaara. Apua, nyt meni aivo solmuun. Ostin kesällä 2025 Mäntän ihanaisesta kirjakaupasta Boenhofferin Läsnä olevan Jumalan ihan vain Antti Hurskaisen takia, sillä tämä heittelee Tillichejä ja muita teologeja kuin vettä vain.

Mutta enhän minä ole Boenhofferiani ehtinyt lukea. Ja perkele, en luekaan ennen kuin olen lukenut McNeillien Verkottuneen ihmiskunnan. Se on odottanut lukemistani eteisen kirjahyllyssä yli vuosikymmenen ajan. Ja vielä Frankopanin Silkkitietkin haluaisivat tulla luetuksi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Olen kuunnellut sen kerran lävitse ja lukenut toisen.

Ja aina löytyy sellaista, mitä en muista!

Matti kolistelee jo keittiössä. Pitäisi lähteä Iisalmeen influenssarokotukseen. Luen kyllä Antti Hurskaisen Musta rauha ja muita esseitä, mutta pidätän itselleni oikeuden lukea siitä Hurskaista itseään. Eivät minua Jari Järvelä tai tämän synkeät kirjoitukset kiinnosta yhtään pätkää. Vähän kangertelee lukeminen, sillä Hurskainen on hyvin piilottanut itsensä esseisiinsä.

...

Minun puolestani adventtikirkkolaiset (pösilöt) saavat ihan rauhassa olla sitä mieltä, että ihmisen kehitys ahvenasta apinan kautta homo sapiensiksi on ristiriidassa Raamatun luomiskertomuksen kanssa. Siitä vain.

(Muuten ihminen wikipedian mukaan kuuluu homo sapiensin alalajiin homo sapiens sapienseihin. Sapiens tarkoittaa viisasta. Että ihan niin kuin tuplaviisas. Ei oikein siltä vaikuta.)

Näytelmäkirjailija, dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen professori ja Pirkko Saision elämäkerran kirjoittaja Heini Junkkaalan isä Timo Junkkaala on näemmä Seurakuntalaisessa vuonna 2013 polttanut Eskolan kirjoituksista pyhät hihansa.

Hän kysyy, miten Eskola voi ajatella, että ottaa Raamatusta ja kristillisestä opista vain sen, mikä häntä miellyttää? https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/uskon-mutta-en-niin-kuin%C2%85/

Sanon tähän, että se on vähän niin kuin voi voi. Nykyihminen ei ole enää niin auktoriteettiuskoinen.

...

Kirjoitukseni hajosi. Käytin siinä liian monta kertaa laatusanaa ihana. En tähän hätään muuta keksi. Siksi sanon, että kiitän SS-lehden jotain-päällikköä-mikä-lie-en-muista-enkä-googlaa Vesa Kärkkäistä kauniista yrittäjäkirjoituksesta (Savon Sanomat to 22.10.2026 Tällaista ajattelua lisää; tavoittelen, koska pystyn, siksi ryhdyn ja jaksan).

Sen minulle kuvasi aamuiloksi Suomen Journalismin contessa Adelaide de Saint Erasmo. Vaikka me emme Matin kanssa ole yhtään menestysyrittäjiä emmenkä edes sinne päin, kirjoitus sai minut melkein itkemään liikutuksesta.

Menestyksen tekijät ovat oikeasti: osaaminen, onni ja olosuhteet. Ja sitten se, että uskoo. Oikeasti, hyvä journalistipäällikkö, meillä Lapiomiehessä ainakin usko on väkevämpi kuin matematiikan osaaminen.

Minäkin täällä vain pyörittelen satojen tuhansien liikevaihtoa lyhyen matikan ämmällä. Siperia on se, mikä opettaa. Näin taisin kirjoittaa kirjoittamisen opintojeni autofiktiotehtävän selitysosassa. Ai niin! Pitää kopsata autofiktiosykerrykseni tänne verkkopäiväkirjaan joskus tässä.

Mitäs minun piti vielä? Niin! Kävin muutama vuosi sitten Lapinlahden lukiolla yrittäjäin koulutuksessa, jossa kouluttaja näytti käppyrää. 95 prosenttia elinkaarensa päähän eläneistä yrityksistä lopettaa. Kuihtuu vain jotenkin kasaan.

Viisi prosenttia jää eloon. Minä vannotin itselleni ja pikku pikku pikku henkilöstöllemme, että me aiomme olla jäljelle jääneen viiden prosentin joukossa. Ja voilá, näin tapahtui!

Pakko lähteä Iisalmeen. Pitää soittaa Kestechin konsultillemme, Mikalle. Soitti eilen varmaan maksullisesta yritysjutusta. Kirjoittajana olisi Olavi Rytkönen. Minulla oli eilen hiljaisen puhelimen kirjoituspäivä.

En silti saanut Ljudmila Ulitskajan Daniel Steinia perattua kokonaan. Palaan siihen, kun saan kirjasta oman versioni ja voin tehdä siihen merkintöjä.

Juuri tämän ja kusisen auktoriteettikammoni vuoksi rakastan olla yrittäjä. Olen itse vastuussa noh melko kaikesta. Etenkin omista tyrimisistäni. Koska tällä viikolla kirjoitin, on ensi viikko sitten istuttava läppärin ääressä ja tehtävä rästiin jääneitä verottajan ilmoituksia ja sen semmoista kamaa.