Maataistelukone Kerttu-Kaarina Suosalmesta, runojen kääntämisestä ja Ljudmila Ulitskajan Daniel Steinin kerronnasta

ke 7.10.2026

Tähän on tultu. On käytävä Juuassa, vaikka olen edelleenkin kuin tapettu mato Riian-reissun takia. Vaara-kirjastoverkossa ja juuri Juuan kirjastossa on Tiina Lehikoisen runokokoelma Turvalliset veistokset. Sieltä oodi-tehtävää varten pitää lukea runo Survival Kitty-Kit.

Rutakko-verkossa olisi Lehikoisen muita runokirjoja.

Pidän tänään yhdistetyn konttori- ja opiskelupäivän. Ties vaikka saisin kommentoitua kahta ensimmäistä opiskelualustalle ilmestynyttä oodia. Olin tällä kertaa kolmas. Aikatakaraja täyttyy huomenna. Kirjoitin oodia mielessäni koko ajan Latviassa.

Onneksi kuitenkin läksin ryhmän mukaan Jurmalaan ja liimauduin joukkoon myös Suomen Suurlähetystöön. Jurmalassa oli hyytävän kylmää eikä oikein mitään ollut auki. Ostoskadun alkupäässä käväisimme uudessa ortodoksisessa kirkossa.

Jos olisin jäänyt vanhaan Riikaan johonkin ihanaan kahvilaan kirjoittamaan oodiani, en olisi hoksannut, että nyt on mahdollisuus aloittaa kirjoitussarjaa Minäminäminä ja Neuvostoliitto. Istuessani Matin kanssa Viking Expressin istumatilassa tuijottaen Suomenlahtea vähän ennen kuin laiva tuli Länsisatamaan, päähäni vain kajahti, että Neuvostoliitto! Kirjoitan oodini Neuvostoliitolle!

Vaikka Jurmala oli kelmeä pettymys, oli kuitenkin mukava laahautua pitkin ostoskatua ja sanailla matkaryhmän jäsenten kanssa. Eräältä huippumukavalta rouvalta sain paluulaivassa Eeva Kilven runon pienestä urheasta naisesta, raatavalle itselle, jolle pitää lämmittää sauna ja jonka kanssa pitää juoda iltatee ja jota pitää puhutella ystävällisesti.

En tosin ole mikään pieni urhea nainen, vaan pikemminkin samaistan itseni Kerttu-Kaarina Suosalmeen (1921 - 2001). Kustannustoimittajansa Hannu Mäkelä oli luonnehtinut Suosalmea maataistelukoneeksi. Luonnehdinta löytyy Mäkelän muistelmateoksesta Muistan - Otavan aika.

Iira Halttunen on kirjoittanut Suosalmelle kirjeen uusimpaan Parnassoon (5/2026). Vaikka kuinka kääntelisin kirjettä, ei ilmeisesti ole tulossa Halttusen kirjoittamaa Suosalmi-elämäkertaa. On tulossa Halttusen Suosalmen romaanista Hyvin toimeentulevat ihmiset dramatisoima näytelmä Lahden kaupunginteatteriin.

Noh, heti tuli sellainen olo, että näytelmänhän voisi käydä katsomassa. Suosalmen ja taiteilijamiehensä Jorma Kardénin koti on ollut Hollolassa. Tämmöisestä ei minulla ole mitään tietoa.

Runojen kääntämisestä

Koska sekoitin Lucia Berlinin kääntäjän Kristiina Drewsin Kristiina Rikmaniin, kun etsin netistä tai netin kautta jostain esseetä Berlinistä, päädyin varaamaan Rutakosta esseekokoelman Suom. Huom. - kirjoituksia kääntämisestä.

Sehän osui, sillä muudaan runouskurssilaiskollegani otti esittelyynsä italialaisen runoilijan Eugenio Montalen runon Englannintorvi. Koska runot ovat minulle hankalia, luin kommentointia varten Suom. Huom. -kirjasesta Leevi Lehdon artikkelin Varjot korvissamme - näkökohtia runouden kääntämisestä.

Lehto kirjoittaa siinä, että runouden kääntäminen on mahdotonta ja siksi täysin välttämätöntä. Sanon tähän, että mnjaah, ehkä ihmiskunta eläisi mainiosti, vaikka kukaan ei edes kirjoittaisi runoja saati sitten kääntäisi niitä. Ja minäkin tekisin nyt kiltisti matkan takia uupumaan jääneitä konttoreita.

Lehto oli kirjoittanut Eino Leinon Nocturnen arkikielelle. Hm. Leinon runossa on esimerkiksi termi puunto pilven ja se onkin arkikielikäännöksessä pilvien puna. Kiinnostavaa, että olen kyllä kuullut Nocturnen vaikka kuinka monta kertaa, mutten ole katsonut tarpeelliseksi miettiä nanosekuntiakaan, mitä tarkoittaa puunto.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan puunnon kanssa samaa tarkoittavia sanoja ovat punerrus, kuumotus, kajo. Seuraavassa säkeessä tulee sitten siinto vaaran tuulisen. Kysy kirjastonhoitajalta  -palstan asiantuntija kertoo, että siinto on muodostettu sanasta sininen ja puunto sanasta punainen.

Jestas, en pääse tänään millään konttorille.

Kun olin laivalla saanut omaan runokurssin esittelyyni kirjoitettua Eeva Kilven Nukkumaan käydessä kivan rouvan puhelimesta, lausui kivan rouvan mies Majakovskia: "Ananasta ahmi, / hotkaise pyy, / loppusi, porvari, / lähestyy.'"

Olenhan minä hokeman kuullut ennenkin, mutten tiennyt sen olevan Majakovskia. Jos olisi pitänyt veikata, olisin sanonut, että kirjoittaja on Bertold Brecht.

Porvarin loppua enteilevä Majakovskin runo on tilaustyö runoelmasta Vladimir Iljitš Lenin. Runoelma tilattiin Majakovskilta Leninin kuoleman jälkeen. Kiltin rouvan miehen lausuma on Arvo Turtiaisen suomennos vuodelta 1970.

Runoelma oli ilmestynyt suomeksi jo vuonna 1958 Karjalan ASNT:n valtion kustannusliikkeen julkaisemana ja silloin kääntäjänä on ollut Armas Äikiä (1904 - 1965). Äikiän versiona runonpätkä kuuluu näin: "Syö ananasta, / pure pyytä, syö, / viimeinen hetkesi, / porvari, lyö!".

Äikiä oli Otto-Ville Kuusisen Terijoen hallituksen maatalousministeri, vaikka olisi halunnut kulttuuriministeriksi. Kuusinen ei häntä kulttuuriministeriksi nimittänyt, sillä Kuusisen mielestä Äikiä kirjoitti huonoja runoja. Äikiä palasi Suomeen vuonna 1947, mutta ei ottanut takaisin Suomen kansalaisuutta, vaan työskenteli Suomessa Neuvostoliiton työviisumilla toimittajana.

Wikipedian mukaan Äikiä joutui riitaan Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiilan puheenjohtajan Arvo Turtiaisen kanssa. Äikään Majakovski-käännös oli siis vuodelta 1958 ja Arvo Turtiaisen vuodelta 1970. Äikäs kuoli siinä välissä vuonna 1965.

No, tämäpä kiinnostavaa! Wanna-be runoilija, joka päätyi maatalousministeriksi.

Viking Expressin pöydän runokeskustelussa ehdimme ihmetellä vielä sitä, miksi Eino Leino on valinnut Nocturnensa linnuksi ruislinnun, ruisrääkän. Sillähän on ihan hirveä ääni, parkaisi kiltin ja mukavan rouvan mies. Arvelin, että runoilu ruislinnun laulusta lemmenkipeän runoilijan korvissa on sisäpiirin pilaa.

Sitten tuli komennus laivasyönnille ja runokeskustelu keskeytyi.

Daniel Steinin kerronta

Ljudmila Ulitskajan Daniel Stein eteni eilisiltana muutaman kirjeen verran. Isä Danielin avuksi katoliseen seurakuntaan Haifaan saapuu Puolasta tarmokas nuori nainen, Hilda, ja Hilda rakastuu druusirakennusmieheen Musaan.

Musa on naitettu jo 17-vuotiaana yhteisön sisällä. Wikipedian mukaan druusit eivät ole avioituneet tuhanteen vuoteen klaaniensa ulkopuolisten kanssa. Niinpä Hilda ja Musa eivät saa toisiaan ja Hilda kysyy isä Danielilta siunausta vetäytyä luostariin.

Isä Daniel suuttuu. Hildan motiivit ovat hänen mielestään kyseenalaiset. Luostariin tulee mennä rakkaudesta Jumalaan.

Pidän Ulitskajan kerronnan keinoista. Kuva Daniel Steinista täydentyy epäsuoraan. Koska sivuun 156 mennessä ei ole tullut ilmi, miten isä Daniel päätyy katoliseksi munkiksi, aloin miettiä isä Danielin omia motiiveja. Vahva reaktio tuntuisi kielivän siitä, että itsellään isä Danielilla ei luostariin hakeutuessaan ollut puhtaita jauhoja pussissa.

Häntä jäi tänne... 

Riiassa ortodoksinen kirkko jäi kokematta, kuten jäi kävelemättä kanaalin rannalla. Riian ortodoksinen katedraali on nimeltään Kristus Piedzimšanas pareizticīgo katedrāle. Katedraali on nimetty Kristuksen syntymälle. Se on joulukirkko.

Reissu oli hyvä ja antoisa. Välillä vituttaa, että en jättänyt väliin Jurmalan ja Suomen suurlähetystön käyntiä. Olo on edelleen aivan lötkö. Mutta kyllä tämä iloksi muuttuu. Kaikenlaisia vaikutelmia. Ihania keskusteluja, kivoja ihmisiä.