Kuka oli kuvanveistäjä Viljo Mäkinen?

su 27.9.2026

KIKA4001-26-2, luova elämäkerrallinen kirjoittaminen, oppimistehtävä 2, monimediainen kirjoittaminen, metodologinen osuus

pe 25.9.2026

Kaikkein vaikeinta monimediaisen kirjoittamisen tehtävässä oli sinisen arkun avaaminen. Olimme mieheni kanssa avanneet sen tätä ennen kaksi kertaa. Ensin ennen arkun kantamista ulos sisareni rivitalo-osakkeesta, jotta saimme arkusta painavimmat tavarat pois, ja toisen kerran, kun toimme sen meille kotiin.

En vieläkään ole voinut käydä kaikkea arkun sisältöä lävitse.

Kun avasin arkun tehdäkseni monimediatehtävää, arkusta hulmahti öljyvärien tuoksu. Rakastan sitä. Mieheni maalaa harrastuksekseen öljyväreillä, minä pinnallisena, kärsimättömänä ja räikeänä ihmisenä akryyliväreillä.

Arkussa päällimmäisenä oli raskaita valmiiksi kehystettyjä maisematauluja. Sen alla isoja maalauksia, joista osa oli taitettu niin, että öljyväripinta on murtunut. Oli viljakuhilaita ja haitarinsoittajia. Ekspressionistinen metsästäjä parta huurteessa ja naama punaisena karvareuhkan korvaläpät lepattaen.

Oli herkkiä muotokuvia lyijykynätöinä. Oli eroottinen esitys metsästysaseesta ronskilla viivalla piirrettynä lyijykynätyönä. Alimmaisena on pieniä maisematauluja Välimäen maisemista ja rakennuksista talvella. Taulut ovat pienen pieniä, sillä rahaa Välimäen ensimmäisenä vuosina Villen työhön ei pariskunnalla ollut. Öljyvärit, pohjakankaat ja kehykset olivat kalliita.

Sisareni Paula ja kuvanveistäjämiehensä Ville ostivat Välimäen Juuan Vuokon Vihtasuolta loppukesästä 1985. Unelmiensa punaiseen tupaan perunamaan laitaan he pääsivät muuttamaan vasta syyskuun lopussa.

Välimäen oli määrä olla idealistinen, omavaraisuuteen tähtäävä pientila. Varsin omavaraisia sisarestani ja hänen miehestään tulikin. Rahat loppuivat ennen aikojaan ja niinpä myöhäsyksynä sisareni koki verkkoja Pikkaraisenjärvellä ja miehensä souti, kun ei uskaltanut antaa akan soutaa hirveässä tuulessa.

Villen päiväkirjamerkinnässä lukee, että suoraan sanoen vituttaa, kun ei ole miestä kalakaverina. Vaikkakin, lisää, kyllä Paula on monia miehiä parempi kalastaja. Järven sekä metsän saaliit olivat ruokapöydässä tarpeen ja niinpä pariskunta koki talviverkkoja liki 40 asteen pakkasellakin ja kävi jänismetsällä aina Ilomantsia myöten.

Ville on kirjannut päiväkirjaansa tarkkaan, kuinka monta haukea tuli ja kuinka monta mitäkin kalaa.

Pohjois-Karjalan Sähkö Oy veti johdot Välimäkeen myöhäsyksyllä 1985. Ville päätti Paulankin puolesta, että sauna jääköön romanttiseksi rauhan tyyssijaksi, sillä rahaa saunan pistorasioihin ei ollut. Näin saivat rasioita asuintaloon sopivan määrän.

Minä aloitin opiskelut Tampereen yliopistolla sinä syksynä eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, miten tiukilla siskoni oli. Olin iloinen siitä, että isosisko oli ”piässyt miäränsä piähän”, hankkinut talon. Minullakin kyti jossain ajatusten pohjalla, että haluan joskus punaisen tuvan ja perunamaan. Monta mutkaa tuli kiemurreltua ennen kuin minä ”piäsin miäräni piähän”.

Lankomies-Villen arkun raahaamista edelsi siskon asunnon tyhjennys. Siskoni pääsi kesällä hoivakotiin ja minulle, edunvalvojalle, kerrottiin, että Siun Sote ottaa yhtiövastikkeet huomioon vain puolen vuoden ajan ja sitten nousevat hoivamaksut.

Päätin, että siskon asunto pitää tyhjentää ensi tilassa. Luulin, että se ei ole vaikeaa, sillä olimme osin tyhjentäneet siskon kanssa rakkaan Välimäen kesällä 2019. Sisko myi talon suurin piirtein ensimmäiselle vastaantulijalle siinä kauhussa, että ei enää jaksa tehdä siellä mitään. Muistisairaus teki tuloaan.

Otimme Välimäestä mukaan pääosin siskon miehen Villen tauluja. Pari taulua jouduimme jättämään Välimäen seinälle, sillä ne olivat niin isoja, etteivät mahtuneet pakuun.

Siskon rivitaloasunnon tyhjentäminen oli raskasta ja vaikeaa. En ole vieläkään uskaltanut kertoa siskolle, että asunto on tyhjä. Toisaalta sisko ei enää muista siellä asuneensakaan.

Valitsin siskon miehen alttarille Paulan hirveän muotokuvan ja Villen pompööseja omakuvia. Piispa Arsenin muotokuva kertoo, että Ville oli parempi maisemamaalari kuin muotokuvamaalari. Piispalle, ikonimaalarikaverilleen, Ville on jostain syystä maalannut kumman nöpönenän.

Rivitaloasunnolta löytyneiden päiväkirjojen ja kalenterien perusteella tajusin, että kuvanveistäjä Viljo Mäkinen (1939 – 2018) on ollut paljon herkempi ja lyyrisempi ihminen kuin me Sorjoset tajusimmekaan. Olemme käsittäneet hänet totaalisesti väärin. 

.... 

En ole käyttänyt työtä tehdessäni tekoälyä.