Silvia Hosseini on tinkimätön eikä petä arvostellessaan Siri Hustvedtin Haamutarinoita

ma 2.8.2026

Silvia Hosseini, Suomen Kuvalehden kirjallisuuskriitikko ja muksimisseksistä tykkäävä äidinkielen- ja kirjallisuudenopettaja, ei petä. Hän on tutusti tinkimätön arvostellessaan Siri Hustvedtin Haamutarinoita.

Huokaisin, ihanata, en ole tämän kanssa yksin, sillä tunsin itseni kusipääksi, kun en saanut edes kahlattua Hustvedtin kirjaa loppuun. Hosseini arvelee, että Hustvedt kirjoittaa liian pian miehensä kuoleman jälkeen.

Teksti on imelää. Tuli jo heti ensimmäisillä sivuilla selväksi, miten kovasti kirjailijapariskunta toisiaan rakasti.

Hosseini sanoo suoraan: "Kirjoittaja maalaa jokseenkin epäuskottavaa kuvaa parin täydellisestä eroottis­-taiteellisesta yhteydestä." (SK 3.8.2026) Terävä huomio on myös se, että ennen kuin täydellisen tyttären ja tämän täydellisen aviomiehen täydellinen lapsi lukee kirjailijaisoisänsä kirjoittamat kirjeet, ne on lukenut puoli maailmaa.

Ketähän varten kirjeet oikeasti on kirjoitettu?

Kyseessä täytyy olla jonkinlainen reaktionmuodostus, sillä Austerin nuoruuden avioliitossaan alulle saattama poika sai syyteen vauvansa kuolemasta. Vauvan kuolinsyyksi todettiin fentanyylin ja heroiinin yliannostus.

Puoli vuotta myöhemmin vauvan isä kuoli huumeiden yliannostukseen. Hän oli 44-vuotias.

Ehkä tympimistäni lisää se, että kirjailija Paul Austerin tekstit eivät ole oikein napanneet. Tuvan pikku pöydällä odottaa psykoanalyyttiseen kirjallisuudentutkimukseen perustuva kirjanen Mieli ja romaani – Paul Auster mielen kuvaajana (Aino-Maija Lahtinen). Kirjaskasan alla on monisteena Juho Paavolan gradu Kirjoittaminen muistamisena : tarinankertomisen merkitys Paul Austerin teoksessa The book of memory.

En oikein osaa asettua surevan lesken nahkoihin.