Ducaton vararenkaan sijainti, Intia sekä Arundhati Roy ja Turvani, myrskyni

la 2.5.2026

Vapunpäivän tärkein tehtäväni oli etsiä netistä ohjeet siitä, miten Fiat Ducato Maxin vararengas irrotetaan. Yksiselitteinen vastaus löytyi Facebookin keskustelusta.

Rälläkällä.

Eilen kokemamme perusteella pitää hioa kuljetuskalustoprosessejamme. Jokaisen autohuollon yhteydessä tulee tarkistaa vararengas ja pakettiautot varustaa akkukäyttöisellä rälläkällä. Tämän päätin eilen.

Käännyimme Kolilla Rantatieltä Merilänrannantietä kohti Sokos Hotelli Tervaskantoa. Sieluni silmissä väikkyi Tervaskannon jännittävä ruokalista. Emme ole ravintolassa käyneetkään Paula-siskon kanssa sitten sen, kun löysimme Kivikylän Kanttiinin.

Kivikylän Kanttiinin yrittäjät Terttu ja Ville Pasanen pitävät huolen siitä, että lounaallakin, etenkin perjantaisin, on gourmet-sapuskaa.

Kello oli puoli kaksitoista. Merilänrannantie kaarsi loivasti vasemmalle ylämäkeen. Auton vasemmasta etukulmasta kuului kroaah, kroaah. Matti tuumasi, että nyt ei ole kyllä kaikki oikein. Putosiko roiskeläppä?

Matti pysäköi bussipysäkin näköiselle levikkeelle. Hyppäsi ulos autosta ja saman tien sisälle. Käänsi pitkän auton poikittain kevyen liikenteen väylälle siten, että auton takaa pyöräilijät pääsevät ohitse.

Rengas on tyhjä, Matti mutisi.

Alkoi monen tunnin ähinä. Pakun takaosasta löytyivät rautasaha sekä -sakset. Rälläkkää ei ollut, sillä auto oli tyhjennetty maanantaista huoltoa varten.  Matti ryömi auton alla ja minä koetin tulkita auton ohjekirjaa sekä nettiä.

Netistä kävi ilmi se, minkä arvasimme. Vararengas ei hievahtanutkaan. Oli täysin jumissa, vaikka Matti katkaisi sitä pitelevät vaijerit. Vararengas jumi jonkin tangon varassa.

Paikalle pysähtyi enkeli. Enkelillä oli pieni kompakti Transportteri, crocsit, collegehousut, harmaa ohuehko toppatakki, tukka sekaisin kuin Kiteen punikilla ja ilme sellainen, että huoh! Taasko näitä kaupunkilaisia pulassa.

Kolin enkeliltä löytyi autostaan kaikki. Luulin, että Sittari hoitaa kaiken, mutta mainosriimittelijä ei ole tavannut Kolin enkeliä. Hätä ei ollut tämännäköinen. Heppu kaivoi Transpotterin kaaoksesta joutavan näköisen sinisen rasian, jossa oli epämääräisiä johtoja sotkussa, sekä pienen pakkauksen punertavia muovimakkaroita.

Heppu muotoili muovimakkaroista renkaaseen paikan ja täytti sinisen rasian avulla renkaan siksi aikaa, että pääsemme hänen pihaansa rälläköimään. Rälläkkäkin tyypillä oli autossa, mutta se toimi roikkien avulla eikä auton tupakansytyttimestä niin kuin sininen ilmarasia.

Sillä aikaa, kun Matti ahersi paikatun renkaan paikoilleen, heppu kävi kääntymässä Salen luona. Pieni sininen laatikko oli imaissut hänen autonsa akusta virrat ja niinpä heppu antoi pikku pakunsa liukua ensin taaksepäin ja sitten hän nytkäytti sen takaperoisella mäkistartilla käyntiin.

Tuli pian takaisin alaspäin menevää kaistaa ja me kaasutimme perään. Hepun pihassa Matti rälläköi niin, että kipinät lensivät. Vararengas irtosi, mutta rengasta pitelevä levykeosa ei. Sen pulttia piti vielä vääntää.

Lopulta Matti surruutteli vararenkaan paikoilleen. Tosin ehkä pärinä tai rätisevä rutina olisivat parempia nimityksiä. Räti, räti, prrrrrr.

Heppu tarjosi meille kahvia, keittiöhöyryhärvelissä kypsennettyjä makkaroita, hampurilaisen ja keskipohjalaisia keksejä, jotka olivat tehneet pitkän matkan Pohjois-Karjalaan. Ne olivat Leivon leipomon kaneliässiä Räyringistä, Vetelistä.

Rahaa hän ei huolinut. Paikkaamassaan renkaassa on edelleen ilmaa.

Arundhati Roy pakkopullana

Kauppatieteiden ylioppilas Oskari Onninen julisti Uuden Jutun Kermassa, että äiti ja tytär -kirjat pitäisi kieltää lailla. Kaksi muuta Kerma-keskustelijaa Sonja Saarikoski (maisteri Saarikoski, kuten keskustelutoveri Oskari Onninen välillä pistelee) ja Vaula Helin (sosiologian tohtori) sanoivat siinä kohtaa kuin yhdestä suusta jotakuinkin näin:

Mööh!

Olen samaa mieltä. Intilalaisen Arundhati Royn Turvani, myrskyni alkoi ja päättyi äidin kuolemaan. Kirjan lopussa tuntui kuin olisin itsekin menettänyt jonkun läheisen. Ärsyttää kirjoittaa taas kirjasta, josta ei ole mitään valittamista.

Minulla on kohta kolmekymmentä vuotta hyllyssäni ollut Arundhati Royn Joutavuuksien Jumala. Tartuin siihen ensimmäisen kerran vasta pari vuotta sitten, kun löysin kirjakierrätyksestä tai alennusmyynnistä Royn Äärimmäisen onnen ministeriö.

Luin Joutavuuksien jumalasta alun. En päässyt kiinni. Äärimmäisen onnen ministeriötä en edes avannut. En keksi muuta syytä Royn sivuuttamiseen kuin sen, että kirja oli samalla tavalla 1990-luvulla pakollista luettavaa cooooleille kulttuurikermaperseille kuin Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema 1980-luvulla.

Roy ja hindunationalistit

Arundhati Roy käy uusimmassa kirjassaan lävitse kirjojensa kirjoittamista, julkaisua ja niiden aikaansaamia reaktioita. Hindunationalistit olivat työntämässä Royn vankilaan epäsiveellisyydestä. (Ensimmäisen kerran hindunationalistit nousivat valtaan vuosina 1998 - 2004 ja toiseen otteeseen vuodesta 2014, jolloin Intian pääministeriksi nousi äärihindu Narendra Modi.)

Naredra Modin valtakauden aikaan Intia on noussut maailman nopeimmin kasvavaksi suureksi taloudeksi. Wikipedian mukaan Modi on korvannut maan sekavan verotusjärjestelmän arvonlisäverolla sekä uudistanut konkurssilainsäädännön.

Arundhati Roy on arvostellut Intian valtaapitäviä korruptiosta ja vähemmistöjen aseman heikentämisestä. Roy itse kuuluu Intian syyrialaiskristittyihin.

Kirjassa on kuvauksia, kuinka Roy matkustaa Intian köyhimmistä köyhimpiin kuuluvien pariin ja tapaa heidän puolestaan taistelevia maolaisia sissejä, naxaliitteja. Roy kirjoittaa tapaamisesta pitkän esseen Walking with the Comrades (2011).

Tästä ei Suomessa ole ollut hiiskaustakaan.

Lisäksi Arundhati Roy on sanonut, että Kašmir ei ole koskaan ollut luonnollinen osa Intiaa. Se on  Intian niemimaan vuoristoinen luoteisalue Intian, Pakistanin ja Kiinan raja-alueella. Alueesta käyvät kiistaa etenkin Intia ja Pakistan.

Yle Areenan Tiedeykkösen Intia

Kansainvälisen politiikan sivuainelukijana etsin tietoa Intiasta ja löysin Yle Areenalta Tiedeykkösen ohjelman. Se on tullut ulos 15.2.2019 ja asiantuntijoina ovat sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori Sirpa Tenhunen ja uskontoteologian ja ekumeniikan dosentti Jyri Komulainen.

Intia on mennyt väkiluvussaan Kiinan ohitse ja uudessa moninapaisessa maailmanjärjestyksessä Intia nousee yhdeksi kuudesta globaalista vaikuttajasta. Se kuuluu nousevien BRICS-maiden Brasilia, Venäjä, Kiina ja Etelä-Afrikka joukkoon.

BRICS-maihin kuuluvat tätä nykyä myös Egypti, Etiopia, Iran, Yhdistyneet arabiemiirikunnat sekä Indonesia.

Professori Sirpa Tenhusen mukaan Intia on pikemminkin maanosa kuin maa, sillä Intian sisällä on 28 osavaltiota ja arviolta noin 1 000 eri kieltä. Pääkieliäkin on 10. Intiassa vallitsee valtava kulttuurillinen, kielellinen ja etninen moninaisuus.

Siksi omituista on, että valtaan ovat nousseet nimenomaan hindunationalistit. Heidän ideologiansa mukaan kansakuntaan synnytään - siihen ei voi liittyä myöhemmin. Intia kuuluu hinduille. Kaikki intialaiset ovat alunperin olleet hindulaisia ja muihin uskontoihin kuuluvia on koetettu käännyttää takaisin hinduiksi.

Vähemmistöjä ei hyväksytä.

Intia itsenäistyi vuonna 1947 Englannin vallasta. Brittihallinnon jäljiltä Intiassa ihmisten keskimääräinen elinikä oli vain 27 vuotta eikä sen talous ollut kasvanut viiteenkymmeneen vuoteen.

Intiaa pitää vielä opiskella, mutta nyt alan siivota ja kantaa vettä sekä polttopuita. Matot ja päiväpeitot olen kantanut ulos, mutta en ole ehtinyt ravistella niitä. Lakanat lähtivät Lapinlahdelle pesuun.

Arundhati Royn Turvani, myrskyni -kirjasta äitiasetelmasta kirjoitan sitten, kun kirjoitan äitimerkinnän.