Riikka Purra on Suomen vaikutusvaltaisimpiin kuuluva ihminen juuri niin kauan kun tottelee Kokoomusta ja EK:ta - ja liberaaliprotestantismi ei kuulkaas ole menestyksekäs strategia

pe 11.4.2026

Kohta lähden kipittämään Porslahteen Mariaa hakemaan. Luin aamulla pääsiäis-Kotimaan. Olen Kotimaan tilaaja, mutta säännöllisesti jää aina numero välistä minulle jakamatta. Pitäisi jaksaa kysyä asiakaspalvelusta, miksi lehti ei tule.

Unohdan sen aina heti, kun seuraava numero jostain kumman syystä ilmestyy lootaan.

Yöllä heräsin siihen, että tunsin pakottavaa tarvetta tsekata sähköpostini. Postissa oli mainos Suomalaiselta Kirjakaupalta. Mainosviestin otsikko oli: Kiinnostavat muistelmauutuudet.

Klikkasin viestin auki. Aloin hihittää ääneen. Kari Onni ja Lauri Nurmi olivat kirjoittaneet kirjan Riikka Purra - Suomen rautarouva. Rautarouvapa hyvinnii nii. Kirjoittajat luonnehtivat Purraa yhtenä Suomen vaikutusvaltaisimpana poliitikkona.

Kylläpä kyllä, sanon ma. Riikka Pers-Purra on eittämättä vaikutusvaltainen juuri niin pitkään, kun Kokoomukselle se käy ja sehän käy niin kauan kuin Elinkeinoelämän valtuuskunta siunaa.

Liberaaliprotestantismi

Juuri eilen vaahtosin, ettei luterilaista kirkkoa saisi jättää konservatiiveille. Ja voilá kuin kirkollisten konservatiivipatujen taikakosketuksesta Kotimaahan oli painettu Kuopion niiiiin leppoisan ja kansanomaisen piispan Jari Jolkkosen kolumni.

Jolkkonen kirjoittaa, että liberaaliprotestantismi on häviävä strategia ja liberaaliteologisten kirkkojen jäsenmäärä on romahtanut. Niinpä varmaan on. Epävarmat ajat tuovat Kirkkoon etenkin nuoria epävarmoja konservatiivimiehiä, jotka ovat löytäneet pelastuksen perinteisistä arvoista.

Ei mitään kasvissyöntiä tai woketushapatusta, vaan turvallista Miespappi kyllä tuomitsee -juttua eikä varmaankaan vihkaise vahingossakaan homoja. Onpa jännä, miten Jolkkonen korostaa kolumnissaan kuuliaisuutta. Jestas!

Ei sanaakaan rakkaudesta. Helvettiä sen olla pitää. Pelottelua ikuisella tulella, tuli mieleen. Onpa meillä upea Jeesus. Kuuliaisuutta auktoriteetille. Minulle Jolkkosen kolumni kertoi siitä, että panepas aivosi narikkaan, seurakuntalainen.

Ehkä sitten on, että kirkollisveronsa kuuliaisesti haluavat maksaa juuri konservatiivipiirit ja sillä sipuli. Nimittäin kirskahti pahasti korvaan, kun piispa Jolkkonen Kiihtelysvaaran uuden kirkon juhlapalveluksen saarnassaan kehotti suosimaan setelipainon tuotteita kolehtiin.

Seurasin jumalanpalvelusta televisiosta ja kun kuulin sanat setelipainon tuotteita, läimäisin töllön kiinni. Ei ole minun kirkkoni semmoinen, jossa jumalanpalvelukseen tullessa pitää olla tukku seteleitä taskussa.

Juha Ahvion mukaan kristinusko ei muutu eikä kuole

Alkaakohan nyt vihdoin debatti? Ja mennäänkö lopulta hegeliläisittäin?

Teesit (John Shelby Spongin Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla?, Wille Riekkisen uskontunnustus ja vast´ikään Raamatun tutkimusta popularisoivat kirjat, kuten helluntailaistaustaisen teologian tohtorin Ville Mäkipellon ja muiden nuorten tohtoreiden yhdessä kirjoittamat kirjat), antiteesi (emeritusprofessori Tapio Puolimatka Onko Jumala todella sanonut? Näennäistieteellisen raamattukritiikin ruumiinavaus ja teologian tohtorin Juha Ahvion Kristinusko ei muutu eikä kuole) ja lopulta synteesi (mitä ihmiset sitten todella ajattelevat).

Äh, en ehdi kirjoittaa enempää, sillä kello on jo vaikka mitä. Jatkan joskus.