Jenny Erpenbeck ja Kairos osa 2

to 30.4.2026

Yksi tarjous on tehty, astiat tiskattu, Kotilämpö-uunissa tulet, tiiliuunin malli katsottu netistä ja nyt vain odottelemaan, kun toinen tarjous on kypsynyt mestarin päässä. Huomenna työmaan valmistelukeikka Kolille.

Matti heräsi aamulla ennen viittä. Minä vasta viisitoista yli.

Mikään ei ärsyttänyt minua Jenny Erpenbeckin Kairoksessa lukuun ottamatta sitä, että en tiedä, missä Jörö-Jukan kertomuksessa on vallaton Ludewig. Olisipa kirjassa viitteitä. Panen nyt Youtubelta kuulumaan Kairoksen Hansin hautajaisissa soitetut konsertot.

Ensin Mozartin d-mollikonserton toinen osa. Tekoäly-yhteenveto kertoo, että se on luonteeltaan tyyni ja lyyrinen vastakohta teoksen dramaattiselle ensimmäiselle osalle. Taisin eilen kirjoittaessa kuunnella taustalla ensimmäistä osaa.

Jahah, tämähän kuulostaa tutulta.

Erpenbeck kuvaa Kairoksessa kepeän tarkkanäköisesti nuoren Katharinan ja vanhemman Hansin suhteen vaiheita. Tekstistä tulee mieleen laatusana kuulas. Miten vielä kehuisin Erpenbeckin kerrontaa?

Se on sekä hengittävää että henkevää kaikkine klassisen musiikin viitteineen.

Ensin salasuhteessa on kaikennielevä pakkomielteinen alku. Suhteen alkupuolella Katharina saa matkustusluvan Kölniin, Länsi-Saksaan, isoäitinsä luokse.

Kun Hans ensi tapaamisella kuulee, että Katharina on lähdössä Kölniin, hän tokaisee, että Kölnin tuomiokirkko on kammottava ja että se ei ole mitään verrattuna Moskovan kirkkoihin. Suhteen rappiovaiheessa Katharina ja Hans matkustavat Moskovaan (s. 272 alk.).

Kölnissä Katharina panee merkille metron suuaukolla päivystävät kerjäläiset.

Moskovassa Katharina ja Hans kävelevät katukiveyksillä, joilla ovat astelleet myös Puškin, Majakovski, Rodtšenko, Lenin, Šostakovitš ja Eisenstein. Minäkin olen kävellyt samoilla katukiveyksillä, kun Neuvostoliitto teki kuolemaa.

Kirjailijan isovanhemmat Neuvostoliittoon pakoon Natsi-Saksaa

Katharinan isovanhemmat kulkivat samoja katuja viisikymmentä vuotta aiemmin, siitä nuori nainen ei tiedä paljoakaan. Isovanhempien täytyy olla kulkenut Moskovassa 1930-luvun lopussa. Vuodet 1937 ja 1938 olivat Stalinin vainojen pahimmat vuodet.

Kirjailija Jenny Erpenbeckin isovanhemmat, ohjaaja-dramaturgi Fritz Erpenbeck (1897 - 1935) ja kirjailija Hedda Zinner (1904 - 1994), muuttivat Natsi-Saksasta Neuvostoliittoon vuonna 1935. Sitä ennen pariskunta asui Prahassa paossa kaksi vuotta. (Kiitos Wikipedia)

Erpenbeck tuli KPD:n (Saksan kommunistinen puolue) jäsen vuonna 1927. Vuodesta 1929 hän työskenteli myös toimittajana; vuosina 1931–1933 hän oli satiirisen Roter Pfeffer -lehden (Punainen paprika!) päätoimittaja.

Jenny Erpenbeckin isä John Erpenbeck syntyi Ufassa Neuvostoliitossa vuonna 1942. Ufa (ven. ja tat. Уфа́, baškiiriksi Өфө, Öfö, mariksi Ӱпӧ, Üpö) on Baškortostanin tasavallan pääkaupunki Euroopan-puoleisen Venäjän kaakkoiskulmilla.

Perhe palasi Saksaan vuonna 1945. Neuvostoliittoon Natsi-Saksaa paenneista kommunisteista tuli DDR:n johtajia. DDR perustettiin vuonna 1949 Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle.

Formalismin kritiikkiä

Fritz Erpenbeck kohosi vuosiksi 1951 - 1953 esittävien taiteiden ja musiikin osaston johtajaksi DDR:n valtion taideasioiden komissioon ja sen jälkeen toimi Berliinin Volksbühnen päädramaturgina vuoteen 1962 asti.

"Kritiikoidessaan Bertolt Brechtin draamaa Äiti rohkeus ja hänen lapsensa Die Weltbühne -lehdessä vuonna 1949 Fritz Erpenbeck oli mukana luomassa rajoittavaa kulttuuripolitiikkaa DDR:ssä (formalismikeskustelu). Vaikka hän arvosti suuresti Brechtin ´edistyksellisiä pyrkimyksiä ja erinomaista muovailutaitoa´, hän piti Brechtin eeppisen teatterin käsitystä yhteensopimattomana sosialistisen realismin kanssa ja loihti kysymyksen muodossa esiin vaaran polulta kohti ´kansalle vierasta dekadenssia´." (Wikipedia)

Jäi vaivaamaan, mikä oli DDR:n formalismikeskustelu. Formalismista löysin tällaisen määritelmän:

"Formalismi ei selvitä esimerkiksi teoksen aiheen uskonnollisia merkityksiä, viittaa sen kriittisiin ominaisuuksiin, sen sosiaalisiin yhteyksiin tai selvitä teoksen symboliikan esteettistä vetoavuutta tai korosta taiteilijan elämän merkitystä."

Kirjallisuustieteen opinnoissani koin formalistisen kirjallisuustutkimuksen ihan sairaan tylsäksi. Koin myös rajoittavana sen, että biografistinen tarkastelu oli totaalisesti pannassa.

Hans menee tolaltaan

Heti suhteen alkuun Hans teki selväksi Katharinalle, että rakastajattaria on ollut joka sormelle eikä hänellä ole aikomustakaan jättää vaimoaan. Kas kun avioliitto tekee Hansista sen, mikä Hans on.

Lopulta vaimo Ingrid panee Hansin pihalle. Katharinakin alkaa itsenäistyä ja rakastelee oman ikäluokkansa nuorukaisen kanssa. Hans saa tietää ja helvetti on irti. Hans menettää vähänkin suhteellisuustajunsa. Hän alkaa äänittää Katharinalle kammottavia äänikirjeitä. Haukkuu, solvaa, syyttää, hilluu ja märisee.

Tyyppi itse on valheen perikuva. Sen sijaan Hans ei pane pahakseen, että Katharinalla syttyy suhde naiseen. Naista se, että Katharina ei jätä Hansia, häiritsee niin, että suhteesta ei tule lopulta mitään.

Katharinan isä koettaa selostaa tyttärelleen, että monogamia on vain tapa perinnön varmistamiseksi patriarkaatissa. Katharina vastaa, että Hans on ainoa hänelle ajateltavissa oleva mies. Isä ei ole vakuuttunut asiasta. Hans on niin vanhakin. Kymmenen vuotta isääkin vanhempi. Se on kamalaa, isä sanoo.

Katharina inttää vastaan ja jatkaa Hansin talutusnuorassa, menettää lopulta kaiken seksuaalisen halunsa. Hansinkin kosketus ällöttää. Elämänhalu katoaa. Vaikka Katharina ja Hans ovat eronneet, Hans lupaa pysyä Katharinan rinnalla siihen asti, että tällä menee jälleen paremmin.

Katharina mietti, etsikö sittenkin isää, jotakuta, joka rakastaa häntä sydänjuurista asti sekoittamatta rakkauteen himoa. (s. 384)

Kunnes eräänä iltana, kun Rathauskellarissa Hansin kanssa istuessa Katharinan aivolisäke alkaa tuottaa gonadotrooppista folllitropiinihormonia (s. 386 - 387). Seuraa kaksi sivun puolikasta hurjaa selostusta hormonimyrskystä Katharinan elimistössä ja lopputulos on, että Hansin lähdettyä kohti kotiaan, Katharina meneekin Robertin luokse ja Robertin käyttämän silkkipaidan alla iho tuntuu lämpimältä ja sileältä.

Kirjailija Jenny Erpenbeckin isä John Erpenbeck on väitellyt vuonna 1978 tohtoriksi epistemologiasta ja kognitiivisten prosessien psykofysiikasta.

Biermannissa DDR:n lopun alku

Oliko mielenosoitus, jossa aikuinen Hans muistaa nähneensä Katharinan äitinsä olkapäillä, vuonna 1976, kun DDR:n kulttuuriväki kuohui niin sanotussa Biermannin tapauksessa?

Tekoälytyhmyri väitti, että DDR:ssä ei ollut mitään mielenosoituksia 1970-luvulla. Kairos sen sijaan viittaa silloin tällöin ympäripyöreästi Biermannin tapaukseen.

Wolf Biermann oli saksalainen laulaja, joka muutti 16-vuotiaana vuonna 1952 Itä-Saksaan, koska halusi elää äitinsä ihanteiden mukaan ja koska natsit olivat tappaneet isän Auschwitzissa. Äiti oli ollut Saksan kommunistisen puolueen jäsen ja isä juutalainen.

Biermann oli kriittinen kommunisti ja hänestä tuli Itä-Saksassa toisinajattelija. Vuonna 1976 Biermann sai luvan konsertoida Länsi-Saksan puolella. Lauluissaan, kuten Ballade vom preußischen Ikarus (Preussilaisen Ikarosin balladi), Biermann arvosteli kotimaansa hallintojärjestelmää, joka vangitsee kansalaisiaan muurien sekä piikkilankojen sisään ja ampuu rajan yli haluavia ihmisiä.

Kölnin urheiluareena oli loppuumyyty ja konserttiyleisö ablodeerasi Biermannille seisten. Kolmen päivän kuluttua Itä-Saksa ilmoitti, että Biermann ei voi palata kotimaahansa. Toisinajattelija-laulajan kohtalo sai aikaan protestiaallon.

Wikipedia kertoo, että paljon älymystöä lähti Itä-Saksasta, mukaan lukien kirjailijat Jurek Becker, Günter Kunert ja Reiner Kunze, laulajat Manfred Krug ja Nina Hagen sekä runoilija Sarah Kirsch.

Nina Hagenin tiedän. Olenhan vanha punkkari. Wolf Biermann on hänen isäpuolensa.

DDR:n lopullinen loppu

DDR:n purkaminen käy nopeasti. Maaliskuun 1990 monipuoluevaalien jälkeen Itä-Saksalle annettin puoli vuotta aika muuttua osaksi Länsi-Saksaa. Tahti oli liian raju.

Jenny Erpenbeck kuvaa Kairoksessa, kuinka 13 000 valtion radion ja television työntekijää saa potkut. Radion sinfoniaorkesteri saa potkut. Meri Valkaman Sinun, Margot -kirjassa kerrotaan, kuinka Länsi-Saksasta tilalle tuotiin nuoria toimittajia, jotka eivät menestyneet tai työllistyneet länsisaksalaisissa toimituksissa.

Bonnista Berliiniin muuttanut liikenneministeriö siirtyy geologian rakennukseen. Yli sadan vuoden jälkeen geologian näytteet tulee pakata ja viedä muualle, koska joku länsiministeri on pitää geologien talosta.

Kaikki muuttu kummallisella tavalla. Katharinan isä istuu kotonaan Leiptzigissa verhot kiinni ja polttaa pikkusikareita. Ei näytä ihan siltä, että ne ottaisivat valtiotieteilijöitä, hän sanoo.

Katharinan ystävä Uta hyppää ikkunasta.

Mietin, että tilannehan olisi sama, jos ensi hallituksen muodostamisen jälkeen kaikki Suomen kokoomuslaiset saisivat potkut. Aika moni opettaja joutuisi tyhjän päälle ja Ylen Pekka Niiranen koulutettaisiin uudestaan.

Tulisiko hänestä hyvä lähihoitaja?

Kairoksen jälkisanoissa Katharina käy lävitse Hansin jäämistöä. Hans paljastuu Stasin urkkijaksi. Hans on lapsena ollut pikku natsi ja hänen isänsä natsien ideologeja.

Katharina menee naimisiin länsiberliiniläisen opiskelijan kanssa ja saa tämän kanssa lapsen.