Anna-Stina Nykäsen ja muiden ihanaisten naisten Paljastuskirja.Nyt., eilinen siskopäivä sekä Matin ja Liisan asemalle kasvisruokaa, toivoo myös Maksim Fedorov

la 1.11.2025 ja ti 4.11.2025

Olen päättänyt olla oma rasittava itseni. En jätä käyttämättä yhtään tilaisuutta itseäni kiinnostaviin keskusteluihin. Jos siitä saa paskahalvauksen, saakoon, kuten minua onnitellut Ihminen Menneisyydestä.

Kysyin Ihmiseltä Menneisyydessä, seurusteleeko hän toimittaja Anna-Stina Nykäsen kanssa. Kysyin minä muutakin, mistä olisi saattanut vetää herneen herkkään nenuunsä. Mutta seurustelukysymyksestä kiukkuamista en osannut odottaa.

Anna-Stina Nykänen nimittäin on great! Vaikka joistain asioista häntä arvostelen. Arvostelen häntä muun muassa siitä, että koronapäiväkirjakirjassaan Yksin kotona nyreilee, kun helsinkiläisten mökkipaikkakunnat eivät toivottaneetkaan koronapakolaisia tervetulleiksi.

Niin. Silloin, kun maaseudun sosiaali- ja terveyspalveluja alettiin uusliberaliassa ajaa alas, en havainnut Nykäseltä kirjoituksen kirjoitusta siitä, että hyvinvointivaltiota romutetaan. Eihän Hesarin toimittaja sellaista tietenkään omassa nahassaan tuntenut, sillä oli Sanoma-jättiläisen työterveyshuollon piirissä.

Olen kuullut Nykäsestä muudaan entisen toimittajan, nykyisen maalla-asujasinnittelijän lausunnon, että vituttaa lukea siitä, kun Nykänen näkee maalaisen köyhän ja saa siitä kirjallisen orgasmin. Maalla-asujasinnittelijän arvostelu on aiheellista!

Mutta Paljastuskirja.Nyt on yliveto. Palaan vielä joskus Nykäsen 1980- ja 1990-luvun kuvaukseen siinä. Arvelin, että Ihmiselle Menneisyydessä on/olisi ollut liikaa Nykäsen feminismi, jota minä kyllä en vuosien varrella feminismiksi kylläkään tunnistanut, mutta joo. En mene tähän nyt.

Miksi luulin Ihmisen Menneisyydestä olevan Anna-Stina Nykäsen nyxä?

Luulin tosiaan vilpittömässä naiiviudessani niin, sillä olin kuunnellut Sari Valton ohjelman, jossa sosiologi Kaisa Kuurne ja toimittaja Anna-Stina Nykänen kertoivat kokoamastaan kirjastaan Paljastuskirja.Nyt. ja Nykänen sanoi tavanneensa miehen ja löytäneensä taas oman seksuaalisuutensa.

En ollut vielä kuunnellut itse kirjaa, mutta Valton ohjelmassa Nykänen kertoi suoraan ja kursailematta miettineensä omaa lukuaan kirjoittaessa, voiko kirjoittaa julkisesti omasta orgasmistaan. Toimittajana hän on kirjoittanut kyllä muiden orgasmismeista ja seksistä suoraan, mutta eri asia on panna itsensä alttiiksi.

Nykäsen luku Paljastuskirja.Nytissä on aivan ihana. Kun kuuntelin sitä, itketti ja nauratti. Hänen lastensa isä oli kuollut lentokoneessa, kun perhe oli palaamassa lomamatkalta. Mies kuoli  vaimonsa ja poikansa viereen eikä Nykäsen uuteen suhteeseen ryhtyminen ollut yksinkertaista.

Hänellä oli monia pelkoja. Epärealistisiakin ja eritoten inhimillisiä. Kiinnostavaa myös oli, että samassa yhteydessä Nykänen sanoitti meidän 1960-luvulla syntyneiden suhdetta seksiin. Hienoa oli vapautuminen ja räväkkyys, luotaantyöntävää tietty kylmyys. Piti olla olevinaan cool, haahuilla seksiklubeilla ja nauttia sm-seksistä.

Minä olin kaikkea muuta kuin cool. Säilytin salaa Ulla-Maija Aaltosen eli Uman opetukset, jotka olin ammentanut Uman kirjasta sinulle. Seksi on suotavaa, jos kumpikin sitä haluaa. Uma korosti hellyyttä. Juuri hellyys oli kaukana 1980-luvun kylmästä seksiasenteesta ja se suretti minua, mutta tosiaan.

Surin salaa. Jouduin suremaan salaa, sillä olin ajan hengestä jälleen jälkeenjäänyt. Olen sitä edelleen.

Kuolema tuo kateellisuutta ja muitakin kummallisia tunteita

Anna-Stina Nykänen kirjoitti Paljastuskirjan luvussaan koskettavasti siitä, kuinka miehensä kuoleman jälkeen alkoi jossain vaiheessa olla hätkähdyttävän kateellinen jopa asunnottomalle pariskunnalle, joka estotta ratikassa osoitti toisilleen hellyyttä pussailemalla.

Eveliina Talvitie puolestaan kirjoitti kirjassa riipaisevassti isänsä kuolemasta. Isän kuolema oli ollut äkillinen ja traumaattinen sikälikin, että oli löytänyt isänsä kuolleena tämän kodista. Talvitie syöksyi syvälle mielensä syövereihin eikä hän voinut olla tekemisissä sellaisten ystävien kanssa, joiden isä oli vielä elossa.

Siun Soten siskopäivän jälkeen

Ti 4.11.2025 Nyt on ryhdyttävä konttorihommiin. Eilinen meni Paula-siskon ohjelmaa järjestellessä. Siun Sote on kiitettävästi päättänyt suoda siskolle kodinhoitaja- ja muuta apua ja minun ongelmani on etupäässä se, mihin Paula-siskon etäkuntoutus- ja mummoteams-rakoseen tungen itseni.

Valitan kuitenkin vähäsen vielä tiedonkulusta. Taidan tehdä muistutuksen Siun Soten muistutus-sivuston kautta. Sisko oli merkinnyt reissuvihkoonsa, että pe 28.10 alkaa jokin ja mystinen kellonaika klo 14.30.

On taas joku valopää soittanut Siun Sotelta Joensuusta ja kertonut siskolle, että tämä on päässyt johonkin etäkuntoutuksen ryhmään. Arvelen, että mummoteamsiin! On aivan tuhoontuomittua soittaa yksin asuvalle muistisairaalle ihmiselle ja olettaa, että tällä pysyy asia päässä.

Siun Sotella on paljon kehitettävää tiedonkulussa. Jollakin Juuan kunnan alueella tai muiden suuren sote-piirin paikallisyhteisön johtajalla pitäisi olla keskinäiskoordinointivastuu juuri paikallisyhteisön vanhusten yksilöllisestä tilanteesta, eri kuntoutuksista ja omaisille tiedottamisista.

En voi olla ainutkertaisen ihmeellinen keisi läheisestä, joka koettaa yli sadan kilometrin päästä hallinnoida asioita. Meitä on varmaan muitakin.

Onneksi Juuan luterilaisen seurakunnan diakonissa kysyi ensimmäisenä eilen puhelimessa, kannattaako Paula-siskolle soittaa. Sanoin, että voi soittaa, mutta ei voi olettaa, että siskon kanssa pystyisi sopimaan diakoniakäynnistä.

Puhelun jälkeen menee muutama minuutti ja asia on unohtunut. Näin kävi minulle syyskuisena sunnuntaina, kun soitin Nilsiästä, että tulen noin tunnin päästä hakemaan Nurmekseen ortodoksisen seurakunnan pyöreiden vuosien juhlijoiden syntymäpäiville.

Olin soittanut edellisenä päivänä ja muistuttanut, että sellaiset kekkerit ovat odotettavaissa seuraavana päivänä.

Sisko tuli yökkärissä avaamaan oven ja sanoi, että aijaa, mie lupasin jollekulle tänä aamuna, että puen, mutta ei minuu huvittanut. Marssin sisään kuin myrskyn merkki ja ajattelin sitten raivosta puuskuttaessani, että hyvä on. Jos myöhästymme liturgiasta, ei haittaa, voimme osallistua juhlalounaalle Nurmeksen seurakuntasalilla.

Jos myöhästymme saliltakin, voimme mennä kahdestaan juhlimaan Bomballe tai Hyvärilään sunnuntailounaalle. Lauhduin nopeasti ja tuumasin, että aina on mahdollista muuttaa suunnitelmia.

Ehdimme kuitenkin Nurmeksen Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkkoon niin, että sisko kävi ehtoollisella jopa.

Juhlat olivat oikein antoisat ja lämminhenkiset. Näin vilauksen matuska Kaisu Potkosesta livenä. Oli pakko sanoa, että olin pongannut hänet Savon Sanomien erinomaisesta naispappeusjutun kuvasta.

Matuska Kaisu Potkosella ja isä Pentillä on aivan upea jälkikasvu. Kuorossa taisi olla yksi jälkikasvu ja kirkon salissa taapersi jo seuraava polvi. Toinen jälkikasvu on mainiota vaihtoehtoväkeä: Jehki Potkonen, joka on saanut hyvän lausunnon vaihtoehtoisuudestaan Vaihtoehtoväen Ehdottomalta Auktoriteetiltä.

Luotan hänen sanaansa. 

Portaanpään kiinnostavista lounastajista 

Portaanpään opiston ruokalassa Maansuolassa kannattaa käydä syömässä. Siellä käyvät Lapinlahden kiinnostavimmat tyypit.

Tähän asti kirjoitin lauantaina. Joskus toiste aiheesta Maansuola. Sieltä saa kasvisruokaa! Nauratti, kun Maksim Fedorov oli ollut Lapinlahdella kirjakiertueellaan ja Facebook-päivityksessään Fedorov kertoi ihastuttavasti Lapinlahden, kuten muidenkin vierailupaikkakuntien, erikoisuuksista.

Oli käynyt lounaalla Matin ja Liisan asemalla, taas vuoden parhaaksi Nesteiden lounaspaikaksi valitussa. Ja! Tunnelma oli ollut hyvä, mutta toivoi seuraavalle kerralle, kun tulee Lapinlahdelle, kasvisvaihtoehtoa lounaslistalle.

Matin ja Liisan asemalle palaneella veljeksellä Timo Majalalla on nyt näytön paikka! Asema voisi profiloitua kotiruoalla - ja kunnon kasvisruoka-annoksella.