Mitä jos?

ma 27.10.2025

Ote kirjeestä:

"... Aina, kun läimäsen läppärin kiinni, muistan, että sitä piti ja tuota sulle.

Just kun lähetin sulle whatsappin, että aloitan sulle uuden kirjeen Varpaisjärven kirjaston omatoimiajalla, kävi ilmi, että Valmetin toinen takarengas oli tyhjä ja Matin piti palata Lapinlahdelle ilman traktoria Saab-kyydillä.

Kivaa siinä oli, että käytiin pizzalla Rautavaaran Tiilikka-ravintolassa. Varpaisjärvellä sitten juostiin sikajyrkät kuntoportaat pizza vatsassa ja käytiin katsomassa Varpaisjärven kirkon pihaan vuonna 2010 tehtyä SOTAPOLKUA!

Siis ihmeteltiin ensin kirkon takaa kapeaa Urheilukujaa portaiden alapäähän Saabilla ajaessa, mitä ihmeen rakennelmia on tullut kirkon sivustalle. Sanoin, onko noi jotain (ortodoksisia) grobuja (hautarakennelmia).

Ei kun joku arkkitehti oli suunnitellut hienon ympäristötaideteoksen painavista kivitauluista, jotka on koottu Varpaisjärven koulujen seiniltä. Niissä on sankarihautaan haudattujen nimet kyläkunnittain. Ihan hirmu hieno teos!

(Ja ollut Varpaisjärven kirkon itäsivustassa vuodesta 2010. Eikä me kummatkaan olla huomattu niitä, vaikka Matti on Varpaisjärveltä syntyisin ja minä olen ajanut siitä etenkin viime vuosina ohitse noin kerran viikossa, kun ajan Lapinlahdelta Varpaisjärven kirkonkylän lävitse ja Nilsiän kirkonkylän sivuitse Juukaan.)

Teos oli pysäyttävä. Nuoria miehiä ja kuolleet ihan vitun turhaan.

Koska Stalin ja Hitler jakoivat Euroopan etupiireihin Ribbentrop-sopimuksella elokuussa 1939, me oltaisiin voit jäädä suoraan Neuvostoliiton vasallialueeksi. Ilman talvisotaa. Sitten saksalaiset eivät olisi koskaan edenneet Leningradin lähelle ja saartaneet kaupunkia. Leningradin piirityksen aikana kuoli massoittain ihmisiä nälkään. He olisivat säästyneet.

Luulen, että Saksa olisi kukistunut toisessa maailmansodassa nopeammin niin.

Stalin hyökkäsi marraskuussa 1939 Suomeen, koska oli saanut Suomesta väärää tiedustelutietoa. Stalin luuli, että Suomessa neuvostojoukot otetaan vastaan lehvin, punaisin matoin ja torvensoitoin. Siinä mielessä on hankala elää diktaattorina, että kukaan ei uskalla kertoa asioiden oikeata laitaa.

Tietenkin olisi käynyt niin, että meistä olisi tullut osa Neuvostoliittoa, mutta… Olisiko se nyt ollut niin kamalaa? Osalle varmaan olisi ollut, sillä osa olisi joutunut Siperiaan ja osa olisi teloitettu heti, mutta kuinka monta nuorta miestä kuoli sodassa? Suomessa Google-haun mukaan kuoli toisen maailmansodan sodissa (talvi-, jatko- ja Lapin-sodassa) 85 000 henkeä.

Saksa miehitti Tanskan ja miehityssota kesti kello aamuneljästä kymmeneen. Tanskalaiset tekivät maanalaista vastarintaa ja vain 2 000 vastarintaliikkeen kanssa yhteistyötä tehnyttä ihmistä joutui miehitysvaiheen loppupuolella keskitysleirille. En saa nopeasti googlaamalla selvää, kuoliko 2 000 tanskalaista keskitysleirillä.

Matti keitti perunoita ja aloin miettiä hänelle ääneen, miten kauheaa on, että Varpaisjärven väestöstä kuoli rintamalla (3,6 %) enemmän kuin muissa Suomen pitäjissä keskimäärin (2 pilkku jotain prosenttia).

Mitäs jos oltaisiin antauduttu Neuvostoliitolle heti talvisodan alussa? Olisivat jääneet nekin vähän yli kaksikymppiset pojat, joiden nimiä luettiin eileen Varpaisjärven kirkon sotapolun teoksesta, kuolematta sodassa.

Matti sanoi, että meillä ei kyllä olisi nyt Mariaa, ja minä sanoin, että joo, niin Neuvostoliitosta irtautuneena vastaitsenäistyneenä valtiona, ei vuonna 1999 Suomessa olisi ollut niin kehittynyttä keskoshoitoa. Maria 895 gramman painoisena mikrokeskosena ei olisi jäänyt henkiin ilman satojen tuhansien markkojen arvoista vastasyntyneiden tehohoitoa Kysillä.

Sanoin kyllä myös, että joo, ei kyllä olisi ollut minuakaan, sillä olisi tullut maatalouden pakkokollektivisointi ja meidän isä sukutalon vanhimpana poikana olisi ammuttu kulakkina. (Kulakki (ven. кула́к, kulak, ’nyrkki’) oli Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin nimitys varakkaista talonpojista eli maanviljelijöistä, jotka jaoteltiin kolmeen eri ryhmään vaarallisuutensa mukaisesti.)

Sitten Matti sanoi, että oikeastaan ei olisi kannattanut edes itsenäistyä, jos nyt sitten aletaan spekuloida. Niin, vastasin, että jos Suomi ei olisi itsenäistynyt, ei 10 000 suomalaista olisi kuollut punavankileirillä. Tosin vankileirillä olisi kuollut 10 000 valkoista lahtaria – joukossa ehkä enoni suojeluskunta-aktiivi Yrjö Tiusanen.

Kirjassa, jossa on luetteloitu Puumalan toisessa maailmansodassa kaatuneet, oli Yrjö Tiusasen kuva. Kuva näyttäisi olevan Yrjö-enosta nuorena ja suojeluskuntapuvussa. Mua on jotenkin aina tympinyt tämä. On varmaan mennyt sotaan vapaaehtoisena (oli jo aika ikämies, s. 1906) ja kaatui perääntymisvaiheen loppupuolella, ihan Kannaksen taisteluiden sodan viimeisimpinä hetkinä. Jätti neljä sotaorpoa. Muun muassa mun Matti-kummin, joka elävöitti elämääni tilaamalla mulle synttärilahjaksi Valittuja Paloja.

Mitä kannatti mennä sinne tapattamaan itseään ja jättää neljä lasta isättömäksi? Yksi Yrjö-enon lapsista, Taisto, oli syntynyt vasta tammikuussa 1945, kun isänsä kaatui 14.7.1944.

Yrjö-eno kaatui Impilahdella Nietjärvellä. Ei ollut Kannaksella. Oli alikersantti.

Wikipedia kertoo näin:

´Heinäkuun puolenvälin jälkeen tilanne Kannaksella vakiintui, ja (Neuvostoliiton Ruotsin-suurlähettiläs ja Suomen sekä Neuvostoliiton rauhanvälittäjä) Aleksandra Kollontai ilmoitti 12. heinäkuuta ruotsalaisten välityksellä, että ehdottoman antautumisen vaatimus oli johtunut hänen ´väärinkäsityksestään´.´

Aloin siis miettiä, miksi Yrjö Tiusanen on kaatunut heinäkuussa, jolloin Karjalan Kannaksella oli jo rauhallista. Yrjö Tiusasen kuolinpaikka on Impilahden Nietjärvellä, jossa vielä siihen aikaan taisteli Aunuksen ryhmä. Jumalauut´, ne olivat olleet tekemässä suur-Suomea. Aunuksen ryhmä oli koottu Karjalan armeijasta ja se marssi Suomen vanhan rajan ylitse.

Olimme Matin kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaisten olisi pitänyt pysähtyä omille vanhoille rajoille. Emme olisi ehkä menettäneet rauhassa niin paljon alueita Neuvostoliitolle.

Tosin Mattia alkoi naurattaa, että todella ei olisi kannattanut itsenäistyä, sillä Suomesta olisi tehty Neuvostotasavalta ja nyt kun olisimme vuonna 1990 irtautuneet hajoavasta Neuvostoliitosta, olisimme olleet taas Suur-Suomi – meillä olisi edelleenkin Karjala – ja paljon jälleenrakennettavaa!"