Kiitos Sanna Urvas, löysin Amos Youngin!

to 30.10.2025

Eilen allekirjoiteltiin tilinpäätöstä ja kannustin Mattia urakoimaan itsensä irti Nelson House Oy:stä, Lapinlahden kunnan pöytälaatikkofirmasta. Matti juoksi sinne tänne ja tuonne ja loppujen lopuksi olisimme voineet tehdä sen ilman juoksemisiakin.

Irtautumiseen meni noin puolitoista minuuttia Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta. No, tulipa kysyttyä Patentti- ja rekisterihallituksesta samalla, miten roikkuva toiminimi lopetetaan. Tosin jos olisi vähän aikaa jaksanut kaivaa, sama tieto olisi löytynyt PRH:n nettisivuilta. Pitkä prosessi on. Helpompi on perustaa firma kuin päästä siitä eroon.

Oma Lehtipiikani on aputoiminimenä osa Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy:n konsernia. Matti oli jo epätoivoinen ja ehdotti, että ostamme Nelson House Oy:n konsernin osaksi. Minulle se olisi käynyt, jos olisimme saaneet firman mukana bajamajat.

Jännä juttu! Miksen ole koskaan ostanut meille bajamajoja työmaavessoiksi?

Miksi en mennyt toimittajatutkintotapaamiseen osa 48219

Jäi tiistain merkinnästä se, että tunnen itseni todella ulkopuoliseksi toimittajatutkintolaisten piiristä. En osannut olla whatsappissa tarpeeksi hiljaa ja antaa ihmisten olla rauhassa tutkintolaisten syksyn 2024 tapaamisen suunnittelulistalla.

Häiritsin turhilla viesteilläni, mutta olin vähän aikaa täpinöissäni, että kyllä tästä vielä päästään samaan yhteisyyden tunteeseen, mikä oli ammoin 1980-luvun lopulla.

Ei päästy. Ja mitä minä tosiaan puhuisin sievästi viinilasiaan tai tuoppiaan pitelevien keskiluokkaisten vakaata ja vaurasta elämää viettävien eläkettä odottelevien entisten ystävien kanssa?

On ilmoja pidellyt.

Olin kuitenkin vilpittömästi sitä mieltä, että tämän syksyn tapaamisessa olisimme voineet kukin kertoa itselle tärkeästä aihealueesta. Esimerkiksi Kuppalehden yritystoimittaja Olli Herralan kanssa olisi voinut tulla mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten on mahdollista, että minä olen yrittäjä ja Herrala toimittaja, joka kirjoittaa yrityksistä.

Olisin voinut kertoa omassa alustuksessani Herralalle, mitä yrittäminen oikeasti on. Ja mitä on olla, kun on vastuussa työntekijöistä ja heidän elämästään. Olisin halunnut kysyä Herralalta, mitä hän mahdollisesti on tarkoittanut sillä, että verotus pitää lakkauttaa.

Mutta joo, ulkopuolella olen. Pudonnut kelkasta. On ihan omat kelkat nyt ja kohta lähdemme viemään traktorin rengasta Kaivikselle, jotta saamme Valmetin Lapinlahdelle hirsien nostelua varten. Meillä on nyt taas vähän aikaa puutavaravarasto.

Pitänee taas talvella tehdä puukauppaa. Hirret näköjään vietäisiin käsistä. Ja niitä kun pitäisi kypsyttää vähintään vuosi. Ennen rengaskeikkaa pitää tehdä muudaan raittiusseuran puolesta rahoitushakemus Kotiseutuliittoon.

Mitenköhän Olli Herrala selviytyisi tällaisesta elämästä? Kuinka monta ihmistä herra Herrala on elämässään työllistänyt? Entä yrittäjiä Tuomas Enbuske, joka neuvoi meitä yrittäjiä Elinkeinoelämän Keskusliiton tilaamassa kirjasessa Ajatusten alennusmyynti: kymmenen helpointa hokemaa taloudesta?

Minä kysyn vaan?

Koska vituttaa kohta äärettömästi, että joku saatanan märkäkorva Laajasalon kristillisen kansanopiston koulutuksella (Enbuske) oli joka vitun tuutissa uusliberalismineen ja nyt sitten pammm! Uskossa! panen nyt nämäkin tähän:

Kuinka moni toimittajatutkintolainen on ollut käräjäoikeuden lautamiehenä? Minä. Kuinka moni toimittajatutkintolainen on ollut kotikuntansa tarkastuslautakunnassa? Minä. Kuinka moni toimittajatutkintolainen on ollut kotikaupunkinsa ympäristölautakunnassa? Minä.

Kuinka moni toimittajatutkintolainen on ollut SKP:n edustajakokouksessa (olin Ylä-Savon edustajien autonkuljettajana ja valokuvaajana ja sain puheenjohtaja Yrjö Hakasen jopa naurahtamaan - kuinka monta toimittajatutkintolaista on saanut Hakasen edes hymyilemään, hän? MINÄ!).

Kuinka moni toimittajatutkintolainen on ollut minkään puolueen puoluekokousedustaja? Minä olen ollut ja vielä kahdessa perättäisessä puoluekokouksessa. Kuinka moni toimittajatutkintolainen on järjestänyt turvallisuuspoliittisen keskusteluja? Minä. Kuinka moni on ollut ehdokkaana eduskuntavaaleissa? Minä. Kuka on vetänyt vaalikampanjoita? Minä. Kuinka moni toimittajatutkintolainen on ollut Ylä-Savon yhteisessä maaseutulautakunnassa Feministisen puolueen edustaja? Minä.

Minulle voi ilmoittautua. Voisimme jutella. Olisi kiva. Kokoomukselainenkin käy. Kepulaiset ilmoittautujat jopa tervetulleita.

Ai niin. Varoitan. Minun kanssani joutuu sitten viestien hirvittävään ristituleen. Ja sitten ei auta kuin lähettää minulle tällainen viesti:

"Et vieläkään ymmärrä, missä menee kohtuuden raja. Synttärionnittelusta ei aukene loputon kirjeenvaihto, vaan tarkoituksena on kiittää huomiosta."

Voitte tallentaa tämän viestipohjaksi. Aina kun häiritsen jotakuta opiskelukaveriani, minulle voi lähettää yllä olevan viestin. Sanamuotoa voi muuttaa tilanteeseen sopivaksi. Itkettää ja vituttaa, mutta kyllä tämä tästä. Traktorin renkaan vaihto on hyvää terapiaa tähän ja peräkärryn vetäminen tyhjänä Rautavaaralta takaisin Lapinlahdelle.

Ulkopuolinen, ulkopuolinen, ulkopuolinen!

Eilen kirjoitin merkintää, kirjettä ja tulostelin tilinpäätöstä ja tilintarkastuskertomuksia ja ohjailin Mattia logistisesti Nelson House Oy:n historiallisen yhtiökokouksen papereiden perässä etänä pitkin Lapinlahden kirkonkylää - ja pamm! Oivalsin jotain.

Olen jäänyt sivuun myös uskonnollisista yhteisöistä Lapinlahdella. Tai ei aivan. Oli ihanata tutkiskella Raamattua Jehovan todistajasisarten kanssa. Olisin halunnut kuitenkin heti kentälle, mutta yhteisössä ei toimita niin. Pitää edetä tietyn konseptin mukaisesti - ja hyvä niin!

Ensin pitää käydä Jehovan Todistajien valtakunnan salilla tietty aika. Minä kävin yhden kerran. Kivaa oli. Raamatusta oli alustamassa Maaseudun Tulevaisuuden nykyinen graafikko Timo Filpus. Alustus oli ravitseva. Pitää kysyä Googlen AI:lta, mitä olen siitä kirjoittanut. Mutten nyt.

Mietin, miksi en kiinnittynyt hellariseurakuntaan, vaikka se Lapinlahdella on kaikkein dynaamisin. Rautavaaralla taas fiksuimmat ovat hellareita. Tai kristillisiä. Tätä en sano mielelläni. Valitettavasti emme enää pyörineet Rautavaaralla, kun kunnallisvaalien ehdokkaana oli astrobiologi Porista.

Miksi en ole hellari?

Poimin Toppa-serkun kirjeestäni siivun tähän, sillä kohta Matti on taas tässä pyörimässä (asentaa pihalla yhtä starttimoottoria):

"Enivei, XX pyysi meitä kylään tyttöjen kanssa ja meistä tuli ystävät. XX oli ollut nuorena Etiopiassa XX:n kehitysyhteistyössä ja varmasti siksi tuntui minusta älykkäämältä kuin … ööö … no semmoiset, jotka ovat kerran käyneet Nilsiän takana. Siis en tarkoita tätä kategorisesti. Ihminen voi olla vaikka kuinka tarkkanäköinen, vaikka ei olisi matkustellutkaan tai asunut ulkomailla. XX:ssä vetosi minuun ehkä se Afrikassa asuminen - ja semmoinen odottamaton epäsovinnaisuus.

XX lopulta lähti perheineen saman järjestön kehitystyöntekijäksi Jordaniaan. Työskenteli niin sanotuissa köyhyystaskuissa. Ystävyytemme ei kantanut sen yli. Aina kun XX tuli Lapinlahdelle, hänen piti tavata kaikki omat seurakuntalaiset.

Kerran muistaakseni ehti tavata minua. Kävimme kahvilla just Luovassa Puussa, joka siis on äiti Amma -keskus. XX vaikutti vähän väsyneeltä. Ymmärsin, ymmärsin oikeasti, miltä XX:stä tuntui. Kaikki halusivat palasen hänestä.

Rouva M sanoi mulle keskikarjalaislähtöisenä (yhtä ulkopuolinen kuin minäkin täällä – ulkopuolinen hamaan hautaan asti), että Lapinlahdella ei voi ystävystyä vaikkapa juuri hellareiden kanssa, jos ei liity seurakuntaan. Oivallukseni oli, että syyt voivat olla käytännöllisetkin. Jos täällä on aktiivinen jossain seurakunnassa, voi muun elämän unohtaa. Ystävät on paras löytää sieltä.

....

Annahan sitten myöhemmin tuli käytännössä kasvatetuksi helluntaiseurakunnassa ja olen siitä oikeasti hirmu kiitollinen. Itse en sitten kuitenkaan tullut imaistuksi hell.srk:hon, kun kun kun kun … noooooh… siellä ei ole hirmu kovassa huudossa esimerkiksi eksegetiikka, yliopistotasoinen Raamatuntutkimus siis. Vasta viime vuosikymmeninä aktiivisia helluntailaisia on opiskellut teologiaa yliopistossa ja yksi mielenkiintoisimpia ajattelijoita on Ville Mäkipelto.

Kirjansa Jumalan synty ei itse asiassa anna mulle juurikaan uutta, sillä olen useaan otteeseen lukenut entisen katolisen nunnan ja antropologi Karen Armstrongin Jumalan historian (siis oikeastaan pitäisi olla Jumalakäsityksen historia, kuten Mäkipellon kirjan nimi Jumalakäsityksen synty = kustantajat haluavat vain ns. iskeviä nimiä), mutta jonkinlaista aivokuhinaa Mäkipelto on saanut uskovaisissa, myös vähän lapsekkaissa helluntailaisissa, aikaan."

Sanna Urvas pelasti elämäni Amos Youngilla, kiitos Jeesus!

Kun eilen serkun kirjettä varten etsiskentelin Ville Mäkipellon nimeä netistä (se oli painunut johonkin aivomutkaan patentti- ja rekisterihallituksen ja tilinpäätösasioiden sekä yhtiökokousten alle), törmäsin Areiopagi-sivuihin. Olen käynyt sivuilla ennenkin. Koetan nyt panna johonkin ylös, että pitää alkaa seurata niitä. 

"Areiopagi on luonnontieteen, filosofian ja teologian suhteisiin keskittyvä verkkolehti, jonka tarkoitus on lisätä ymmärrystä eri maailmankatsomusten välillä sekä tarjota välineitä niiden arviointiin. Uusi julkaisu alan asiantuntijoilta ilmestyy noin kolmesti kuussa."

Areiopagissa oli kirjoittanut jo vuonna 2018 Sanna Urvas aiheesta hellarit ja luonnontiede. Urvas näyttäisi valitun Suomen teologisen opiston osa-aikaiseksi opettajaksi - siis onko Suomen teologinen opisto vapaakirkkolaisten? Mitäääh?

Serkkuni on vapaakirkkolaisia. No niin. Tulipa hänelle tulostettua artikkeli Sanna Urvaksen Amos Youngista.

Suomen Viikkolehdessä Urvaksesta sanotaan näin: "Purjehtimisesta nauttiva teologian tohtori Sanna Urvas liittyy lokakuussa Suomen teologisen opiston opettajakuntaan sen osa-aikaisena jäsenenä. Hän opettaa kirkkohistoriaa ja systemaattisen teologian kursseja. Systemaattinen teologia on teologisista oppiaineista filosofisin. ”Olen ehdottomasti systemaatikko, mutta oppien ja oppihistorian tutkijana olen opiskellut myös kirkkohistoriaa.” Opettamisesta Urvaksella on 30 vuoden kokemus niin seurakunnissa kuin erilaisissa oppilaitoksissakin, muun muassa Iso Kirja -opiston Helsingin yksikössä."

Ja voi vitun vitun vittu! Matti sai starttimoottorin SeRGeihin paikoilleen. Tuli sisään kourat öljyisinä ja sanoi, no niin, lähdetään. Amos Youngista myöhemmin! Lähetän merkinnän sivuilleni kirjoitusvirheineen. Toivottavasti Suomen Journalismin contessa Adelaide de Saint Erasmo ei lue tätä ennen kuin saan luettua tämän joskus lävitse ja korjattua vihreet.