Kannatan lämpimästi väestönvaihtoa!

Ylen Areenalta Kalle Haataselta kuunneltua - loppumatka James Rebanksin Elämääni paimenena

ke 3.7.2025

Ennen reissuun lähtöä istuin Ylen aamutelevision ääreen varsin kuuntelemaan, mitä helvettiä Teemu Keskipaskasarja (persepersu) oikein puhuu. Joitain hajanaisia lausuntoja "monikulttuurikerhojen" lopettamisesta olen kuullut ja väestönvaihdoistakin.

Teemu Keskisarja (pp) aloitti löpinänsä viime vuosituhannelle kuuluvalla EU-vastaisella argumentoinnillaan. Käytän nyt fingelskaa poikkeuksellisesti, sillä en ehdi etsiä suomenkielistä vastinetta: so last season! Jälkijättöistä, nyt sen keksin. Keskisarjan EU-kritiikistä, kuten muutenkin persujen, EU-kritiikki on noh hyvin persua. Analyysi puuttuu.

Kohta muuten saan pysäköintisakot Heinolan Heilan parkkipaikalla. Kaksi tuntia hurahti huomaamatta.

Sitten tuli mutinaa monikulttuurikerhoista. Ja mamunaisten kynsistudioista sekä niiden tutkimisesta. Totta saatanassa mamunaisten pienyrittämistä pitää tutkia, voi vittu, mikä ääliö, ajattelin.

Mutta että tyyppi oikeasti uskoo, että menossa on väestönvaihto! Keskisarjan pehmeiden puheiden jälkeen persujen kannatus on noussut prosentin. Siis niiku oikeesti - ovatko suomalaiset oikeasti aivan tyhmiä?

Menetin toivoni ja aloin miettiä. Väestönvaihdossa onkin ideaa. Olen tätä asiaa ajatellut siitä lähtien, kun olin Anna-teinin kanssa muutamaan otteeseen Turkissa ja pitkin turistirantaa lampsi possunpinkkejä alkoholista pöhöttyneitä suomalaisturisteja. Osa porukasta oli tukevassa kännissä koko Turkin-lomansa, osa pikku pöhnässä.

Ajattelin ilkeästi, että on aika saada Suomeen uusia geenejä. En pidä mitenkään mieltä ylentävänä omaa marsipaanin väristä ihoani ja turpoavia tönkköjalkojani. Väestönvaihdossa on ideaa, ajattelin myös silloin, kun muudaan Rautavaaralle pääkaupunkiseudulta palannut aboriginaali sanoi, että halusi kotitanhuville takaisin, sillä pääkaupunkiseudulla on liikaa mamuja.

Ajattelin silloin, että minäpä haluaisin oikeastaan muualle, sillä Rautavaaralla on liikaa rautavaaralaisia ja lisää pukkaa. Kohtaaminen oli omiaan vaikuttamaan siihen, että vaihdoimme kirjat takaisin Lapinlahdelle.

Kirjaan tänne muistiin, että alkumatkasta kuuntelin Ylen Areenalta vihdoin loppuun Kalle Haatasen ohjelmasta Seppo Hentilän haastattelun K.J. Ståhlbergin ja tämän tomeran vaimon, Esterin elämäkerrasta: Oikeusvaltion etuvartiossa – Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1925–1952.

Haastattelussa oli Seppo Hentilä, mutta tämä oli kirjoittanut sen yhdessä Marjaliisa Hentilän kanssa.  K. J. Ståhlbergin vaiheisiin kuuluvat 1930-luvun alun kommunistivainot ja tuli ilmi se, mitä ministerisosialismi tarkoittaa.

Se tarkoittaa työväenluokan pettämistä. Samaa sukua lienee termi salonkisosialismi.

Tänä vuonna Siltalalta on ilmestynyt myös historioitsija Henrik Meinanderin kirja Helsinki. Erään kaupungin historia. Enpäs tiennytkään Helsingin historiasta esimerkiksi sitä, että kun Kustaa Vaasa liitti Itämeren eteläpuoleiset alueet, Viron, imperiumiinsa, Helsingin merkitys kutistui vain läpikulkusatamaksi.

Alkuperäisenä ajatuksena Kustaa Vaasalla oli ollut, että Helsingistä tulisi merkittävä kauppapaikka. Poloista kaupunkia on koetettu kasvattaa muun muassa pakottamalla ihmisiä muuttamaan sinne Porvoosta, Tammisaaresta ja Raumalta.

Henrik Meinander sanoo Haatasen haastattelussa, että Helsingissä on kieli vaihtunut useasti suomesta ruotsiin ja ruotsiin takaisin. Hän ei nähnyt mitään pelättävää siinä, että englannista tulee Helsingissä eräänlainen lingua franca, ihmisten yhteinen kieli, palvelukieli, kuten oli koinee kreikka Jeesuksen ajan Välimerellä.

Kuuntelin vielä Haatasen ohjelmista Jukka Kekkosen haastattelun historian suurista oikeudenkäynneistä. Tajusin vihdoin, mikä oli Dreyfusin tapaus (ransk. Affaire Dreyfus) Ranskassa vuosina 1894–1906.

Loppumatkan kuuntelin Storyteliltä James Rebanksin Elämäni paimenena. Äärimmäisen kiinnostavaa. Jatkan tästä joskus. Pakko taas juosta.