Ihminen ei ole joko hyvä tai paha, sanoi Tuire Krogeruksen Majakan varjon minäkertoja

ke 2.7.2025

Rakastan tyypillistä suomalaista kesää, viileää ja vähälumista. Tähän mennessä kesä on ollut toiveitteni mukainen lukuun ottamatta sitä, että chilini paleltuivat. Kesäkuussa oli viileä yö. Pakkasen puolella ei varmastikaan meidän pihassa mennyt, mutta chilit eivät näköjään kestäneet kylmää yötä.

Eilen oli huono aivopäivä. Näin kahdessa laskussa viitteiden ysin itsepintaisesti kuutosena. Piti lähettää laskuttajalle viesti, että viitteet eivät toimi. Ja vastauksen sain hyvin oivaltavasti osin kirjoitettuna. Koska ongelmana olivat numerot 9 ja 6, laskuttaja litteroi kuutosen! Ysi ja kuusi olivat pyörineet aivoissani kärrynpyörää. Hirveätä!

"Huomenta, yön aikana on tapahtunut ihme. Näkemäni kuutonen on kääntynyt takaisin ysiksi! Joo, mulla on lukihäiriö, mutta ei tähän mennessä ole ollut näin pahana koko päivän. Anteeksi tosiaan. Ysihän se eka kakkosen jälkeinen silmukkainen numero on.

Toki myöskin se vaikuttaa, että mun brilleissä on varmaan viisi tai kuusi eri tarkoituksiin tarkoitettua katsomisaluetta. Nää kun on nenällä millin väärässä paikassa, en tahdo nähdä oikein mitään.

Kyllä tämä tästä. Laskujen maksaminen näyttää vaativan myös kahdeksan tunnin yöunet.

Pia Lapiomiehestä"

Vastaus oli ihanan lämminhenkinen ja hauska hymiöineen: "Moikka, ok, hyvä juttu! 😃 Kyllä ne kunnon yöunet korjaa monta asiaa 😉"

...

Parasta Tuire Krogeruksen Majakan varjossa on se, että perimmäisenä ajatuksena on ihmisen hyvyys ja solidaarisuus. Satakunnan Kansan kriitikko Jari Hiltunen oli pannut merkille, että oudon perheen sisarukset ovat toisiaan kohtaan joskus katalia.

Niin ovat! Mutta niinhän se varmaan sisarusten kesken on. Joskus ollaan katalia, useimmiten kuitenkin rakastavia, lämpimiä ja toisistaan huolta pitäviä. Eikä koskaan ole liian myöhäistä rakentaa sisaruussuhteita uudelleen.

Vaikka näin melkein kuusikymppisenä. Sisko Paulan meni energia kuvanveistäjäaviomiehelle. Ei hän juurikaan pystynyt jakamaan itsestään muille - esimerkiksi kummilapsilleen. Olen ajatellut, että nyt on minun ja minun lasteni vuoro. Hyvä näin.

Kriitikko Jari Hiltuseen voi tutustua wikipedian avulla. On syntynyt Laukaassa ja asuu Ulvilan Vanhassakylässä. On äidinkielen opettaja ja julkaissut esikoiskirjan venäläisestä runoilijasta Anna Ahmatovasta ja kirjoittanut autofiktion Teho-osasto.

Suomalaisen kirjakaupan sivujen mukaan Hiltusella on myös aatehistoriallinen esseetrilogia: Romuluksen sielu (2020), Theseuksen henki (2021) ja Abrahamin korpus (2022). Jos Hiltusen kirjat tuleva jossain vastaan, tutustun.

Pakko sitkutella. Sitten kun opinnäytetyö on valmis.

Jari Hiltunen kuittaa Majakan varjon lukuromaanina. Mielestäni se on enemmän. Etenkin romaanin alkupuolella, kun sisarukset elävät keskenään majakkasaarella, kirjoittajalla vaikuttaisi olleen taiteellisia ambitioita.

Suomen ja maailmankin kirjallisuuden contessa Adelaide de Saint Erasmo mietti, onko Majakan varjossa tarina, jota ei kukaan ole vielä kirjoittanut. Ei aivan enkä nyt arvostele Krogerusta siitä, että hänen esikoisromaanistaan tuli mieleen brittiläisen kirjailijan Ian McEwanin esikoisteos Sementtipuutarha.

Se on käännetty suomeksi vuonna 1981 ja muistikuvani mukaan olen lukenut sen äidin ja isän kirjahyllystä. Luulin myös, että minulla se on hyllyssä. Ei ole. Pitää vielä tsekata Marian kirjahylly.

Ian McEwanista contessa huomautti, että Pat Conroyn Vuorovetten prinssi käsittelee erikoista lapsuutta. Elokuva on kuulema veltto ja löllö, mutta kirja tenhoava. En ole elokuvaakaan nähnyt ja sitku hankin sekä Ewanin että Conroyn Majakan varjon kaveriksi hyllyyni.

...

Jari Hiltusen ansiosta tilasin Satakunnan Kansan kuukaudeksi eurolla. En tiedä Suomesta maakuntalehteä, joka olisi minulle vieraampi kuin Satakunnan Kansa. En muista edes avanneeni sitä koskaan.

Niinpä sunnuntaina vietin jokusen tovin lukien viimeisimpiä numeroita. Tuli samalla luettua erinomaisia henkilöhaastatteluita ilmaisjakelulehdestä nimeltä Porilainen.

Kesäkuun puolivälin tiistain lehteen harppasin sen vuoksi, että kansi lupasi juttua Vanhan Rauman talojen syynistä ja paloturvallisuudesta. Luin jutun ja olisin kaivannut herkullisempia kuvia, mutta toisaalta juttu oli uutinen eikä mikään Vanhan Rauman puutalon sisustusjuttu.

Sisempää lehdestä löytyi näyttelyanalyysi Rauman triennalesta. Aukeamalla ei ollut selkeää pääkuvaa, mutta käsitin sellaiseksi kuvan Ida Sofia Flemingin traumateoksesta. Teos todella vangitsi huomion ja etsin tekstistä selityksen siniselle pöydälle ja arkiselle tuolille paperilappusineen Trauma-teoksen edessä.

Pöydän ääressä voi kirjoittaa lapulle oman traumansa ja jättää sen lasimaljaan. Sinne siis! Marian kanssa on päästävä Raumalle jättämään traumat. On nähtävä myös Christoph ja Sebastian Müggen The Fidgety Sunflower That Danced Away from the Puzzle (Google kääntäjän käännös: Levoton auringonkukka, joka tanssi pois palapelistä)

Christoph ja Sebastian Müggen teoksessa on käytetty muun muassa keltaisia liimalappuja ja lääkeliuskoja.

....

Pakko on ylistää hieman uusinta Eeva-lehteä (heinäkuu 2025). Vielä talvella tuijotin Eevan kantta tyhjin silmin. Olin luullut tilanneeni Kodin Kuvalehden, mutta jostain syystä minulle alkoi tulla Eeva. Ensimmäisen samaani numeron kannessa oli joku tämän ajan julkkis ja tuli olo, että ei kiinnosta yhtään.

Uusimmassa Eevassa on Westin saamelaissiskosten Suvin ja Kaarinin haastattelu. Haastattelun tekijä on Linnea Manner ja samainen toimittaja oli kirjoittanut myös erinomaisen kirjailija-käsikirjoittaja Elina Hirvosen haastattelun.

Elina Hirvonen kertoo, että hänen lapsuudessaan oli paljon rakkautta, mutta asioita, joista ei halua puhua. Se riittää!

Matti Röngän jutussa on odottamatonta särmää. Luulin, että Röngästä oli jo kaikki kaluttu, mutta niinpä vain löytyi uusia puolia. En osannut odottaa muun muassa sitä, että Rönkä kertoisi lasten kouluttamisen olleen hänen lapsuuden perheelleen kova ponnistus.

Oppikoulun lukukausimaksu oli samansuuruinen kuin hänen isänsä kuukausipalkkaa. Isä kuoli, kun Matti Rönkä oli 13-vuotias. Jutun kirjoittaja on Eveliina Lauhio.

Toimittaja Hanna Pesonen on saanut somevaikuttaja Sointu Borgin puhumaan muutakin kuin diibadaabaa. Jutussa mainitaan Janni Hussi. On tehnyt radiokuulokuvaa yhdessä Sointu Borgin kanssa. Hussi ja Borg ovat käsitelleet ohjelmassaan vaimoutta. Pitääpä googlata.

Janni Hussi taisi juuri olla nykyjulkkis, jonka haastattelua en halunnut lukea Eevasta. Minneköhän survaisin lukematta jääneet Eevat. Voi olla, että Janni Hussin haastattelu onkin hyvä ja syvällinen.

Ohops, enpäs eilen lukenutkaan Eevaa kokonaan. Jäi lukematta muun muassa näyttelijä Ria Katajan Meillä kotona -juttu. Kirjoittajana on entinen pomoni, Kodin Kuvalehden toimitussihteeri, Anna-Liisa Hämäläinen. Onpas hauska päästä arvostelemaan entisen pomon juttua.

Aika köykäinen. Pääosissa on saunaterapeutti Katajan koti Porvoossa maalla, mutta silti. Oudosti jutussa on nosto Ria opiskelee Tommy Hellsten -instituutissa Ihminen tavattavissa -terapeutiksi. Käsittääkseni graafisen elementin, noston, pitäisi löytyä tekstistä ja sille pitäisi saada lihaa ympärille.

Jutussa Hämäläinen kyllä kertoo, että Kataja on saunaterapeutti ja siinä yhteydessä olisi voinut vaikka kahden lauseen kappaleella kertoa tulevan Ihminen tavattavissa -terapeutin suunnitelmista. Sitä vartenhan haastattelu on tehty. Ja hyvä niin! Se juuri olisi ollut kiinnostavaa ja siksi luin koko jutun nyt, kun osui silmään, että iso osa Eeva-lehden uusimmasta numerosta on minulta lukematta.

Vai onko vanha tekijä kyllästynyt tarkoitushakuisiin ilmaisiin mainosjuttuihin, joilla julkkikset mainostavat kirjojaan tai uusia bisnesideoitaan?