Galaktista runousoppia Jari Olavi Hiltuselta ja Ahmatova

ke 2.7.2025

Jari Olavi Hiltusen paksut galaktisen runousopin kirjat eivät varsinaisesti tulleet vastaan, mutta sain ne äsken Iisalmen arkipäiväisen väistötilakirjaston virkailijalta, kun pyysin. Sen verran aamulla alkoi Satakunnan Kansan kirjallisuuskriitikko kiinnostaa. Olin aamupäivän merkinnässä hänen kanssaan eri mieltä siitä, että Tuire Krogeruksen Majakan varjo olisi ollut pelkkä pahainen lukuromaani. Ainakin puoliväliin asti siinä oli kauno- tai jopa korkeakirjallisia ansioita.

Katsoin wikipediasta, millä eväillä Hiltunen niin väitti. Ups ja onhan hepulla eväitä. On kirjoittanut trilogian Romuluksen sielu, Abrahamin korpus ja Theseuksen henki. Nyt ne on raahattava autolle. Kävelin äsken Iisalmen taidekadun lävitse ja äänestin lopuksi Kim Simssonin Moss people -sarjaan kuuluvaa Keskustelijaa. Arvasin, että Suomen kuvataiteen contessa Adelaide de Saint Erasmo äänestää Hanna Marnon Rakasta köyryselkää ja ehkä minäkin olisin äänestänyt sitä.

Kim Simonsson on tuttu vuonna 2022 julkaistuista postimerkeistä. Kun liimailin niitä kirjeisiin, googlasin samalla taiteilijaa. Iisalmessa Kim Simonssonilta on myös tyttö kaalimajassa. Keskustelija on söpömpi. Ihailin sitä jo Kahvila Natan ikkunoiden lävitse. Niin. Kävin tänäänkin Kahvila Natassa. Ja lainasin Jari Olavi Hiltusen Ahmatovankin. Lapinlahden kirjastoon on hankinnassa hänen Nukkuva kreivittärensä. Mainosteksti sanoo sen olevan maagisrealistinen kertomus Sofia Andrejevna Tolstajan elämästä. Kreivi Tolstoin vaimon toisin sanoen. Tätä olen kaivannutkin. Olen joskus 1990-luvulla lukenut kreivitär Tolstajan päiväkirjat vuosilta 1862-1919.

No hitto! Tsekkasin äsken netistä, onko Rutakossa Jari Olavi Hiltusen autofiktiota Teho-osasto. Ei ole. Harmi. Olisin voinut samoilla hikipisaroilla kantaa senkin mukanani. Miten ihmeessä jostain Ulvilasta voi löytyä tällainen, joka ymmärtää venäläistä kirjallisuutta. Samassa hyllyssä kuin arvelin Hiltusen galaktisten runousoppien olevan, oli Tomi Huttusen ja Tintti Klapurin toimittama Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta. Kirjassa on luku Roman Sentšinin teoksista. Olen lukenut Jeltyševit, erään perheen rappion. En omista sitä enkä halua omistaakaan. Se oli kamala. Sama Siperia oli taustalla novellissa kahdesta sisaruksesta, jotka rakensivat Siperiassa uudelleen junaradan junineen.

Tunnelma oli ihan eri. Novellin oli kirjoittanut nainen. Siinä varmaan syy. Novellikokoelma on Marialla ja pitää tsekata, kuka kirjailija ja mikä novelli. Kokoelman nimi on Toisaalta kaikkea voi sattua. Jos ehdin, googlaan itseäni, sillä olen kirjoittanut novellista useasti blogiini. Kohta joudun ulos kirjastosta. Voi persiivi, olen kirjoittanut kokoelmasta niin usein, että en ehdi etsiä oikeaa merkintää. Pakko mennä!