Aamu Juuan Kahvila Hedwigin Helmessä ja on viileetä asua samalla kylällä kuin Rautavaaran ruhtinaspariskunta

la 28.6.2025

Kun herää ennen kukon pieraisua ja lähtee liikkeelle varhain, ehtii paljon. Olin Juuassa jo hieman ennen kahvila Hedwigin Helmen aukeamista. En kehdannut soittaa kenellekään niin aikaisin aamulla. Ajelin vain hiljaksiin tänne.

Tänään olisivat Rautavaara-päivät, tutustuminen Itikan tilaan, taidenäyttelyn avajaiset Nunnanlahden Kivikylässä sekä Nurmeksessa Ronkelipäivät. Kuvasin äsken Ronkelipäivien mainoksen Hedwigin tuulikaapin ilmoitustaululta.

Päätän Paula-siskopäivän ohjelmasta, kun lähden kahvilasta siskon talolle.

Rautavaara-päivät tai Itikan tilan tutustuminen eivät tänään onnistu, sillä iski siskopäivä. Käytin viikon arkipäivät tarkasti opinnäytetyön kirjoittamiseen maanantaita lukuun ottamatta. Maanantai on perinteinen laskutuspäivä ja ensi maanantain laskutuksien hankalimman askartelutyön tein tiistaina.

Se on sellainen leikkaa liimaa laske yhteen ja jaa laskutuslisä -sököstys. Se, että Stark tekee erillisen laskun jokaisesta kymmenenkin euron hipsauksesta, on kevyttä kamaa siihen verrattuna että Lapinlahden K-Rauta lähettää laskun aina laskutuspäiväni myöhäiltana noin kello 21 ja mukana on sivukaupalla merkillä Merja, Pilvijärvi ja varasto. Siipaleittain. Sikin sokin siinä järjestyksessä, jossa joku on tavarat kaupasta hakenut. Toimitus Merjalle (nimi keksitty), sitten varastoon menevää tavaraa tai jonkun työkengät, suojalasit ja sitten taas Merja, sitten Pilvijärvi (usein naurattaa, millaisia auditiivisia versioita laskujen merkeissä on. Pilvijärvi on muudan kunta naapurimaakunnassa).

Voisin tietenkin laskuttaa lähetteiden perusteella, mutta usein lähetteet löytyvät vuosien päästä jonkun pakun ajurikopin lattialta kahvitahraisina ja/tai kengänpohjan kuvin.

En jaksa selittää K-kauppiaalle, että olisihan tuo kiva saada koontilaskut sillä tavoin, että eri työmaat olisivat samassa laskussa peräkkäin. En halua eri merkeillä eri laskuja, sillä silloin pitäisi kaikkia työmaatoimijoita evästää sillä, että käytetään sitten yhtä merkkiä työmaasta - nimittäin Merja-työmaalta voi tulla laskua merkillä ...tila ja sukunimelläkin.

Ihan nyt miten sattuu kassalla olemaan puhe.

Niinpä minulta menee aina puoli päivää siinä, kun tulostan ensin kolme neljä versiota laskusta. Yksi menee maksulaatikkoon ja kolmesta muusta alan rakentaa läpilaskua saksien, teipin ja yliviivaustussin avulla.

Tietenkin ovat olemassa sähköiset laskut, mutta en tiedä, miten pelkästään sähköiseen laskutukseen menneet firmat hoitavat läpilaskutuksen tai laskujen liitteet.

Toisaalta eriväristen tussien kanssa piirtely ja saksiaskartelu on mukavan konkreettista. Kehitän kyllä jonkin kauniin ja esteettisen systeemin, mutta se on vielä hakusessa. Ehkä alan käyttää tunnuksena erivärisiä yliviivaustusseilla piirrettyjä kukkia!

Onneksi meitä pienempiä kuin pienyrittäjiä on moneen junaan. Muudan nuori alihankkija lähettää ensin laskun kuvaammalla sen sähköpostin liitteeksi. Oikea lasku tulee - sitten kun tulee - etanapostissa, mutta varminta on varoittaa ensin eräpäivästä sähköpostitse.

Aina kun jotain järkeistää, toisessa päässä murenee. Muistan lukeneeni joskus vuonna 2011 tai 2012 Le Monde Diplomatiquen Diplosta täysin automaattistetuista autotehtaista, jossa työntekijöiden ammattitaito tarkoittaa sitä, että he järjestävät automaattitoimintojen huijaamiseksi tarkoitettuja virityksiä, sillä mikäänhän ei mene niin kuin automaatioinsinöörit ajattelevat.

Jessica Bruderin kirjasta Nomadland voi lukea, miten suurten logistiikkakeskusten varastorobotit aiheuttavat paljon sutta ja hukkaa, sillä toimivat yksinkertaisesti miten sattuu. Siunattu epätäydellisyys!

On pitänyt raportoida tänne, että on viileetä (piti välttää anglisismeja, en aina muista, mutta nyt muistin) asua samalla kylällä kuin Rautavaaran ruhtinaspariskunta. Eräänä alkukesän aamuna aukaisin Facebookin ja ruhtinas Mikko Kärnä Suuri oli päivittänyt videon, jossa rouva ruhtinatar Anna Kaunis lähti uuden kodin pihasta töihin skootterillaan.

Videon taustalla soi suuresti inhoamani Halavatun Papat ja rouva oli pakkautunut loistavasti kylmää ilmaa vastaan. Päällimmäisenä keikkui punainen pyöreä kypärä. Nauratti. Aivan loistava päivitys!

Kärnä Suuri nimesi uudeksi asuinkyläkseen Beach Villagen ja koetin sijoittaa rouvan pihasta lähdön Rannankyläntien varteen. Uuden kodin täytyi olla sillä puolella, koska rouva kurvasi pihasta suuremmalle tielle toiseen suuntaan.

Pari viikkoa sitten ajoin ennen siskopäivää meille Kaivikselle Rautavaaran kirkonkylän kautta. Kirjoitin muutamat rivit serkulle leipomolla ja puhuttelin kaikki, jotka uskaltautuivat samaan pöytään. Taas selvisi moni asia ja sain kerrankin puhua omasta Sorjosen suvustani - jos nyt Sorjosen suvusta olen, mutta silloin päätin olla!

Saatan myös olla vaihdokas Imatran synnytyslaitokselta, sillä minulle ei My Heritagesta ole tullut yhtään sukulaista - sen enempää äidin Tiusasista kuin isän Sorjosista. Tai sitten Jumala on pannut minut valmiiksi hedelmöittyneenä munasoluna tai ehkä jopa sikiönä äidin vatsaan varsin myöhäisessä vaiheessa. Minunhan piti olla vatsasyöpä.

Rautavaaran leipomossa samaan pöytään uskaltautui mies Säyneisistä, joka kertoi elämänsä nopeasti (siit´ mie piän) ja sitten pääsimme minun sukuuni. Iskän sisko Anja lähti Vyyhtilän sukutilalta naimisiin Säyneisiin Pentti Parviaisen kanssa. Tavarat vietiin kuorma-autolla, sen muistan iskän kertoneen.

Olin aivan taivaassa! Yleensähän joudun haromaan täkäläisten kanssa puheenaiheet kasaan Matin suvusta tai Matin entisen vaimon tai nuoruuden kihlatun perheestä.

Leipomolta ajoin Rannankyläntietä Kaiviksen suuntaan ja sain selville, että ruhtinaspariskunta ei asu kohdassa, joksi videon tienristeystä luulin. Ajoin Rannankylän Erän talon ohitse ja pam, ruhtinattaren hauska skootteri vilkutti minulle tien päälle just siitä! Olin jo ajanut talosta hieman ohitse; skootteri vilahti vasemmassa silmäkulmassani.

Ajoin Kaivikselle, marssin talon sisään ja olin tarttumassa monitoimilaitteeseen. Talo oli kuitenkin kostea ja kylmä, se oli hyisen loukkaantunut siitä, että emme ole käyneet siellä. Olin vienyt olennaisen työkaluni muutamaa viikkoa aiemmin Kaivikselle siinä toivossa, että siitä ainakaan ei jäisi pieni muuttoni toiseen kotiimme kiinni.

En voinut ottaa monitoimilaitetta mukaani, sillä aloin pelätä, että talo sytyttää itsensä tuleen kostoksi, jos sen teen. Ajoin Juukaan, kävimme siskon kanssa syömässä ja lähdin ajamaan Juuasta pois. En ollut vielä Hankamäen risteyksessä, kun käännyin ympäri. Ajoin Juuan Tokmannille ja ostin tummanvioletinpegonian, pari daaliaa ja kaksi kukkaa, joiden nimeä en tiedä.

Ajoin takaisin Lapinlahden suuntaan, mutta kurvasin Hankamäen tienhaarasta Hirvivaarantielle. Vein pegonian koristamaan postinlukupöydälleni (naapuri teki sen, että minun ei tarvitsisi istua lukemassa serkun kirjeitä painekyllästettyjen puhelintolppien päällä). Daaliat ja nimettömät kukat ripottelin talomme pihaan.

Kävin sisällä ja talossa oli lämmintä ja ystävällistä. En saattanut kuitenkaan ottaa monitoimilaitetta mukaani. Päätin, että maksoi mitä maksoi, hankin Lapinlahdelle yläkertaan toisen samanlaisen. Kun lähdin Lapinlahdelle, ajoin vielä kaksi kertaa ruhtinaspariskunnan talon ohitse. Ensin kirkonkylän suuntaan ja panin merkille korean osoitekyltin postilaatikossa.

Rannan Erän talon pihassa katsoin Kärnä Suuren viimeisimmän päivityksen. Oli päivittänyt vaimonsa tekemästä osoitelaatasta. Jes, ajattelin, siinähän talonsa on. Ajoin vielä eteläkautta Rannankyläntietä ja menin Lapinlahdelle pieniä monttuisia teitä pitkin ohi kummallisen Tirkkosen ja kuuluisan Aarne Soinisen.

Seuraavana aamuna katsoin säätiedotusta. Sadetta ei ollut luvassa kymmeneen vuorokauteen. Ajoin Kaivikselle ja järjestin pegonialle sadevedenkeruuastian, mutta keräsin daaliat sekä tuntemattomat kesäkukat mukaani.

Kuiskasin talolle, että minä vielä tulen tänne asumaan. Kunhan saan joitain asioita Lapinlahdella järjestettyä. Sinistä pressua ei esimerkiksi enää ole keskellä Lapinlahden-pihaa. Sekin on jo eteenpäin kohti Kaivista.