Teppo Kulmalan Tupakoivan kalan Rami

ke 21.5.2025

- Pienistä puutteistani huolimatta olen korvaamaton aviomiehenä, Matti lausui juhlallisesti tänä aamuna ennen kello kuutta, kun ähräsi keittiön hanaan uuden osan. Hanan kahvaosa jäi käteeni viikonloppuna ja koko alkuviikon kysyin vaativalla vaimoäänelläni, milloin meinaat etsiä tohon sen osan, jonka lupasit.

Tänä aamuna heti kello 5.30 kiljuin, vittu tähän vaikka täysin uusi hana, en kestä. Kynteni repesi, kun koetin sulkea rikkoutunutta hanaa pienestä nypykästä.

Heti alkoi tapahtua. Matti sukelsi akvaarioeteiseemme ja kaivoi ilmeisesti esille yläkerran suihkun vanhoja hanoja ja purki niistä alta aikayksikön esille jonkun pikku pikku pikku osan.

- Jes, toimarin kynnet eivät enää katkeile kattiloita pestessä, riemuitsin.

Käväisin aamutuimaan Suomi24-sivuilla. Arvelin, että kolmas lukijani on saattanut aktivoitua. Niin olikin! Hän varoittaa Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy:n pikku rouvasta, joka on sekä sairas että vaarallinen.

Blogini on kuulema myös vaikea selkoinen. Varmaan on, jos blogini on ainoa kaunokirjallinen esitys, jota kolmas lukijani lukee. My love, kuten iäkäs etsivä Vera Stanhope sanoo, kannattaa tutustua alkuperäislähteisiin! Kirjoitan pääasiassa kirjoista ja blogini ei varmaankaan tuntuisi enää niin vaikea selkoiselta, mikäli lukisi samoja kirjoja.

Juu, ja huomautuksena vielä, että meidän firman laskut todella kannattaa maksaa. Muuten tulee tupen rapinat! On niin hirmuinen tämä toimari, kuten Suomi24-keskustelun aloittaja huomasi. Vaarallinen suorastaan.

Suomi24-kirjoittaja luonnehti minua myös ikääntyneeksi pikku rouvaksi, hih! Taidan arvata kirjoittajan. Yhdys sana virheet ovat vain hämäystä. Kirjoittaja ei missään nimessä oikeasti tee yhdyssanavirheitä. Mutta ikääntynyt pikku rouva. Suorastaan söpöä.

Päätin eilen, että pidän pienen tauon Teppo Kulmalan Tupakoivan kalan kommentoinnista ja jatkan kirjaa jonkin matkaa eteenpäin. Eilisestä merkinnästä jäi kuitenkin joitain asioita muun muassa pissahätäni vuoksi pois. Lisäksi Matin ja Liisan aseman asiakkaat vaihtuivat lounasasiakkaista iltapäiväkahvittelijoihin ja lopulta illansuun pizzansyöjiin ja Mattikin soitti, että on menossa kotiin. Oli pakko lähteä siivoamaan pihaa.

Pihan siivuu jatkuu. Aion tänään lapioida lastuja peräkärryyn ainakin kymmenen lapiollista. Pitää purkaa myös polttopuuasetelma. Olin käyttänyt siihen lankun palasia, jotka oli tarkoitettu telinejalkojen alle.

Vaalean violetti alppiruusuni osoittautuikin loistavan tumman fuksian väriseksi ja aion käydä seuraamassa monta kertaa päivässä nuppujen aukeamista. Valkea alppiruusuni oli kukkinut jo kukkansa Juuan Tokmannilla, mutta Lapinlahden Tokmannilta ostamani alppiruusu aikoo kohta ryhtyä kukkimaan. Toivon, että rhododendororodoonderoidit olisivat monivuotisia, sillä lapsuuteni Vuorimaalla rakastin niitä, kuten kahta ikivanhaa suuren suurta tuijaa.

Tuijat ovat kuulema nyt muodissa pihoilla. Kasvaakohan Lapinlahden Tokmannin tuija isoksi puuksi, jos ostaisi yhden ja istuttaisi sen varjostamaan rhodojne-pensaita, kuten Vuorimaalla?

Tarvitsen nyt sitruuna-inkivääriteetä ja käyn samalla korjaamassa eilisestä merkinnästä termin spoilaus. Minähän puolustan suomen kieltä ja olin päättänyt karsia kaikki englannista tulleet johdokset teksteistäni. Aina välillä unohdan periaatteeni. Spoilaus häiritsi yöuntani ja öö on ny pöperö.

Kunhan vain muistaisi printin sijaan käyttää sanaa tuloste ja lehdestä puhuttaessa termiä paperiversio.

Ratiseva elokuvakone - siinä on jotain!

"Joo, herätit huomaamaan, että kun kaikki, elokuvatkin, ovat digitaalisia, menetetään jotain. Esimerkiksi mahdollisuus löytää elokuvista uusia merkityksiä.

En muista, kumman kirjassa oli - Neil Hardwickin muistelmissa vai Suvi Westin Syntien kummun naisissa, kuuntelin niitä limittäin ja lomittain - episodi, kun elokuvakerholaiset näkivät Akira Kurosawan leffan kelat väärässä järjestyksessä. Jonkun elokuvan hahmon haamu ilmestyi tarinaan ennen kuin hahmo oli edes kuollut. Kerholaiset sitten otsa rypyssä analysoivat ja etsivät ratkaisulle elokuvakerronnallisia merkityksiä - ja vasta jälkikäteen elokuvan näyttäjä tunnusti, että kelat tulivat väärässä järjestyksessä.

Mun on pakko kertoa tässä, että kun lukion jälkeen Otavan opisto -vuonna innostuin vaikeista taide-elokuvista, sain herätteen käydä katsomassa niitä myös uuden kotikuntani kansalaisopistossa Puumalassa, ja onnistuin näkemään Truffaut´n klassikon Pitkä viikonloppu niin, että opistorehtori pelottava rouva Paavilainen (oli varmaan superkulttuurirouva, me Puumala-lehden toimituksessa pelättiin sitä) sotki kelat. Ajattelin silloin, että tjaah, eivät taida taide-elokuvat olla mun juttu, en tajunnut elokuvasta tuon taivaallista.

Olin raahannut laatuleffaa katsomaan puumalalaisen insinööripoikaystäväni ja arvelen, että en saanut häntä vakuuttuneeksi seitsemännestä taiteesta. Poikaystäväni tähden kestin Indiana Jonesin Vihreän timantin metsästyksen, vaikka se mielestäni oli kuvottava.

Toisaalta kävimme katsomassa hänen kanssaan Rauni Mollbergin Tuntemattoman sotilaan Kouvolassa. Oli vuoden 1985 itsenäisyyspäivä ja minulla oli jo omat kuvioni Tampereella. Suhde oli viimeistä niittiä vaille eletty. Suhde kesti Puumalan aikani.

(Miksi minulla oli taipumus jättää entiset elämät taakseni niin kuin leikkaisin filmin poikki?)

Myöhemmin Tampereen yliopistovuosinani (niitä riitti!) olimme Rakkauteni Julman Valtikan kanssa jäsenenä jokaisessa elokuvakerhossa, joita Tampereella oli. Se oli virhe! Omaksuimme parisuhdemallin sellaisista elokuvista kuin Jean-Jacques Beineixin Betty Blue! Ihan hirveää! Meillä on Matin kanssa ollut sovittelemista, sillä Matti on ottanut parisuhdemallinsa vanhoista suomalaisista elokuvista.
...
Apua, tosta tuli blogimerkintä nyt. En ehtinyt oikein kirjoittaa ajallaan oikein mitään Neil Hardwickin muisteloista. .... .... ....
...
Mutta joo, robottiruohonleikkurit ovat näköjään itsemurha-addikteja. Minä aloin haaveilla ikkunanpesurirobotista, kun avasin sälekaihtimet talven jälkeen. Todennäköisesti kuitenkin robotti-ikkunapesuri kiipeäisi katolle ja pudottautuisi sieltä dramaattisesti alas.
...
Niin. Koska meillä ei ole robotteja, emme aja nurmikkoja emmekä pese ikkunoita. Panen sälekaihtimet kiinni ja iloitsen pörriäisistä. Ollaan kylvetty takapihalle niittykukan siemeniä monen kympin edestä, mutta ainoa, mitä pihalla on tapahtunut, on se, että Linnansalmentien karhunputkiröyhiöt marssivat joka vuosi vähän eteenpäin. Mutta sekin on hyvä! Pia"

Robottiruohonleikkureista olisin halunnut assosioida muiston Etelä-Saimaan kesältäni, jolloin peruutin Etelä-Saimaan pikku Suzukilla ilmasjakelulehti Etelä-Karjalan toimituksen sisäpihan sadevesirännit lyttyyn.

Säästin kuitenkin kirjoituskumppanini. Haluan muistella tapausta joskus.

Teppo Kulmalan pikku veli

En kommentoinut Teppo Kulmalan Tupakoivan kalan tarinaa Rami, vaikka se on kirjailija Kulmalan elämän pääkertomus. Olin jo lukenut tosielämän kertomuksen Kulmalan Radio Tuupovaarasta kakkosesta. Vasta Tuupovaara-sarjan ansiosta aloin pitää Kulmalasta.

Ensimmäinen Tuupovaara ilmestyi vuonna 2013 ja kirja on nerokas. Se on syntynyt Teppo Kulmalan ja hänen kirjailijakollegojensa sähköpostikeskusteluista kirjailijoiden kuntoutusjakson jälkeen.

Olen lukenut alku-Tuupovaarat väärässä järjestyksessä. Luin ensin kakkososan, Kirjailijan rythm´n´blues.

Teppo Kulmala kirjoitti yöllä tavallaan radiolähetyksinä aina viestin ja kollegat kommentoivat. Tuupovaara-sarjassa ilmestyi yhteensä seitsemän kirjaa ja olen lukenut kaikki muut tarkkaan paitsi osan, jossa oli fantasiaosuuksia.

Muistini mukaan niitä oli kakkososassa, mutten olekaan varma, kun nyt kakkososaa selasin.

Kakkososan lopussa Kulmalan vanha äiti kuolee mukaan ja äidin muistokirjoituksessa tulee eteen pikku veljen, Ilkka Tapion, kuolema. Minun on täytynyt lukea se myös aikaisemmin samassa kirjeenvaihtokirjassa, sillä näen kirjailijan veljen kuoleman kuin filminauhana.

Veljen kuolema pitää kertoa niin monta kertaa, että tarina käy kaikessa käsittämättömyydessä ja sattumuksen julmuudessan voimattomaksi. Kirjailijan Rythm´n´bluesissa Kulmala pohtii monen sivun verran mitä hänelle tarkoittaa se, että on nähnyt veljen pään murskautuvan kuorma-auton pyörän alle.

Tragedia näkyy eloonjääneen kaivertavana syyllisyytenä ja siinä, että vanhemmat kokivat itse niin kauhean surun, ettei heillä jäänyt aikaa lapsen surun kannatteluun. Kaikki perheessä ovat olleet kohtuuttomassa tilanteessa.