Matti Hollolan Lahest´ ja persuksen Kotivinkki! Perun tilaukseni, jos minulla tilaus on.

ma 19.5.2025

Ihan tähän alkuun, että jos olen tilannut Kotivinkin, perun tilaukseni ensi tilassa. Luulen kuitenkin, että minulle tuli vain näytelehti. Toivottavasti niin, sillä uusimmassa Kotivinkissä on kirjailija Kirsi Pehkosen haastattelu eikä missään kohti haastattelua sanottu, millä paikkakunnalla kirjailija asuu.

Aivan kuin Sunnuntaisuomalaisen loputtomissa tautijutuissa, joissa ihminen ei ole mitään muuta kuin peräsuolisyöpänsä. Tai jos hänellä ei ole peräsuolisyöpää, hän on yhtä kuin jokin muu harvinainen sairaus. Ei kotipaikkakuntaa, ei ammattia, ei mitään. Vain pelkkä tauti. Lakkasin kertalinttuulta lukemasta Susu-juttuja, kun kerran laskin, että hevosterapia-alan yrittäjän paikkakunta tuli selville 14:nnessä leipätekstikappaleessa.

En olisi lukenut Kotivinkin juttua ollenkaan, ellen olisi tunnistanut Kirsi Pehkosta. Olen nähnyt hänet joskus Kirja-Kantissa ja taisi kirjailija kolumnoida jotain Savon Sanomissakin. En muista yhtään, mitä sanoi, mutta sanoi varmasti jotain sellaista, mitä opettaja voi lehdessä sanoa.

Ei mitään minun mielestäni mielenkiintoista.

Arvelin, että Pehkosen muistisairas äiti asuu Kajaanissa, sillä wikipedia kertoo Pehkosen syntyneen siellä. Tosin Pehkosen äitikin on ollut opettaja, joten voihan olla, että kirjailijan lapsuuden perhe on vaihtanut paikkakuntaa sen jälkeen, kun kirjailija syntyi.

Joka tapauksessa Kotivinkin juttu antaa johtolangan. Kirjailijalla on äitinsä luo 150 kilometrin matka. Kuopiosta Kajaaniin on Google Mapsin mukaan 169 kilometriä ja Joensuuhun 137 kilometriä. Jos Pehkonen asuu Etelä-Kuopiossa, voisivat äiti ja isäkin asua Joensuussa.

Minun Lahteni

Matti vietti eilen eläkepäivän minun Lahdessani. Kävi kulttuurihistoriallisessa museossa ja kuvasi minulle katunäkymiä sekä patsaita.

En voinut millään ymmärtää, miksi Juho Kusti Paasikiven patsas oli Lahdessa jonkin koulun tuntumassa.

Googlasin nopeammin kuin itäsaksalaiset vaihtoivat kanavaa, kun kuulivat radiosta ULB. En käy kertaamaan, mistä tavu tulee. Tai no vähän kertaan kumminkin. Se tulee saksalaisesta kommunistipoliitikosta Walter Ernst Paul Ulbrichtista (1893 – 1973).

Toistelen näitä täällä, sillä näin pakotan muistini toimimaan. Joskus vielä osaan kertoa DDR-lempivitsini googlaamatta.

Juho Kusti Paasikivi oli tamperelaisen kauppiaan, Karl Frestadiuksen, rengin, Johan August Hellsténin, poika. Hänen renki-isänsä kävi Hollolan Lahes´ markkinoilla Tampereelta vaimonsa kanssa ja vaimon synnyttämisen aika tuli, kun pariskunta oli Hämeenkoskella Huljalan kylän Kulma-Seppälän talon lähellä tai talolla tai jotain. Jossain siinä, mutta synnyttää piti Kulma-Seppälän savusaunassa.

Tuleva pressa syntyi oikomishoitopaikkakunnallani. Rakastan tätä. Lahti on autokoulupaikkakuntani ja Koskella HL (luetaan kaiketi: Hämeenläänin Koskella) sain hammasraudat.

Niitä pidettiin öisin ja välillä niitä kiristettiin keskeltä pikkuruisella kiristysavaimella. Oikomishoitopäivänä meidät töröhampaiset ahdettiin koulutaksiin ja vietiin reilun 20 kilsan päähän Koskelle. Vuonna 1995 nimi muuttui Hämeenkoskeksi ja vuonna 2016 se liittyi Suur-Hollolaan.

Koti-Kärköläni ei liittynyt. Olen lukenut Osmo Soininvaaran kuntaliitosselvityksen. En tarkkaan muista, mikä selvityksestä hönki. Olen myös lukenut Arto Haverin Pormestari haastaa kunnanjohtajan - onko johtamismallilla väliä? -vihkosen. Se on KAKS:n eli Kunnallisalan kehittämissäätiön.

Haverin vihkosessa on Kärkölän pormestarimallista vain maininta, sillä Kärkölän mallia ei ole kukaan tutkinut. Tyhjentäisinkö nyt kaiken mitä ajattelen KAKS:n vihkosesta? Olen kuljetellut sitä edestakaisin Lapinlahden ja Rautavaaran väliä useamman vuoden ajan. Varmasti melkein kolmen.

Itse asiassa Suomen kunnallispolitiikankin contessa Adelaide de Saint Erasmo kiteytti sekä omat hennot että Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professorin Arto Haverin epäilykset hyvin: Pormestari voi olla puoluepoliittinen lukko.

Sitä juuri Järvelän Kesoililla kokoontunut parlamentti kesällä 2024 kiukutteli. Pormestari Markku Koskisen oma valtuustoryhmä dominoi ja vaikka Kärryn ryhmäkokoukset olisivat olleet avoimia kaikille ihmisille, Kesoilin parlamentti ei ollut vakuuttunut Kärkölän kunnallisdemokratian toimivuudesta.

Piikki kokoomuksen pyllyssä

Haverin kirjasen lukemiseen asti olin pitänyt kärköläläisten narinoita Kokoomuksen masinoimina. Keväällä 2021 ajoin taas Järvelän kautta Helsinkiin ja mittailin muisteloitani Kaluste-Valun nurkilla. Kaluste-Valulla oli kunnan nuorisotila.

Muistan, miten Kaluste-Valun yläkertaan vievät metalliportaat kolisivat, kun ihanat coolit pojat kolistelivat niitä alas ja ylös. Minä olin mutasarjan tyttö huonoine parisuhdestatuksineni, kunnes tajusin, että pitää vain vaihtaa kontekstia.

Puumalassa olinkin tavoiteltu pimatsu Etelä-Suomesta. Puhuin mä ja sä -kieltä ja osakkeeni nousivat kohisten, kun sain piilolinssit. Lisäksi olin tosi hottis, sillä halusin mieluummin ajaa autoa kuin olla kyydissä ja käytössäni oli iskän auto (ja bensat!).

Miettiessäni nuorisotilan ääniä ja hajuja tuli luokseni pyörällä joku paikallinen ei-ihan-kokoomuksen-keskiössä ollut heppu. Luuli varmaan, että aioin jotain luvatonta, mutta kertoi sitten intohimoa äänessään, miten inhoaa Kärry-ryhmää. Se oli saanut kunnan kunnallispoliittiset kuviot sekaisin.

Ja minä kun luulin, että kepu oli saanut. Ylen Moskovan Reijo Nikkilän pikku sisko Marja-Liisa Ylitalo oli käsittääkseni nostanut kepun jaloilleen Kärkölässä. Kun minä olin pieni, kepulaisia ei Kärkölän kunnallispolitiikassa juuri ollut.

Varmaan osin senkin vuoksi ensimmäisissä kunnallisvaaleissani äänestin Kokoomuksen ehdokasta. Jouduin äänestämään Puumalassa. Asuin edelleen Järvelässä, mutta kirjani olivat siirtyneet äidin ja isän mukana.

En todellakaan tuntenut muita ehdokkaita kuin kokoomuslaisen. Iskä kävi kokoomusrouvan luota ostamassa kotona leivottua ruisleipää. Eikä Kokoomuksen ehdokkaan äänestäminen ollut lainkaan outoa, sillä Kärkölässä ei juuri muita ollut.

Aina vieras paikkakunta

Sama vieraalla paikkakunnalla äänestämisen vitsaus seurasi minua 1990-luvulle asti. Oikeasti äänestin omalla paikkakunnallani, Kuopiossa, vasta vuoden 1992 kunnallisvaaleissa. Ja sitten taas! Syksyn 2000 kunnallisvaaleissa en äänestänyt ketään, sillä äitiyslomieni loputtua aloitin äitiysloman sijaisena Pielavesi-Keiteleessä ja äänestää olisi pitänyt Kuopiossa tai kuopiolaista ehdokasta. Olimme muuttaneet Pielavedelle aivan liian hiljattain.

Kevään 2004 vaaleissa piti äänestämäni siilinjärveläistä, vaikka en tiennyt Siilinjärven kunnallispolitiikasta tuon taivaallista. Muistaakseni äänestin Lapinlahden taidelukion opiskelijaa, jonka olin juuri ennen kunnallisvaaleja poiminut kyytiin liftaamasta kotiinsa Siilinjärvelle Vitostietä etelän suuntaan. Muistaakseni vein hänet perille asti.

Ja kuten Juha Halonen (vas.) sanoi kauan kauan sitten. Ainoa keino saada minut äänestämään Vasemmistoliittoa, on ottaa minut ehdokkaaksi.

Paasikivi ja erikoishammaslääkäripalvelut

Juho Kusti Paasikivi sattui syntymään pitäjässä, jossa sadan vuoden päästä oli saatavilla erikoishammaslääkärin palvelut. Myöhemmin tuleva presidentti muutti isänsä kanssa Lahteen, sillä isä ryhtyi siellä kauppiaaksi.

Kauppiaan rengistä kauppiaaksi. Ei hassumpaa. Presidentin äiti oli kuollut, kun poika oli nelivuotias. J.K. Paasikivi oli käynyt kansakoulun Lahdessa. Oppikouluun hänen isänsä veloistaan huolimatta lähetti Hämeenlinnaan.

Eilen jäi vaivaamaan, miksi Tampereelta kauppiaan rengin oli matkustettava Lahteen markkinoille. Ilmeisesti presidentin isä oli tehnyt Lahteen hankintamatkan isännälleen. Yksityiskohta pitää tarkistaa Paasikiven elämäkerrasta.

Tuomo Polvisen lisäksi elämäkerran nuoruuden osaa ovat kirjoittaneet dosentti Hannu Heikkilä ja tohtori Hannu Immonen. En nyt ala kaivaa, kuka on Tuomo Polvinen.

Hollolan pitäjä sai vuonna 1672 markkinaoikeudet ja koska Lahden kyläpahanen sijaitsi Hämeenlinnasta Viipuriin johtavan Ylisen Viipurintien ja Olavinlinnaan johtavan Suur-Savon Valtatien risteyksessä, markkinapaikaksi tuli Lahti.

Lahti olikin merkittävä markkinapaikka vuoteen 1727 asti, mutta sitten vesiteiden vuoksi markkinapaikka siirrettiin Asikkalan Anianpellolle. Myöhemmin Anianpellon tuntumaan kaivettiin Vääksyn kanava ja se vei Anianpellon markkinoilta imua Tampereelle.

Kuinka demokraattinen on demokratiamme?

Jostain kumman syystä kauppiaan rengin, J. K. Paasikiven isän, oli käytävä Tampereelta Lahdessa markkinoilla ja vaimo oli viimeisillään. Syntyi Paasikivi-Kekkosen linjaaja.

Paasikivi oikeusministerinsä Urho Kekkosen kanssa junaili Risto Rytin sotasyylliseksi ja eilen, kun kuuntelin Yle Areenalta Pekka Vahvasen radio-ohjelmaa Huominen on huonompi ja historian tutkija Markku Jokisipilä valitsi Suomen presidenteistä parhaimmaksi juuri Risto Rytin.

Haastattelu oli lopuillaan ja kysymykset sellaisia intuitiokysymyksiä. Olisin Vahvasena pysähtynyt tähän ja jättänyt loput pikakysymykset kysymättä.

Markku Jokisipilä piti Vahvasen ohjelmassa pitkän demokratian puolustuspuheen. Tänä aamuna luin uusimpaa Kanavaa ja siitä Pär Stenbäckin (rkp.) kirjoituksen Kuinka demokraattinen on demokratiamme? (Kanava 3/2025).

Vuosien 1979 - 82 opetusministeri ja vuosien 1982 - 83 ulkoministeri Pär Stenbäck on jo 83-vuotias, muttei lainkaan seniili. Hän kirjoittaa terävästi: "Suomessa pieni poliitikko. ja asiantuntijajoukko laatii ensin hallitusneuvottelussa kompromissiohjelman ja kun enemmistöhallitus antaa vaaleissa valitulle parlamentille lakiesityksiä, se edellyttää, että ne hyväksytään sellaisenaan. Valiokunnissa kyllä käydään keskusteluamutta se ei käytännössä johda mihinkään, sillä hallituspuolueiden edustajilla ei ole neuvotteluvaraa, vaikka uutta tietoa ilmenisi. Poikkeukset vain vahvistavat säännön."

Olen alkanut ajatella samaa. Voisiko olla mahdollista, että enemmistöparlamentarismiin kallellaan olevassa suomalaisessa systeemissä on jotain vikaa?

Tällaisenaanhan on niin, että ensin on vallassa kokoomusjohtoinen kepuhallitus tai persuhallitus ja se tekee pahaa jälkeä hyvinvointivaltiolle.

(Jos kokoomus on hallituksessa, se määrää tahdin, vaikka pääministerinä olisi kepulainen. Muuten! Persut on emätyhmiä. He tekevät kaiken, mitä Kokoomus haluaa. Tehköön vain. On niin ihanata katsoa persujen kannatuskäyrän laskua.)

Sen jälkeen demarit voittavat vaalit ja edellisen porvaripaskiaisten (anteeksi!) päätökset perutaan. Jälkien korjaamiseen ei kuitenkaan ehditä, sillä pian edessä ovat uudet vaalit ja taas on Kokoomus vallan kahvassa.

Emmekö voisi siirtyä aitoon parlamentarismiin - päätöksentekoon, jossa hallitus tarvitsisi parlamentin tuen päätöksilleen ja kaikki puolueet olisivat loppujen lopuksi mukana? Kokoomuskin! (vaikka totisesti toivoisin, että se häväisi maan päältä ja koko universumista.)

Lahteen, Lahteen 

Vaikka Lahti oli hävinnyt Asikkalan Anianpellolle markkinansa jo vuonna 1727 ja kutistunut maalaiskyläpahaseksi, se kuitenkin säilytti oivan sijaintinsa sopivan matkan päästä Turusta, Viipurista, Helsingistä ja Porvoosta.

J.K. Paasikiven isä lähti Tampereelta itsenäiseksi kangaskauppiaaksi juuri pieneen Lahden kylään sen jälkeen, kun hänen vaimonsa, tulevan preidentin äiti, oli kuollut. Jos käyn jossain kirjastossa lähiaikoina, haluan tietää, miksi tällainen kytö Lahteen Tampereelta. Käyn katsomassa Paasikiven lapsuden ja nuoruuden elämäkerrasta.

Vuosi muutosta 1877 koko Lahden kylä paloi poroksi. 

Lahden kylässä asui noin 600 ihmistä. Se oli kasvanut mittoihinsa rautatien ansiosta. Ennen rautatietä Lahden kylässä oli ollut vain 18 taloa. Järvelässä on nälkään kuolleiden ratatyöläisten hautausmaa. Joku valistunut historian opettaja vei meidät sinne retkelle.

Vai olisiko ollut peräti ala-asteen ja koko kouluhistoriani toisiksi ihanin opettaja, Simo Nurminen? Simo Nurminen oli Lapualta ja muistan hänen pukunsa rinnuksissa ison mustan surunapin Lapuan räjähdysonnettomuuden jälkeen.

(Kouluhistoriani ihanin opettaja on lukiovenäjän opettaja Tarja Koski, Tatjana!)

Veikkaan, että 600 Lahden kyläläistä eivät olleet kovin rikkaita. Matti lähetti videon museon multivisioesityksestä, jossa Lahti syttyy tuleen ja palaa sekä kuvan paloa edeltäneestä maalaiskyläidyllistä.

Huomioni kiinnittyi siihen, että Hollolan Lahden kylän talot olivat olleet hieman hökkelimäisiä.

Museoteksteissä paloa pidetään Lahden taloudellisen kehityksen kannalta siunauksellisena. Aika kammottavaa. Minne joutuivat 600 kylässä asunutta aika köyhän näköistä ihmistä, kun Lahti kaavoitettiin ja sitä alettiin rakentaa uudelleen?

Lahdesta oli tullut kauppala vuonna 1876 ja vipsis, seuraavana vuonna puuhökellykset paloivat kaikki! Ei kai vain joku kaupunkisuunnittelija tuikannut tönöjä tuleen? Palon sanotaan saaneen alkunsa Marolan talosta piikapoloisen huolimattomuudesta.

J.K. Paasikiven isä huuti uuden kauppansa tontin vastakaavoitetun kaupungin huutokaupasta. 1880-luvulla kauppalassa oli lama ja kauppias, presidentin isä, oli veloissaan. Poika pääsi kuitenkin Hämeenlinnaan jatko-oppiin.

Lahti sai kaupunkioikeudet vuonna 1905 ja kehittyi vastenmieliseksi ja kylmäksi businesscityksi ja väkivaltaiseksi Chigagoksi. Siellä minä ajokorttini ajoin.

Olen alkanut pitää Lahdesta vasta, kun tutustuin Malvaan. No, eipä siinä. Arto Haverin vihkosen pormestarimallista sisältä löysin käsin kirjoittamani muistilappusen: "Valio on paskonut aikoinaan Onkiveden ja Koskisen Oy Järvelän pohjaveden."

Nämä tulee pitää mielessä, jos meinaa uhata se, että alkaisin kiintyä johonkin paikkaan.