Koko päivä meni Kärkölän historioiden kanssa

Pitkäperjantai 18.4.2025

Höpsistä, maanantaina tapaamistani innostavista Kärkölä-ryhmän naisista Päivi Aaltonen on ollut viime valtuustokauden valtuuston puheenjohtaja. Jos minä olisin ollut hän, olisin tuonut sen ihan ensimmäisenä esille!

Muutenkin Markku Koskista lukuun ottamatta muut ryhmäläiset ovat olleet vähän esillä esimerkiksi valtakunnan julkisuudessa. Enkä ole onnistunut löytämään mistään analyysiä tai selvitystä Kärkölä-ryhmän tekemän politiikan sisällöistä.

Tässä kohtaa osoitan syyttävän sormeni toimittajia kohtaan. Eikä Kärkölässä enää ole paikallislehteä. Hausjärven ja Kärkölän Hämeenkulma oli lopetettu vuonna ... no eihän tämmöinen tieto mistään löydy. Sen sijaan löytyi tieto, että paikallislehti, jonka nuorisosivun aloitin toimittajan urani, oli perustettu vuonna 1967.

Aloitin urani on oikea sana. Pääsin Hämeenkulman nuorisosivun avulla Puumala-lehteen, vaikken ollut edes kahdeksaatoista vuotta täyttänyt.

Wikipedia väittää, että vuoden 2004 jälkeen ilmestynyt jonkinlainen uudelleen lämmitetty pseudo-Hämeenkulma ensin Etelä-Hämeen lehtenä ja kun koettaa klikata lehteä, ei löydy kuin luminen kuva Kärkölän kirkosta.

Jossain vaiheessa pseudo-Hämeenkulmaa saattoi lukea netistä näköislehtenä, mutta ilmeisesti lehti on kyrvähtänyt. Ylen sivuilta löytyi juttu siitä, että pseudo-Hämeenkulma lopetti viikkolehtenä vuonna 2016. Sen jälkeen lehteä saattoi lukea netistä silloin tällöin, kun lehti muisti ilmestyä. Muistin aina välillä lukaista sen ja sitten en taas muistanut pitkään aikaan.

Matti ja Liisa -lehden jeremiadillani huomasin jostain, että koko Hämeenkulmaa ei enää ole eikä ollut vielä syntynyt pseudoviritelmäkään. Harmittavaa!

Kärkölän kunnallispolitiikan sisällöt ovat siis arvoitus. Aina kun viime vuosina olen pysähtynyt Järvelässä Helsinkiin mennessäni, olen onnistunut törmäämään Kärkölä-ryhmän kriitikoihin. Kerran jututin pitkään muudatta Kärkölän kokoomuksen ei-ihan eturivissä ollutta miestä ja tämä pomppi suorastaan tasajalkaa raivosta, että semmoisen menivät perustamaan ja semmoisella tulivat häirinneeksi kuntapolitiikan taivaallista rauhaa.

Vajaa vuosi sitten kesällä jututin huoltoasemalla istunutta mieskööriä (joka kuulema on löytänyt Café Valoisaan) ja eräskin huoltisparlamentin jäsen piti Kärkölä-ryhmän kaikille avoimia valtuustoryhmän kokouksia näennäisavoimuutena.

En muuten usko, että semmoinen olisi ollut (tai on, en tiedä, onko ryhmällä sellainen käytäntö enää) näennäistä. Uskon, että Kärkölä-ryhmä toimii vilpittömin mielin ja on osoitus ihmisten halusta irrottautua perinteisistä poliittisista puolueista.

Mutta! Kokoomuksen Kärkölä-ryhmä onnistui hajottamaan. Kärkölän historian osa 1 kertoo sivullaan 207, että Kokoomus on vuodesta 1960 asti ollut kunnan suurin siihen asti, kun Koskisen Oy:n (ja nyt Oyj:n) Markku Koskinen vetäisi vuoden 2017 valtuustoon 15 ryhmäläistään!

Vuoden 2004 ja 2012 kunnallisvaaleissa Keskusta oli hivuttautunut Kokoomusta suuremmaksi ja annoin itselleni kertoa, että se oli Ylen Sen, niin just Sen, Reijo Nikkilän siskon Marja-Liisa Ylitalon ansiota.

Mutta vasta vuoden 2017 kunnallisvaaleissa Kärkölän Kokoomus murskautui. No sehän on minulle sangen hyvä uutinen, mutta ärsyttävää kyllä, kumpainenkin Kärkölän historian kirja vaikenee Kärkölän kunnalliselämästä 1990-luvun jälkeen.

Mikähän on ollut Kärkölän historian kirjoituksen historia? Kirjoittajat ovat netin mukaan museoalan ammattilaisia - ei ilmeisesti oikeastaan historian tutkijoita. Olisin kaivannut Kärkölän historiasta jotain draivia.

Joiltain osin kirja on nimittäin kumman nöpönen. Sovinnaishistoriallinen jotenkin. Ei sanaakaan kloorifenolista. Sentään Nurmisen Samin bändi The Fat´s Man Band on mainittu, mutta siinäkään kohtaa historiaa ei ole bändin mainiosta biisistä Enoni ei mätäne. Sen kertosäe kuuluu: "Kuka tappoi enoni? Kloorifenoli?"

Ja Kärkölän historia olisi saanut Järvelän Jäppärän historiasta olisi saanut paljon enemmän irti, jos olisi soittanut Jäppärän puuhaaja-perustajalle, poikien liikkamaikalle ja meidän yläasteen laajan kurssin (!) matikan opelle Pentti Huttuselle ja jututtanut tätä perusteellisemmin.

Veljeni Toukon tomera Maija-vaimo on valmistunut ammoin Jyväskylästä liikunnanopettajaksi Pentti ja Tuula Huttusen kanssa ja taisi olla vuosi 2015, kun sain tilaisuuden haastatella Huttusia Savonlinnassa Token ja Maijan iltapalaöydän ääressä.

Mieleeni jäi Huttusten kertomasta erityisesti se, että Järvelän Jäppärä syntyi tarpeeseen, jossa nuorisokin oli jaettu Työväen urheiluliiton (TUL:n) ja porvarillisen keskusliiton järjestöihin. Kumpikaan - ei Järvelän Jänne (TUL) eikä Kärkölän Kisa-Veikot (SVUL) - tahtonut mukaan jääkiekkopoikia.

Jotenkin jäi lisäksi sellainen kutina, että jollain lailla Jäppärä teki myös sosiaalityötä. Myöhemmin sellaiseen ryhtyi Icehearts Vantaalla. Iceheartsin tarkoituksena on ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä joukkueliikuntaa ja -harrastusta hyväksi käyttäen.

"Icehearts ry perustettiin Vantaalla 1996. Toimintamallin ovat perustaneet Ville ja Ilkka Turkka. Perustamisesta lähtien yhdistyksen tavoitteena on ollut valtakunnallinen järjestö, jotta mahdollisimman moni lapsi saisi mahdollisuuden harrastaa ja tuntea olevansa osa yhteisöä." (Wikipedia)

Huttusen Pena (näin me häntä kutsuimme kouluaikaan) kertoi myös elävästi siitä, kuinka hän sai  yläastelaisille suunnistusreitit Kukonmäen maastoon. Suurmaanomistaja Norringin ensi reaktio oli kuulemma ollut suurin piirtein, että vain hänen kuolleen ruumiinsa ylitse, mutta lukuisten käyntien ja itäsuomalaisen diplomatian jälkeen opemme oli saanut jopa Norringin traktorilla ja muilla maanrakennusvälineillään valmistelemaan suunnistusreittejä.

Ehkä Kärkölän historia on perusta ja vuosiluvut. Jonkinlainen luuranko ja liha sekä varsinaiset herkulliset kertomukset tulee koota jostain muualta. Ehkä minun tulee olla armollinen.

No se tuli ilmi, että Koskisen Oyj:n perustaja, ensimmäinen Kalevi Koskinen, oli 1900-luvun alussa TUL:n painija. Työläistaustainen siis. Tätä minulle tähdensi joskus Reijo Nikkilä, kun tiukkasin häneltä asioita synnyin-Järvelästään. Lopulta The Yle Moskova Nikkilä tuskastui ja sanoi, että minun on syytä jutella hänen siskonsa, Marsa Ylitalon kanssa. 

Ja niinhän minä tein työtä käskettyä.

Sen jälkeen olen aina ohimennen käynyt viettämässä puolisen päivää Järvelässä. Ajan Lahti-Riihimäki -tieltä Tennilän pysäkille ja radan takaa Haapasaarta kohti sekä Nummenkulmalta Vuorimaan kellarimäen sivuitse sekä Salosen lävitse ja Äväntin ylitse ja Puumalan talon oikealta puolelta.

Karvisen Seijan entisessä kotitalossa asuu Tuomisen Ari ja sitten olenkin jo melkein Järvelässä.

Ensi vaikutelma nyky-Järvelästä oli, että herrajukara, miten on taajama kulahtanut. Tienvierut olivat pusikoituneet ja epäsiistit. Osin edelleenkin Järvelässä vallitsee villin lännen kulissien meininki, mutta jotain kummaa kuplintaa Kärkölässä on. Pitää seurata keisiä ja kysellä lisää.

Myös Pormestari haastaa kunnanjohtajan - onko johtamismallilla väliä? -kirjanen pitää lopulta lukea. Viimeistään nyt, kun Kärkölään on valittu jo ammattijohtaja. Kunnanjohtajana uuden valtuuston kanssa aloittaa kasvatustieteen maisterin Eija Liikamaa. Liikamaa tulee Kärkölään Kauhajoen kaupungin hyvinvointijohtajan tehtävästä.