Kahvila Hedwigin Helmen aamuteellä

pe 28.2.2025

Kappasta Kalevalan päivä, huomasin, kun kirjoitin päiväyksen tähän. Oli taas mukavata tulla Juukaan perjantaina, vaikka vähän sadattelin Siun Soten tempoilevaa vanhushoivaa. Siskolla oli videovälitteinen toimintaterapia kahtena päivänä viikossa. Ensin sadattelin sitä, että toinen toimintaterapiapäivä oli perjantai, kun tavallisesti kävin siskon luona perjantaisin.

Talvella pitikin alkaa käydä siskon luona lauantaisin saunareissun vuoksi. Viime lauantaina kun suunnittelin seuraavaa Juuan reissua, sisko sanoi, että toimintaterapian viimeinen kerta oli eilen.

Se loppui jo! Katsoin kotisairaanhoitajan kirjoittamaa lappua. Totta puhut, siskoseni, sanoin, se loppui näköjään jo. Eipä siinä, kun sain justiinsa kaiken rullaamaan niin, että en tule perjantaisin. Sitä paitsi kummastelen, miksi toimintaterapiaa on vain jokin mystinen kymmenen viikon jakso.

Samoin kuin päiväkuntoutus. Se olikin aivan luksusta, mutta missä on jatkuvuus?

Noh, nautitaan nyt sitten tästä. Aamulla liikkeelle Lapinlahdelta ajoissa ja heti tähän Kahvila Hedwigin Helmeen sitruuna-inkivääriteelle ja piirakanpaloille. Ensi viikolla piirakan kanssa saa salaattia. Toivotaan, että ensi viikolla Siun Sote ei ole vielä tehnyt jotain uutta suunnitelmaa.

Tänään haastattelin Hedwigin Helmen rouvaa siitä, miten olivat päätyneet Juukaan. Perheellä oli oma saari Pielisellä ja siitä sitten. Kertomus nauratti, sillä se muistutti kovasti meidän Rautavaaran Kaiviksen tarinaa.

Ensi viikolla on pakko opiskella muuten taas hukka perii. Tekisi vielä mieli kirjoittaa Maaseutugaalan juhlapuhujien puheista, mutta heti kun päätän, että kirjoitan siitä, Origenes tunkee näppäimistölle.

Luin Olavi Tarvaisen Kahdestatoista kirkkoisästä Origeneen osuuden. Olen sitä näemmä tarvinnut jossakin kirjallisuuden perusopintojen osuuteen, sillä Origenes-sivuilla oli numeroituja keltaisia liimalapun liuskoja.

Tein jonkin kirjallisuustehtävän Tuomas Akvinolaisen Summae Theologiaesta ja Octaviuksen kristinuskon puolustuksesta. Pitää katsoa, mitä olen niistä kirjoittanut. Jonkin tehtävän tein myös Raamatun Jaakobin kirjeestä. Se on ihan huikea teksti.

Origeneeltä tulee apokatastasis, kaiken palaaminen ennalleen. Kukaan ei suostu kertomaan mistään silmääni osuneesta lähteestä, miksi Origeneen opit hylättiin. Oliko syy juuri apokatastasis vai vain se, että hänen mukaansa kaikki pääsevät taivaaseen?

Mitä voi sanoa kirkolliskokouspäättäjistä, jotka haluavat hallita ihmisiä helvetillä tai muulla kadotuksella?

Harhauduin tässä välissä googlaamaan Olavi Tarvaisen (1909 - 1992). Oli teologian tohtori vuodelta 1944 ja palvellut Iisalmen maaseurakunnan kirkkoherrana 1946 - 1955. Tarvainen väitteli tohtoriksi Lutherin kirjoituksista ja hän oli tutkinut lisäksi Paavo Ruotsalaisen käsityksiä.

Nyt taas muistan, että kummini oli Pirkko Ponsimaa ja kummini isä on ollut Eemil Ponsimaa, kirkkoherra, hartauskirjailija ja virsirunoilija. Mistähän meirän äitee on semmoisen kummin minulle tempaissut? Pirkko Ponsimaa oli kyllä mutsin ystävä. Ehkä jostain körttipiireistä - ja/tai Reitkallin puutarhakoulusta, mutta miten ystävyys on jaksanut säteillä Reitkallista 1960-luvun puoliväliin?

Apokatastasis vaikuttaisi laajemmalta asialta kuin kaikkien pelastus. MItä tarkoittaa käytännössä kaiken palauttaminen ennalleen? Siitä vilahti jotain Georgios Florovskin Venäläisen teologian teiden ykkösosassa.

Apokatastasiksen kannattajia ovat Iisak Syyriainen ja Gregorios Nyssalainen. Jahasta. Gregorios Nyssalaisen Sielusta ja ylösnousemuksesta olenkin lukenut, mutta aika vähällä ymmärryksellä kauan sitten. Vaatii toisen lukemisen.

Sen sijaan Iisak Niniveläisen kirjoitukset vääntävät eteisen kirjahyllyn ylimmän tason mutkalle. Se on aika painava. Esineenäkin.