Lisääntymisestä Filokaliassa

ti 30.7.2024

Tervehdin tosiaan ilolla niinkin konkreettista tekstiä kuin löysin Filokalian osasta kaksi ja Pyhän Maksimos Tunnustajan luvusta Valikoimia Jumalan tuntemisesta. Maksimos Tunnustaja kirjoittaa luvussa nautinnoista ja lihan kärsimyksestä.

Ja pam! Tahdon himottomuus ei tarkoita samaa kuin luonnon himottomuus. Luonnossa Tunnustajan mukaan vaikuttaa lisääntymiskyky. Ihan lain lailla. Jestas, vitsit, näin on! Amen.

Aivan mainiota. Nimittäin joudun tunnustamaan, että en ole hirveästi ollut innostunut ortodoksisesta hartauskirjallisuudesta. Ainoa ortodoksinen kirjoittaja, jonka teksti resonoi sielussani, on Aleksander Men. Alunperin hän olikin juutalainen. Menin teoksen Ihmisen pojan suomentaja Päivi Tiihonen käyttää termiä bysanttilainen ylisanailu.

Siihen Aleksander Men ei syyllisty. Men muuten murhattiin 9. syyskuuta 1990. Juuri silloin me astuimme alas Suomen-junasta. Me - viimeisiä suomalaisia opiskelemassa Neuvostoliiton viime metreillä. Tiihonen kirjoittaa esipuheessaan, että Men suuntasi julistuksensa älymystölle. Men on kirjoittanut muun muassa maailmanuskontojen historian suurteoksen Tietä, totuutta ja elämää etsimässä. Tätä ei ole suomennettu.

Tiihosen mukaan Men kumoaa neuvostoideologian käsityksen uskonnon ja tieteen vastakkaisuudesta. Hän osoittaa kristinuskon alkuperän ja paikan historiallisen ja teologisen aineiston valossa ja suhtautuu hyvin kunnioittavasti muihin uskontoihin.

Muut uskonnot ovat Menille ihmisessä ammoisista ajoista elänyttä jumalakaipuuta, pohjimmiltaan Kristuksen etsintää.

Nyt upposin Aleksander Meniin. Tarkoitan uppoamisellani sitä, että en suostu nielemään hölynpölyjä, kuten Jumalansynnyttäjän ainainen neitsyys. Katoliset lisäksi korostivat neitsyt Mariaa sillä, että tämä temmattiin taivaaseen ihan nuin vain. Jos oikein ymmärsin, kyseessä oli aika, jolloin ateistinen työväenliike nousi ja oli viemässä ihmisten tajuntoja palkkaprelaateilta. Jotain repäisevää oli keksittävä.

En tiedä, vieläkö ortodoksin on pakko ajatella, että uskon asioissa rikotaan luonnon järjestys. Ehkä pitää lukea edellisellä kerralla Valamosta ostamani Serafim Seppälän kirjoituskokoelmaa Minä olen sinä tarkemmin. Olen lukenut siitä joitakuita kolumneja. Esimerkiksi Jeesuksen isäpuoli on ihan yllättävä näkökulma evankeliumiin.

Tosin Ortodoksiviestiin 7/2007 menneeseen kolumniin oli tallentunut Jeesuksen alulle saattaminen "sellaisella tavalla". Joopa joo.

Ärts, ärryn. Parasta palata Maksimos Tunnustajaan. Tämän kopsasin netistä: "Maksimos perehtyi Platonin, Aristoteleen ja uusplatonistien kirjoituksiin, jotka jättivät hänen ajatteluunsa paljon vaikutteita. Retoriikkaa hän sen sijaan ei opiskellut. Niinpä hänen kirjoituksissaan hengellisyys saa ilmaisun, jossa on filosofista syvyyttä ilman kaunopuheisuuden koukeroita."