
la 11.5.2024
Heräsin ennen neljää. Kello ei ole vielä kuin vähän yli seitsemän ja olen lukenut Savarin, Karjalaisen ja puolet Hesarista. Mitäs sitten tekisi? Tai mistä aloitan?
On siivottava ja pyykättävä. Tehtävä yksi luovari sekä varmenne ja kopioitava joitain jutskia. Firman tilille tuli rahaa eräpäivänä, mistä olen iloinen ja kiitollinen. Ihailen pankkiohjelman näkymää maanantaihin asti. Sitten maksan laskut ja vipsistä! Rahaa ei taaskaan ole.
Mutta ei se mitään. Olemme tähän tottuneet ja yritämme entistä kiivaammin. Matti lähtikin työmaalle, vaikka on lauantai. Minä valmistaudun kolmen seuraavan viikon aikana sonnustautumaan työhanskoihin. Ehtoni on, että työmaan pitää olla sellainen, että voimme herätä kello kuusi.
Kello viiden herätys tappaa minut. Se johtaa helposti ylikierroksiin, kuten viime yönä. Illalla ei pää hiljentynyt yhdeksäksi ja suutuspäissäni siitä keräsin täkin kainalooni ja painuin yläkertaan. Nukahdin kyllä heti, mutta vähän ennen neljää heräsin.
Pingggggggg! Tässä sitä ollaan. Puoli viiden jälkeen marssin päättäväisesti alakertaan ja haukuin Matin. Loistavaa. Tämähän se auttaa meitä kumpaakin jaksamaan. Mutta kun mies ei tajua sitä, että puoli yhdeksän alkaa rauhoittuminen. Viittä vaille ei enää komennella koiria tai mietitä, pitäisikö pestä hampaat.
Matti sanoi, että olisi toivonut kiltimpää toiminnanohjausta. Äsken lähtiessään antoi minulle Matin ja Liisan aseman pizzakortin ja sanoi: "Käy nyt syömässä tämä pois, että uskallan tulla kotiin."
...
Anna on tulossa äitienpäiväksi Savoon. Se saa minut toimimaan. Pitää lapioida kilottain hiekkaa pihalle. Anna on kuin isänsä. Ei voi sietää koirankarvakeriä nurkissa eikä hiekka saa pöllytä hampaiden väliin kodin lattialta. Miten tyttärestäni on kasvanut sellainen? Täytyy olla isän puolen geeneissä. Sieltähän se lentopallonpeluun lahjakkuuskin kumpusi. Miksei myös leikkaussalitasoinen siisteyskäsitys.
En tallenna tänne toista kivaa kohtaamista. Se oli helatorstaina Hirvivaarantiellä matkalla Juukaan. Teen sen joskus. Aloitan pyykinpesulla.
...
Hesarissa (la 11.5.2024) oli hyvä Satu Lithoviuksen juttu suomalaisen äidin ja ranskalaisen isän pojasta, Samuel Guillaumesta, entisestä narkkarista. Guillaume on päihdelääkäri.
"Pitäisi muistaa, että narkkarikin on jonkun lapsi, joku on häntä rakastanut." (Samuel Guillaume HS la 11.5.2024)
Kävin pääsiäisen jälkeen oudon keskustelun FB:n messengerissä nyt jo entiseksi käyneen ystäväni kanssa. Hän on lääkäri.
Minä: "Mutta nekin (Joensuussa kuoliaaksi pahoinpidellyn lapsen) äiti ja isä olivat jonkun äidin lapsia."
Hän: "Tuo on ihan totta ja murheellisia tarinat ovat. Hitlerkin on ollut jonkun palleroinen ja Pol Pot herttainen napero ollut varmaan hänkin."
Minä: "Karl Ove Knausgårdn Taisteluni kuudennessa osassa oli monisataasivuinen essee Hitlerin synnystä. Kukaan ei synny hitleriksi tai polpotiksi. Mitä jos sun tytär menisi yhteen jonkun huumetyypin kanssa ja ne pahoinpitelisivät lapsensa?"
Hän: "........"
Minä: "En käännytä, mutta ihmisroskia ei ole. En puolusta huumevanhempia. Siitä ei ole kyse."
Hän: "....." (syytti minua siitä, että syytän kauheuksista kaikkea muuta kuin tekijää ja että suutuin siitä, että en jakanut entiseksi käyvän ystäväni kantaa.)
Minä: "Puhuit ihmisroskista."
Tuli punainen teksti: "Ei voitu lähettää." Minut oli estetty. Tulkitsin asian niin, että ystävyytemme on päättynyt.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]