Antti Heikkisen Baarijakkara ja Juha Itkosen Sivuraiteilla

Urakkakuuntelua

pe 24.5.2024

On kirjoittamatta merkintä kivasta kohtaamisesta Hirvivaarantiellä sekä merkinnät otsikolla Kiinteistömoguli Jouni Porokan uni ja Rautavaaran somekansa odottaa Mikko Kärnän ja pitäjän kuningattaren ensimmäistä riitaa.

Tänään piti menemäni Iisalmeen liiketaloussuunnitelmaa päivittämään. En mennyt, sillä heräsimme vasta kello puoli kahdeksan. Minun olisi pitänyt silloin olla jo baanalla. Myöhäisen heräämisen syy oli myöhäinen nukkumaankäynti. Edellinen lause oli mukaelma joltain lentokentältä, kun kone oli myöhässä.

Lentokoneen myöhäisen saapumisen syy oli myöhästynyt lähtöaika.

Mies saapui yöllä. Siis nii ku oma aviomies, tiedoksi vain sinne tietokoneiden ääreen. Minun oma kristillisesti vihitty aviomieheni! Mies tuli kaukaa talomuseolta yötä vasten. Halusi herätä vaimonsa vierestä (tällä kertaa näin ja siitä olen ylen iloinen! Samalla myös vahingoniloinen.).

Ripotteli tullessaan eri pisteisiin päreitä ja rakennustelineitä.

Tämä päivä aukeni kuin vapaa päivä. Heti aamusta mies tekaisi minulle ryytimaan jyrsijällä. Sain jyrsijän hääpäivälahjaksi kaksi vuotta sitten. Nyt ei enää muuta kuin pitäisi kerätä jyrsitystä maasta rikkaruohot.

Kuivukoon huomiseen. Tänään pesen saunan. Ja lämmitän sen. Liiketaloussuunnitelman päivitys siirtyy sellaiseen tulevaisuuteen, että asumme taas Lapinlahdella. En pidä edestakaisin muuttelusta, mutta opiskelulähipäiville haluan matkustaa junalla ja Rautavaara ei ole rautatien varrella.

Pääsen junalla edestakaisin Lapinlahdelta Kuopioon hinnalla, joka muuten menisi pelkästään Novapoliksessa parkkeeraamiseen. Lisäksi junamatkustamisen varjolla saan (pakko)askeleita ja ehkä saatan jompana kumpana opiskelupäivänä käydä syömässä iltaruoan kiinalaisessa ravintolassa.

Aloin pari viikkoa sitten kuunnella Pirkko Saision elämäkertaa Sopimaton. Elämäkerturi Heini Junkkaala on Saision oppilas ja myös Teatterikorkeakoulun dramaturgian professori.

Osmo Soininvaara päätti lukea Saision elämäkerran, vaikka taistolaiset pilasivat hänen opiskelijaelämänsä. Toisaalta, kuten Soininvaara blogissaan kirjoittaa, hän voi kiittää taistolaisia nopeasta valmistumisestaan.

Tässä siivu Soininvaaran blogista: "Saisiosta tuli professori Teatterikorkeakouluun. Lopulta opiskelijat savustivat hänet sieltä pois. Ei Saisiota voi pitkävihaisuudesta syyttä, sillä opiskelijakapinan johdossa oli Heidi Junkkaala, siis elämänkerran kirjoittaja."

https://www.soininvaara.fi/2023/12/11/heini-junkkaala-pirkko-saisio-sopimaton/

Tähän Saisio ja Junkkaala vihjaavat jo ennen varsinaista kohtaa elämäkerrassa. En ole vielä Saision teatterikorkeakouluajoissa, mutta ehdin kuunnella sen, kun Saisio oli mukana savustamassa Arja Saijonmaata pois Ylioppilasteatterin johdosta. Siinä kohtaa Junkkaala viittaa, että hän teki saman Saisiolle myöhemmin.

Soininvaaran mielestä Saision elämäkerran rakenne hajoaa, kun koittavat teatterikorkeakouluajat. Minusta upeinta elämäkerrassa on ollut Saision sukuselvitys. Saisiolla on värikkäitä sukulaisia.

Äidin puolelta, jos oikein ymmärsin, tai jostain suunnalta - Karjalasta - tulevat juonteet Varkauteen ja Huruslahden arpajaisiin. Saision isä oli ehkä ensimmäisen vaimonsa ja vanhimman lapsensa äidin kanssa suojelemassa desanttia. Desantti jäi kiinni ja teloitettiin vähän ennen rauhan tuloa syyskuun alussa 1944.

Saision isän osuus piilottelussa jää arvoitukseksi. Isää ei tuomittu, mutta voi olla, että heppu vain oli niin hyvä puhumaan ja puhui itsensä hankkeesta irti.

...

Koska Saision elämäkerta on niin kovin tuhti, oli pakko välipalana kuunnella Juha Itkosen Sivuraiteilla. En pidä äänikirjaksi käsikirjoitetuista romaaneista. Ne useimmiten perustuvat pelkkään dialogiin. Jo Juha Itkosen Teoriassani perheestä oli ylimääräisiä äänitehosteita. Oli pakko jättää kirja kesken, sillä koin äänitehosteet häiritsevinä.

Sivuraiteilla oli hieno kuunnelma. En tajua, miksi se on äänikirja. Äh, ehkä rajat rikkoutuvat, mutta valitsen mieluummin perinteisesti luetun kirjan. Parasta olisi, että kirjailija lukisi kirjan omalla äänellään.

En oikeastaan pidä edes näyttelijä-äänien lukemista kirjoista. Sivuraiteilla oli kiva kertomus ihmissuhteista. Kiva ja positiivinen. Ei huono. Toivoa herättävä. Ihminen saattaa pudota ihan retkuksi ja nousta pohjilta. Se oli Itkosen Sivuraiteiden sanoma minulle.

Antti Heikkisen Baarijakkara ei mitenkään imaissut mukaansa. Kirjan alun kelasin e-versiona vain silmäillen. Jakkara jorisi ja Heikkinen esitteli jakkaran suulla ihmisiä, jotka eivät valitettavasti olisi voineet vähempää kiinnostaa.

Yhtenä sivuhenkilönä oli Mikko. Mikko ei henkilöhahmona pullistunut yhtään. Jäi litteäksi karikatyyriksi. Mikko oli kammottava juoppo ja pilviveikko. Jonkun lapsi kuitenkin, mutta valjuksi kuvattu. Olihan se koskettavaa kyllä, että Mikko joutui syömään nälkäänsä tupakantumppeja parvekkeellaan.

Koska kirjan sävyn piti ilmeisesti olla veikkohuovismainen, Mikon hahmosta puuttui minulle tarvittavat ainekset. Veikkohuovistyyli on ilmeisesti terävä ja yhtä aikaa hauska. En pidä Veikko Huovisesta yhtään.

Eivät vain kiinnosta konstapylkkeröplörinät.

Jonkinlaisena keskushenkilönä Baarijakkarassa oli Maj-Britt, umpihullu. Maj-Britt oli ollut kympin tyttö ja vaikka mitä ihanata ennen raiskaustaan. Tapahtuma oli liian yksioikoinen. Höpsistä teki mieleni sanoa.

Koko kirjan ajan mietin, miksi Heikkinen on kirjan kirjoittanut. Miksi miksi miksi. Olin jättää kuuntelun kesken, kun tuli kolmannen kerran verbi heippastella. Lisäksi yhden kerran esiintyi verbi hiioppailla. Tsiissös, jos olisi toisen kerran joku hiioppaillut. Yhden kerran romaanissa oli huikkaus.

Romaanissa huikattiin heipat. Uh, miksi?

Toiseksi parasta Heikkisen Baarijakkarassa oli kaljakuppilayrittäjä Hanne. Hän haukkui joka käänteessä lastensa isää, Pasia. Pasi oli maanviljelijä ja maanviljelijöiden tapaan ahdingossa. Masennuksissa myös.

Hanne soitti Pasille joka päivä juuri ennen kuppilansa avaamista ja valitti Pasille milloin mistäkin. Hannen mielestä Pasi ei osallistunut tyttäriensä kuluihin tarpeeksi. Oikeasti Hanne välitti Pasistaan edelleen ja pohjimmiltaan vain halusi tarkistaa, että mies ei kiikkunut jossain traktorihallissa köyden jatkeena.

Eronneen avioparin kuvaus oli koskettavaa. Myös Hannen ja tämän bestiksen Katariinan suhteen kuvaus oli ristiriitaisuudessaan osuva.

Kaikkein parasta oli kuitenkin loppukliimaksissa nuoren naisen monologi. Huikeaa, hienoa, tarkkanäköistä!

Kuuntelin Juha Itkosen Sivuraiteilla keskiviikkona ja Antti Heikkisen Baarijakkaran eilen torstaina. Eilen illalla puhelin sanoi blobbbb, kun Baarijakkaraa oli vielä jäljellä 26 minuuttia. Akku uhkasi loppua. Soitin pikavauhtia Matille, että nyt menee akku eikä minulla ole mitään hätää, jos puhelin on pois päältä.

Sen jälkeen pesin hiukset yhtä pikavauhtia lämmittämättä saunaa ja raahasin saunakamppeiden kanssa pika pikaa sangollisen kuumaa vettä rannan muuripadasta kartanolle. Pesin vielä päivän öljyiset lounasastiat rannassa kuumentamallani vedellä.

Olin päivällä paistanut pannulla Matin katiskoiman hauen kuutiopalasia, chiliä, makeaa suippopaprikaa, yhden sipulin ja muutaman fetakuution. Matti pyöritteli silmiään tänä aamuna, kun kerroin eilisestä lounaastani. Ai niin. Mukavan värin lounaaseeni teki luonnonkurkuma ja pirteät säväykset tulivat sitruunasta sekä inkivääristä.

Samalla kun pesin öljyisiä ja kurkumasta keltaisia astioita, panin kännykän hätälataukseen ja kuuntelin Baarijakkaran loppuun. Se kyllä oli hauskaa, että jokaisen luvun alussa oli selostus siitä, mitä luvussa on.

Nyt syön jonkin vege-einespyörykän lounaaksi ja sitten teen kaksi laskua. Raha alkaa taas liikkua. Raha käy tilillämme ja lähtee eteenpäin. Kyllä tämä taas tästä.