Toiveissain on kotiseuturetki Nurmeksessa kirjailija Matti Pulkkisen Ja pesäpuu itki -maisemaan

to 25.4.2024

On ainakin neljä rataa, jotka hujeltavat päässäni nyt täyttä vauhtia. Suljen kolme rataa näin, slupsista. Naputan ensin vähäsen toissailtaisesta Matti Pulkkis-illasta Nurmeksen Ikolassa. Sitten rykäisen kasaan lyhytterapeuttiopintojeni oppimispäiväkirjan sekä alan miettiä jo oman työni kehittämisohjelmaa sekä lopputyötä.

Sain eilen omassa terapiassani hyvän idean.

Pulkkisillassa tiistaina oli Ikolan tuvan täydeltä porukkaa. Ihanata on huomata, että Matti Pulkkinen kiinnostaa edelleen, vaikka Herra Huu -heppu Hannu Mäkelä oli vuonna 2017 blogissaan sitä mieltä, että Pulkkinen kuuluu samaan sarjaan kuin Hans Selo.

Pulkkisen sekä Hans Selon teokset ovat Mäkelän mukaan tulleet ja menneet. Merkinnässään Kukkulan kuninkaat (18.4.2027) Mäkelä luennoi jostain norsunluutornistaan:

"Kunkin teoksen perimmäinen hyvyys tulee näkyviin vasta, kun käy ilmi, että se tavalla tai toisella kuvaa ja koskettaa ihmisiä aikakaudesta toiseen."

https://hannu.xn--mkel-load.net/2017/04/18/kukkulan-kuninkaat/

Nojoo, juu, kirjailija Jouni Tossavaisen kautta Mäkelä toivotti hyvää jatkoa vastaperustetulle pulkkisseuralle ja arveli samalla nyreästi, että Pulkkisen elämäkerta tuskin kiinnostaisi ketään. (Tossavainen, 2018, Kuoharit s. 18)

(Mikähän vittu sitäkin ruttunaamaa on vaivannut?)

...

Hannu Mäkelän blogia seurasin innolla niin kauan, kunnes kirjailija meni naimisiin ihanan A:nsa kanssa ja paljastui, että Kirsi Piha on Mäkelän vankka ihailija. Kuuntelin Pihan ja Mäkelän kirjeenvaihtokirjan Pimeän yli. Se oli ihan jees, mutta en halunnut kuitenkaan kokea sitä toistamiseen, vaikka lainasin kirjan Rutakko-verkosta painettuna perinnekirjana.

Kumpikin rajasi julkisuudesta asioita, joita varmasti oikeasti käsittelivät kirjeenvaihdossaan. Kirjat sisälsivät loppujen lopuksi paljolti sovinnaisuuksia ja itsestäänselvyyksiä.

Voi olla, että olen kateellinen Kirsi Pihalle tämän naistenlehtijulkisuudesta ja ystävyydestään lapsuutensa sankarin kanssa, mutta silti. Kirsti Pihan johtamistaidon oppaat osoittautuivat niin tyhjänpäiväisiksi, että lakkasin seuraamasta, mitä tämä kulloinkin saa julki.

Pihan Levottoman lukijan lainasin vielä viime vuonna perinnekirjana, kun olin sitä äänikirjana aloitellut. Mutta joo, nojoo. Nyt näköjään Pihalta on tullut Muukalaisia - kuinka toisen ymmärtämisestä on tullut niin vaikeaa. Kirja on hankinnassa Vieremän kirjastoon. Taidanpa klikata siihen varauksen.

Justiinsa sain Milka Sarkolan Psykiatrista (Psykiatrini) ilmoituksen. On tullut minulle. Rautavaaran kirjastoon. Kiva. Istun ihan toisella paikkakunnalla. Sitä paitsi toissapäivänä kumpikaan kirjastokorttini ei toiminut. En päässyt kirjastoon sisään. En osu lähiaikoina Rautavaaralle, kun kirjastossa on henkilökunta paikalla. Evätäänköhän minulta jompikumpi kirjastokortti?

En halua luopua Pielaveden kirjastokortistani. Rautavaaran kortin sain juuri ennen kuin Rautavaaran kirjasto liittyi Rutakko-verkkoon.

...

Tulkoon tämäkin nyt tähän. Kirjailija Hannu Mäkelä on muuttunut blogissaan uuvuttavaksi mutisijaksi. Vielä kaunokirjassaan Pilven reuna Mäkelä uskalsi sanoakin jotain. Minäkertojalla oli Pilven reunassa outo on - off -suhde ja arvelen on - off -suhteen kärsivän tuurijuoppoudesta, sillä katosi useasti minäkertojan näköpiiristä.

Voi myös olla, että Pilven reunan suhde oli tahollaan naimisissa.

...

Takaisin Pilven reunasta tiistai-illan (23.4.2024 Nurmeksen kotiseutuiltaan). Marjatta Törhönen piti kattavan alustuksen Pulkkisen elämästä. Tuli niin paljon kaikkea, mitä en tiennyt enkä edes tiennyt, että en tiedä.

Tilaisuuteen oli tullut kirjailijan serkku Pentti Pulkkinen. Pentti Pulkkinen on viisikuukatinen taapero Ylä-Karjalan Matti Pulkkis-aukeaman kuvassa. Valokuva on vuodelta 1946 ja kirjailija on kuvassa kaksivuotias.

Aukeaman oli koonnut Jussi Sivenius, kun Romaanihenkilön kuolemasta oli kulunut 30 vuotta. Kappasta vainen. Aukeamalla on Marjatta Törhösen kirjoitus. :D

Kirjaiijan serkku Pentti Pulkkinen oikaisi esimerkiksi sen, että kirjailijan äiti olisi ollut Nurmeksen kirjastonhoitaja ja isä kirjastojen kirjavälittäjänä jäänyt kirjastoon sitä tietä.

Minulla oli tästä ollut ihan väärä käsitys, joka täten tulkoon oikaistuksi. Tai sitten ei, täytyy tehdä faktantarkistus. Onneksi en ole noin esimerkiksi Kansan Uutisissa vuonna 2008 väittänytkään. Sen sijaan kirjoitin kirjailijan haastatteluun, että kirjailijan isä on tehnyt elämäntyönsä Suomen kirjastojen kirjalevittäjä.

Se sentään pitänee paikkansa, sillä Matti Pulkkinen tarkasti tekstini ennen julkaisua.

...

Pentti Pulkkinen viduili kotiseutuillassa, että toimittajat ja muut selkääntaputtelijat panivat kirjailijan suuhun, mitä halusivat. Pian kirjailijan serkun lähde paljastui. Pulkkinen sanoi olevansa yhteydessä leskeen Vuokko Pulkkiseen (os. Rissanen). Joku Vuokko Kaarina Pulkkinen näyttäisi asuvan Tampereella. Kirjailija Jouni Tossavainen oli Kuohareita (s. 42) kirjoittaessaan soittanut Pulkkisen entisvaimolle ja entisvaimo oli pillastunut kirjailijan elämäkertahankkeesta.

Me etsimme Vuokko Rissasta 16100-palvelusta vuonna 2017. Olen lähettänyt kahdesta löytämästäni Vuokko Rissasesta sähköpostiviestin pulkkiselämäkerturi Pentti Straniukselle. Pentti Pulkkinen kertoi, että Vuokko Pulkkinen (os. Rissanen) on edelleen Vuokko Pulkkinen.

Ilmeisesti kirjailijan leski ei ole senilisoitunut, sillä kantaa uutterasti kiukkua meitä Matti Pulkkisen hautarauhan rikkojia ja muita ruumiin ryöstelijöitä kohtaan. Olisi kiinnostavaa tutkia, miten kirjailijan vaimo on alati niin vihainen.

Olenko minä sitten, kun Matti Valkonen, Lapinlahden yhteistä omaisuutta, kuolee?

...

Myös kirjailija Jouni Tossavaisella on Kuoharien (s. 30) perusteella ollut käsitys siitä, että nimenomaan Pulkkisen äiti Tilda Maria (os. Matilainen) olisi ollut Nurmeksen ensimmäinen kirjastonhoitaja.

Jostain syystä kirjailijan serkulle Pentti Pulkkiselle (s. 1945) oli tiistai-iltana tärkeää, että kirjailijan äitiä ei ylennetä Nurmeksen kirjastonhoitajaksi, vaan että hän oli ollut sisäkkö ja tullut sisäköimään kirjailijan isälle.

Tästä täytyy ottaa selko!

Isä on ilmeisesti jäänyt jossain vaiheessa Nurmekseen aloilleen. Kirjastoon. Kirjailijan isä ja äiti olivat menneet naimisiin vuonna 1926. Esikoinen Marja-Liisa syntyi vuonna 1929, vuonna 1932 syntyi Hannu, vuonna 1939 Sisko-Tellervo ja kun kuopus Matti vuonna 1944 syntyi, oli isä jo 70-vuotias.

Isä kuoli, kun kuopus oli vuoden ikäinen.

Marjatta Törhönen oli pannut merkille, että kirjailijan siskoista on ollut vähän tietoa missään. Veli Hannu piti Riihivaaran tilaa muutaman vuoden sen jälkeen, kun äiti Tilda Maria (os. Matilainen) muutti sieltä Joensuuhun vuonna 1966.

Huh, nyt on pakko ottaa esille jo oppimispäiväkirja tai uppoan lopullisesti Matti Pulkkiseen. Päätin adoptoida itseni nurmeslaiseksi ensi kesänä ja jotenkin tökkiä liikkeelle kotiseutuyhdistyksen kotiseutuillan Ville Timosen mökin tienoille. Matti Pulkkinen kirjoitti esikoisteoksensa Ja pesäpuu itki mökissä, joka sitten paloi.

Kirjailija sai tulipalosta pelastettua esikoisromaaninsa käsikirjoituksen. Tästä minulla on Ylä-Karjalan aukeama skannattuna. Olen saanut sen Ylä-Karjalassa työskennelleltä Elonkehä-mieheltä Jussi Siveniukselta (Elonkehän päätoimittaja 2009–2010).

...

Marjatta Törhönen näkyy nimikirjoituksen perusteella olleen myös meidän Nurmeksen kirjastolla 27. toukokuuta 2017 järjestämässä Pulkkistilaisuudessa.

On se vain niin hyvä, että olen järjestöjyrä. Kerään aina järjestämistäni tilaisuuksista osanottajaluettelon. Hyvä minä! Taputan itseäni päälaelle. Pentti Pulkkisen nimeä listassa ei ole enkä muista Marjatta Törhöstä, sillä menin niin šokkiin siitä, että paikalle oli tullut myös kirjailija Matti Mäkelä (1951 - 2019).

Taisimme kaikki mennä šokkiin.

...

Nurmeslais-hämeenlinnalaisen kirjailijan Maritta Lintusen Savonia-voittajassa Sata auringonkiertoa yhtenä romaanihenkilönä on Matti Pulkkinen. Kirjailija on tullut kirjoittamaan esikoisromaaniaan kotikyläänsä vuokramökkiin ja ystävystyy nuoren ja lahjakkaan Sepon kanssa.

Ai hitsi, kun saataisiin Maritta Lintunen mukaan kotiseuturetkelle. Se voisi olla jonkinlainen kirjallinen piknik tai jotain. Kaunokirjalliset nyyttärit Riihivaaran niityllä oppaana Martti Pellikka ja Maritta Lintunen. Jee. Otsikkona: Täällä syntyi Ja Pesäpuu itki - ja voitti J. H. Erkon palkinnon.

Tässä nyt vain tyynesti ruumiita ryöstelen. Merkintä loppuu tähän näin ja avaan adhd-aivoissani toisen kanavan!