Tapani Kataisen arvoitus

la 13.4.2024

Tänään sankari-isoveljeni täyttää vuosia. Meillä on aina korttikisa sisarusten kanssa; sankari-isoveljeni myöntää joka vuosi synttäreidensä aikaan palkinnon sille, jonka kortti ehtii ensimmäisenä. Veikkaan, että olemme Paula-siskon kanssa taas voittajia. Alan jo suunnitella palkinnon noutamista Mäntsälästä kesällä.

Viimeksi Paula-sisko (ja minä myös) sai/saimme veljeltä vihreän vaasin. Sisko säilytti siinä karkkeja. Minä ongin aina Juuan-käynneilläni karssuja veljeltä saadusta vihreästä vaasista. Nyt vaasissa on ollut leikkokukkia. Siskoni rakastaa niitä ja usein Juuan K-market-käynnillä hän ostaa ilahdutuksekseen joko leikko- tai muita kausikukkia.

Sain valitettavasti tapettua yhden siskolta saamani kausikukkajämän Lapinlahdella.  Pitää tutkia, olisiko kasvista vielä elolle. Edelleen iloitsen suuresti, että Rautavaaran hellarikirpparilta ostamani vanhan ajan värinokkoset kestivät viileän talvi-ilmaston Lapinlahden-tuvassa.

Pimeässä värinokkosen lehtiin oli tullut upea tummanpunainen sävy.

...

Tänään on Paula-siskon saunapäivä. Vaikka olemme jo niin valoisan puolelle kääntyneitä, että sisko ei todennäköisesti enää eksy matkalla saunaan tai takaisin, lauantai tai ainakin joka toinen lauantai taitaa nyt vakiintua siskokäyntipäiväksi.

Matti rapistelee eteisessä. Järjestelee tavaroitaan. Sillä aikaa, kun eteisestä kuuluu intohimoista rapinaa, silmäilen Tapani Kataisen romaanikässärin alkua. Olen lukenut sen niin kuin kuvittelen kustannustoimittajan lukevan. Lisäksi luin nipun ääneen Matille.

Torstai-iltana Taidemuseo Eemilissä Katainen kertoi, että aikoo kyllä saattaa romaanin loppuun. Projekti on tähän mennessä kestänyt yli viisi vuotta. Ja saa kuulema kestää vielä viisi. Seuraavaksi kirjailijalla on ohjelmassaan ottaa selville, millaiset sairaalaolot olivat näillä seuduin 1960-luvulla.

Meillä on hyllyssä Suomalaisen arjen historia -kirjasarja ja kävin nyt raivautumassa ohitse keskellä olkkarin lattiaa pänkättävien ikkunapoikien. Hyllyssä onneksi niin, että edessä ei ollut tuvan pöytää, oli kirjasarja ja sarjan neljännen osan lopusta löytyi osio hyvinvoinnin Suomesta.

Hih, neljännen osan etulehdelle olin kirjoittanut, että Pia ja Matti Valkosen kirja Tapanille lainaan su 12.7.2020. Rimpsrampsun lopussa oli käsky: "Palauta joskus!" Näköjään onkin palauttanut kirjan jo.

Muistin kyllä työntäneeni kirjasarjan jonkin osion Tapanille ja saaneeni sen takaisin, mutta en muistanut, että se oli juuri tämä. Höh, ei ilmeisesti ollut juurikaan apua kirjasta kirjailijalle. Hm. Mistähän voisi löytää tietoa sairaalaoloista kunnanlääkärien Suomessa 1960-luvulla?

Pitää ihan miettiä.

Torstai-iltana taidemuseolla kirjailija pahoitteli, ettei muistanut minun osuuttani hänen kirjailijantaipaleellaan. Mainitsi Summasen (mietin, tarkoittiko Summasta, joka kolumnoi kirjallisuudesta Maaseudun Tulevaisuudessa ammoin.) ja runoilija Jouni Tossavaisen.

Ei hätää, sanoin suureen ääneen tilaisuudessa, olen sitä mieltä, että jokainen on itse vastuussa, tuleeko esille vai on tulematta. Minä en anna itseäni unohdettavan ja olen tosiaan päättänyt ottaa tarvitsemani tilan.

Kiitos Tapanille mahdollisuudesta muistuttaa julkisesti, että olen yhä olemassa! (Ja olemme Matin kanssa naimisissa edelleen. :D)

Matti hoputtaa. Pitää kohta mennä. Tapani Kataisen arvoitusta olen ratkaissut ja miettinyt, miksi hän saa olla poliittisesti epäkorrekti ja käytää aivan hiuksia nostattavaa huumoria. Vastaus on se, että heppu on älykäs.

Jos hän olisi tyhmä ja yhtä aikaa huumorintajultaan epäkorrekti, en pieraisisikaan hänen kässäriään kohti. Olisin halunnut olla enemmän mukana hänen kirjan kirjoittamisessaan (vaikka tyyppi ei pyytänyt, työntäydyin). Kuitenkin vuonna 2020 putoilin juhaklaavumaiseen tuskauniversumiin tuon tuostakin ja jotenkin kaikki muu elämässäni vain jäi.

Keskityin lähinnä hengittämiseen. Sekin aluksi tuntui kuin olisi vetänyt sisäänsä laatikollisen teräviä leikkuuveitsiä.