Mihin uinahti Matti Pulkkisen nimikkoseura?

pe 26.4.2024

Kokemuksistani ryhmän jäsenenä aion viisastua. Ennen sitä meinaan tehdä ratkaisukeskeisen lyhytterapiaopintojeni kirjareflektiotehtävän kirjasta D. C. Pennington Pienryhmän sosiaalipsykologia.

Tässä syy:

Hei, Marjattahan oli meidän (Pulkkisseuran) järjestämässä sempassa Nurmeksen kirjastolla 27.5.2017. Löysin äsken osanottajaluettelon nimmareineen! Me pulkkisseuralaiset olimme niin sokissa ja täpinöissämme, sillä tilaisuuteen tuli myös esseisti-tohtori Matti Mäkelä. Lisäksi Pulkkiselämäkerturi Pentti Stranius oli kännispäissään nukkunut pommiin ja Simo Hämäläinen, joka oli luvannut kyytiä Straniuksen tilaisuuteen, oli aivan hiilenä.

Me pulkkisseuralaiset sitten hyppelimme jännittyneinä pitkin seiniä ja kun vielä joku Pulkkisen sukulainen (ehkä nimilistalta Pentti Pyykönen) miltei teurasti alustajamme kirjailija Jouni Tossavaisen siitä, että Matti Pulkkinen olisi ollut sivari, minä ainakin ajattelin, että kiitos, se oli nyt tässä. Näitä tämmöisiä ei heikko sydämeni ei konsaan enää kestä.

Jouni Tossavainen Kuohareissaan kuvaa sitä, kuinka kirjailijakollegat olivat tavanneet junan ravintolavaunussa (s. 26): "Pulkkisen vaimo Vuokko kättelee. Tunteneet vuodesta 1963, naiisiin -71. Neljäkymmentä vuotta kun on tuntenut, alkaa vähän ymmärtää toistakin."

Sitten: "Sivari oli, kuulusteltiin kuulema ihan asiallisesti." (s. 28)

Kuohareissa kirjailija Tossavainen kertoo ystävälliseen sävyyn, että sai vasta meidän Nurmes-sempassamme tietää Pulkkisen saaneen kolme vuotta lykkäystä armeijasta. Hellalta kaatuneen veden tai keiton takia Pulkkisen jalka oli palanut niin, että kolme varvasta oli jäänyt pystyyn lopuksi ikää.

Oppikoulukaveri Pentti Pyykönen ei uskonut, että Matti Pulkkinen olisi ollut sivari, sillä Pulkkinen oli kouluaikaan ollut isänmaallinen. Voihan se olla, että kouluaikana joskus oli, ja minä arvelin Nurmeksen kirjastolla, että vanhempi kirjailija on halunnut vähän mielistellä nuorempaa kollegaa kertomalla armeijasta vapautumisestaan tarinaa, jonka arveli miellyttävän enemmän kuulijaa.

En käyttänyt sanaa mielistellä, mutta tarkoitin niin.

Ei se kuitenkaan niin ole ollut. Jouni Tossavainen Kuohareissaan kirjoittaa, että Matti Pulkkinen jo Romaanihenkilön kuolemassa sivulla 259 kertoi armeijasta kieltäytymisestään ja tammikuussa 1970 Pulkkinen oli lähettänyt Yrjö Ihalaiselle Sveitsistä kirjeen, jossa kertoi anovansa siviilipalvelukseen lokakuun erässä. Joulukuussa 1971 Ihalainen sai kortin, jossa luki: "Osoite Perkele: Siv.palv.mies M.P. VSS-koulu, Lohja. God Jul." (s. 28)

Lisäksi wikipediasta voi lukea, että "... vakaumusta arvioiva tutkijatoimikunta perustettiin vuonna 1959, kun säädettiin Laki asevelvollisuuden täyttämisestä aseettomana. Laissa sallittiin nyt asevelvollisuudesta kieltäytyminen myös "siveellisistä syistä", eli eettisistä omantunnon syistä. Siitä huolimatta ei-uskonnollisia perusteluita ei yleensä kelpuutettu. Vakaumus piti osoittaa erityisen tutkintalautakunnan edessä, johon kuului tuomari, upseeri, sosiaaliministeriön edustaja, pappi ja psykiatri."

....

Vappuna 2018 pidimme vuosikokouksen kirjaiijan syntymäpäivänä Nurmeksen Penan pubissa, jotta saisimme edes elämäkerturin mukaan. Ei tullut elämäkerturi Penan Pubiin vuosikokoukseen, vaikka valitsimme kokouspaikan ihan Pena Straniusta silmällä pitäen. Saimme olla ihan keskenämme vappuna pubissa.

Olimme koettaneet saada hankkeellemme apurahaa vaikka mistä ja yksikään vaikka mikä ei ollut meille mitään suonut.

Sitten aloimme riidellä keskenämme ihan muista asioista. Lopulta hyydyimme.

Ensin suuttui elämäkerturi Pentti Stranius minuun, kun Ärräpäät-sähköpostilistalla työläännyin Straniuksen pornonovelleihin. Stranius kirjoitti pornonovelleja ja krapulakakkakuvauksia silloinkin, kun ei olisi tarvinnut. Sitten suuttui puheenjohtaja Gerry Birgit Ilvesheimo, sillä en pitänyt hänen kirjastaan Lykantropia ja perustelinkin asian mielestäni ihan asiallisesti. Kirjailija Ilvesheimo päätti, että olen pahanlaatuinen homofoobikko.

Kirjoituksestani piti lisäksi tuleman aihe Ilvesheimon Oulun Pridessä pitämälle alustukselle. En tiedä. Kirjoitin siitä, että lakkasin lukemasta Lykantropiaa kohdassa, jossa oli mielestäni aivan tarpeetonta nuoren naisen kehoon kohdistuvaa väkivaltapornoa.

Kirjoitin vielä, että ajattelen näin kahden nuoren naisen äitinä. En tajua, miksi juuri tämä raapaisi kirjailija Ilvesheimon tajuntaa. Tarkoitin sillä ainoastaan sitä, että jos ei minulla olisi tyttäriä, olisin vanheneva nainen, joka ei reagoisi asiaan niin vahvasti. En yksinkertaisesti tulisi ajattelleeksi koko asiaa.

Seuraavaksi paloivat välini varapuheenjohtaja Raili Miettisen kanssa. Annoin hänelle kirjeenvaihtomme käytettäväksi vapaasti kirjan Saaren Nainen aineistona. Kirja ilmestyi Kirjokannelta ja se oli mielestäni hyvä. Siinä oli upeita alitajuisia syvyyksiä.

Kirjailija oli antanut minusta, kirjan Rebekkana, totuudenmukaisen kuvan. Juuri niin pösilö, hattarapää, olen. Välimme jäätyivät lopullisesti, kun kirjailija ensin lähetti kirjan Savon Sanomien (ja muidenkin Väli-Suomen sanomalehtien) kirjallisuuskriitikolle Teppo Kulmalalle arvion toivossa ja sitten antoi käskyn, että Kulmala ei saa sitä arvostella.

Annoin kirjeenvaihdon kirjailijan käyttöön sen vuoksi, että kirjan joku joskus lukisi. Kai on niin, että kun joku pääsee julkaisemaan jotain, käytökseen hiipii jotain kummaa supertärkeilyä. En tiedä. Kirjaan liittyi häpeää ja kirjailija halusi siitä vaiettavan.

En tiedä, miten jotkut niin kovin pelkäävät olevansa noloja. Olen kirjoittanut tosi nolon ja alhaisen kirjan, julkaissut sen blogssani enkä vähään aikaan halua pieraistakaan sitä kohti. Ehkä jokusen vuoden kuluttua kehtaan avata Pienen aviorikosromaanini luku luvulta ja käydä lävitse kieliasua.

Oli meillä Matti Pulkkisen muisto- ja nimikkoseurassa vuosien varrella paljon kaikkea kivaakin. Tutustuimme jänniin tyyppeihin. Olen hautarauhan rikkoja, ruumiin ryöstäjä ja kirjailijapersekärpänen, hui hai, olkoon niin. Ja tämä laatimani ohjelma Nurmeksen Pulkkisseminaarista on mielestäni ihan huippu - emme latistuneet koskaan, vaikka kaikki ei aina mennyt niin kuin Stromsössä:

"Nurmeksen Porokylässä la 7.5.2016 klo 12 kunniakäynti ja kokoontuminen kirjailija Matti Pulkkisen muistolaatalla, klo 13 ruokailu Lipinlahden evankelisella opistolla.

klo 13.30 Pulkkisseminaarin ”Tunnistatko kirjailijan romaanihenkilöstä ” aloitus puheenjohtaja Raili Miettinen avaa tilaisuuden ja kertoo, mitä klo 13.45 - 14.30 Yrjö Ihalainen olisi puhunut, jos olisi päässyt paikalle,
klo 14.30-15.15 Simo Hämäläinen
klo 15.15-15.30 kahvitauko
klo 15.30 alk. vuosikokous tai klo 16"

Pia