Pitäjäläisen kritiikkiä ja Kanavan sekä Parnasson tilausten päättäminen laskutuskauden loppuun

ma 15.1.2024

Piti mahduttaa eiliseen merkintääni keskiviikosta Rautavaaralla, että juttelin Pitäjäläisen hauskan Rautavaaran-kirjeenvaihtajan kanssa. Vaikka haukun joka toinen kuukausi vähintään jotain konsernin pierua - ts. juttua, taittoa, logoa tai kuntapolitiikan puuttumista, en arvostele Pitäjäläisen kirjeenvaihtajan kirjoitusjälkeä.

Hän osaa kaiken muun hyvän lisäksi olla hauska. Oli sitä jo kolumnissaan, jossa kertoi tulleensa kotitaloonsa samassa kuormassa kuin kyntöaura.

Kun kirjoitin, että Pitäjäläisen jutut on huonosti kirjoitettuja, tarkoitin sitä, mutta arvostelun kärjen haluan tuikata konsernin suuntaan.

Sen sijaan tarkoitin juuri sitä, mitä kirjoitin, kun kirjoitin, että kun olin jonkin aikaa Pitäjäläisen tilaaja, olin ihan liian suuren osan jutuista lukenut jo Savon Sanomista. Lehtien juttuyhteistyö on takapuolesta. Paikallislehti ei ole paikallislehti, ellei siinä ole ainutkertaisia paikallislehtijuttuja.

Oikeusjututkin voisi paikallistaa, syventää sen sijaan, että paikallislehdet ottaisivat Savon Sanomien liian ahkeran Marko Kilpi -kopion sekavia blörinöitä sivuilleen sellaisenaan.

Sillä, että kirjoitin Pitäjäläisen juttujen olevan huonosti kirjoitettuja, tahdoin arvostella sitä, että lehdessä ei käydä juttujen kieliasua enää lävitse. Ennen vanhaan jutut editoitiin julkaisuvaiheessa.

Matissa ja Liisassa ilmeisesti edelleenkin editoidaan, sillä huono kieli ja juttujen joutokäynti eivät siellä vaivanneet. Ihan viimeisintä tilannetta en tiedä, sillä en ole pitkään aikaan lukenut lehteä punakynän kera.

Editoinnilla tarkoitan sitä, että ammoin taittaessani esimerkiksi Pielavesi-Keitele -lehteä, Mattia ja Liisaa, Miilua tai Salmetarta kävin lävitse jokaisen taittamani jutun, tarkistin kielen, ja jos juttu oli epäammattimaista sekasotkua, kirjoitin sen kokonaan uudestaan.

Vähintään poistin jutuista tyhjäkäynnit sekä epätarkkuudet.

Tein niin riippumatta siitä, oliko kirjoittaja päätoimittaja tai joku muu. Matti ja Liisa -lehden kunniaksi oli sanottava, että kolumnisteiksi tai toimituksen ulkopuolisiksi kirjoittajiksi oli osunut kielensä osaavia ihmisiä.

Kanava ja Parnasso

"Hei, luin appeni Kanavia joskus ammoisina aikoina 1990-luvulla. (öh ja pöllin niitä aviomies numero ykköseltä nipun avioeroni yhteydessä). Nyt Kanavan artikkelit eivät vain jaksaneet kiinnostaa. Esimerkiksi Suvi-Anne Siimeksen tekstit olivat pettymys. Niistä puuttui terä. Tosin en ole varma, oliko ylipäätänsä Siimeksen ajatuksissa terää edes silloin, kun oli vassuliiton puheenjohtaja. Hyvä televisiokasvohan Siimes oli ja pidin hänestä ihmisenä kovastikin, mutta hän ei välttämättä ollut kovin hyvä kirjoittaja tai ... ainakaan syvällinen tai odottamaton ajattelija.

Parnasson tilaukseni on numerolla 400 246 126. Päätän sen siksi, että menetin mielenkiintoni Parnassoa kohtaan, koska päätoimittaja ei julkaissut tekstiäni virolaisesta kirjailijasta Tõnu Õnnepalusta. Kun sitten kysyin, miten tekstiä pitäisi muokata tai lyhentää, päätoimittaja ei vastannut minulle enää mitään.

Tässä merkintäni: http://www.piavalkonen.fi/blogi/2023-05-auli-viitalan-elamani-kansalaisena-tittamari-marttisen-avoimesti-sinun-ja-tuntu....

Sitä paitsi! En ota vastaan mitään ihmiseltä, joka käyttää osalta-ilmaisua:

"Osalta? Mitä pitää ajatella päätoimittajasta, joka antaa palautetta tällaisen lauseen kera: "Parnasson osalta joudun kuitenkin valitettavasti sanomaan tekstitarjoukselle ei kiitos."?

Terveisin
Pia Valkonen