Heavymiehen sika Savon Sanomien Susussa oli viimeinen pisara ja selostus siitä, mikä meni viimeisimmässä yrityskonsultoinnissa pieleen

Sika ja rokkari -reppari on julkaistu ensimmäistä kertaa Keski-Suomalaisessa 5.8.1989. Siltä todella vaikuttaa. Tuntuu myös siltä, että vuodesta 1989 eteenpäin jopa kolme kertaa vuodessa.

ma 8.1.2023

Tavallinen arkimaanantai. Tahmoo. Ja vituttaa. Sanoin Savon Sanomien digitilaukseni irti hyvissä ajoin. Nettipalvelun mukaan näyttäisi siltä, että tilaus on voimassa heinäkuun puoliväliin asti. Jäi viime vuodelta sellainen kuva, että digitilauksessa on kolmen kuukauden irtisanomisaika, joten päätin toimia nyt ja katsotaan kesällä, jatkanko tilausta vai odotanko hyvää tarjousta.

Joka tapauksessa pääsen lukemaan Karjalaista Paula-siskon tilauksesta. Tosin sisko on tympiintynyt siihen, että Karjalainen ei tule enää varhaisjakeluna. Lehti tulee milloin tulee. Lisäksi minua vituttavat Sunnuntaisuomalaisen typerä logo ja sunnuntailehtien moneen kertaan julkaistut jutut.

Se, että luen samat typerällä logolla varustetut jutut sekä Savon Sanomista että Karjalaisesta, on jo tarpeeksi ärsyttävää, mutta että ne tulevat kolmanteen kertaan vielä juhlapyhien tai sunnuntain digilehdessä, on aivan luokatonta. Uuden vuoden päivänä Savon Sanomissa vastaan tuli 80 kiloa karvaista ja muhkeaa rakkautta. Mukana oli pyrpylä: Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Keski-Suomalaisessa 5.8.1989.

Vittuilikohan lehden art director juttujen uudelleen julkaisusta?

Pitäjäläiseen en koske enää kolmen metrin kepilläkään. Läpyskän jutut olivat surkeasti kirjoitettuja, lehti tuli milloin tuli, pari kertaa ei tullut painettuna versiona ollenkaan - ja ison osan jutuista olin lukenut jo Savon Sanomista.

...

Sain aamusella vastattua Ely-keskuksen kyselyyn Seppo Hoffrénin konsulttitoimiston yrityskehityshankkeesta. Kehitysproggis päättyi viime keväänä. Anti oli laiha, sillä saimme konsultin, joka konsultoinnin loppumetreillä vaihtoi työpaikkaa.

Ilmeisesti konsultti oli jo hankkeen alussa siirtymässä muualle, sillä kun soitin hänelle innoissani, että ostamme juuri häneltä Ely-keskuksen suosiollisella myötämielisyydellä Des-minimisrahoitteisen projektin, konsultin ääni oli ahdistunut ja kireä.

Koko syksy solahti siihen, että konsultti "kartoitti" yrityksemme tilannetta. Käsittääkseni hän ei ollut tehnyt kotitöitään. Mielestäni konsultoitavaan yritykseen olisi pitänyt perehtyä jo etukäteen. Lisäksi konsultointisopimuksessa sanottiin, että osa konsultointipäivistä voidaan pitää etänä, mikäli se yritykselle sopii.

Meille ei olisi sopinut, mutta suostuin etäpäiviin, koska konsultti korosti ensimmäisellä kerralla sitä, kuinka hankala lähipäivien mahduttaminen hänen kalenteriinsa on. Lisäksi näin koko ajan, että konsultti masentui yrityksen perustajan negatiivisesta asenteesta. Hän ikään kuin kyyristeli mieheni edessä. Teki mieli heittää koko ukko pihalle. Siis aviomies - ei konsultti. Tai no ensin ukko ja konsultti perään.

Ensimmäisellä kerralla olin into pinkeänä, että käydäänpä työmaalla moikkaamassa avainhenkilöämme samalla, kun käymme lounaskeitolla Alapitkän mainiolla Unionilla. Halusin mainostaa hauskaa ja erikoista baaria. Konsultti ei selvästi ollut lainkaan innostunut lähtemään pois tietokoneensa äärestä. Ei Alapitkälle syömään eikä etenkään työmaalle.

Pahinta oli, että hänelle ei sopinut, että ottaisimme avainhenkilöt mukaan projektiin alkuvaiheessa. Minulla oli selkeä ajatus siitä, mihin suuntaan lähdemme. Tarvitsimme vain kätilöä. Konsultille tämä ei käynyt. Hän sanoi, että henkilöstö paikalle vasta sitten, kun itse tiedämme, mihin suuntaan lähteä. Ajattelin siinä kohtaa keskustelua, että konsultin täytyy olla ehkä kuuro.

Olisin toivonut, että ensimmäisellä kerralla olisimme tehneet tulevista konsultointipäivistä jonkinlaisen suunnitelman, mutta kun konsultille ei käynyt ajatukseni henkilöstön mukaan ottamisesta, alkoi minua yksinkertaisesti vain vituttaa koko touhu.

Odotukseni olivat olleet korkealla. Into lässähti.

Lisäksi konsultti jumi moneksi kerraksi omaan ideaansa siihen, että meidän tulee palkata firmaan joku, jolla on vastaavan työnjohtajan natsat. Eipä siinä. Hyvähän semmoinen rekrytointi olisi, mutta millä rahalla?

Konsultti myös luki lävitse yhden esimerkkitarjouksemme ja löysi puutteen. Tarjouksissamme ei ollut niiden viimeistä voimassaolopäivää. Hyvä huomio, kuten sekin, että meidän tulee sanoa irti kallis palkanlaskentaohjelma.

Sekin oli hyvä huomio, mutta aika kalliita neuvoja. Nämä asiat tiesimme ilman konsulttiakin.

Ennen viimeistä kertaa soitin Hoffrénin konttoriin ja annoin palaa. Sitten minulle soitti joku markkumatis, mikä lie heppu, ja annoin palaa hänelle myös. Heppu tyynnytteli minua ja lupasi tulla itse viimeiselle kerralle meitä ohjaamaan. Tyynnyin ja sanoin, että okei. Sitten katsoin netistä, että saimme viimeiselle kerralle koko puljun varatoimitusjohtajan.

Viimeinen konsultointikerta oli hyvä. Se korvasi koko siihen mennessä olleen pelleilyn. Nyt vain odotan, että Seppo Hoffrénin konsulttitoimisto tilaa minulta yrityshistoriikkinsa. Osaisin taatusti kysyä oikeita kysymyksiä yrityskoulutuksista.

Kohta kahdenkymmenen vuoden asiakaskokemuksella.