Jouni Tossavaisen Venäjän metsästäjissä riittää tutkittavaa, osa 4

su 3.12.2023

Marraskuun viimeinen viikko meni oikeissa töissä. Kivaa ja ihanalla tavalla ruumiillisesti väsyttävää. Eilen nukuin viitisentoista minuuttia Varpaisjärven hautausmaan parkkipaikalla Juuasta tullessani. Jos Esso olisi ollut auki, olisin käynyt kahvilla ja aloittanut Tuula-serkun kirjeen.

Tirsat eivät vieneet yöunta. Sammahdin kymmeneltä ja tänä aamuna heräsin tasan kello seitsemän. Tosin viideltäkin olisin voinut nousta. Seitsemän tunnin yöunen jälkeen. Saas nähdä, miten käy illalla. Huomenna ylös kuuden aikaan.

Pitää vielä tutkia Jouni Tossavaisen tarinankuljetusta Venäjän metsästäjissä. Pidin hienoimpana kohtauksena kirjassa mukavan Pekan, sulautuneen minäkertojan, eksymistä komilaisen näreikön peittoon. Tossavainen pohjusteli eksymistä edeltävän ansapyyntipäivän kuvauksella; Pekka-pololla oli kuratauti ja hän jäi koko ajan jälkeen muusta porukasta.

Seuraavana aamuna Pekasta tuntuu siltä, että komilaisten Voipöl tai sitten ihan vain Jumala on vastannut rukouksiin. Sukat pysyivät kuivina eikä jalkalihakset tuntuneet jäykiltä. Ehkä hän tänään ei tipahtaisi porukasta.

Toisena ansapäivänä Pekka vaipuu oman päänsä sisään ja viipyilee menneessä. Ollaan hankittu kaakelitakat Tanskasta ja puuhella Ruotsista. Linnut aloittavat konserttinsa, tätä ihmettelen kyllä. Ollaanko Pekan muistumissa sittenkin kauriin metsästyksessä?

Metsäkaurisuroksia saa ampua kesäkuun puoliväliin asti.

Ketään tai mitään ei ammuta

Suuressa Pomodinon varsinaisessa metsästyskuvauksessa ei ammuta kuin kerran. Toisen ansapäivän aamuna oli kyllä kuulunut joitain hajalaukauksia etäältä.

Eksymiskohtauksessa Pekka ajattelee jo jäävänsä maatumaan komilaisen parman syliin, oli kummallisen äänetöntä kaikki, niin ummessa, niin alakulossa riippui taivas. (s. 284).

Sitten pam: "Pyörähditkö, Timo kysyi." Pekka oli joutunut ampumaan laukauksen, jotta hänet löydettäisiin. Anatolin ja Ukun setä oli aikoinaan pyörähtänyt ja jäänyt parman peittoon. Ei ollut huutanut apua eikä ampunut. Ruumiin jäänteet löytyivät keväällä.

Netin etymologisen sanakirjan mukaan sana pyörtyä tarkoittaa myös eksymistä tai sekaisin menoa.

Komilainen sanaparsi sanoo: "Ehtii sekin, joka viimeksi tulee - ja se eksyy, joka on varastanut." Timokin kertoo lohduksi eksyneensä joskus kairaan, vaikkei tunnusta varkauden syntiin sortuneensa. Sitten hän kertoo eksymisensä tarinan lohtuna Pekalle.

Kirjailija Tossavainen käyttää useasti kerronnallisissa siirtymissä samanlaista keinoa. Ensin ollaan saunan eteispenkeillä. Sitten Tossavainen liu´uttaa A. E. Järvisen, Pälsin ja muutaman muun kautta Kalle Päätalon tuotantoon (s. 106).

Sitten puhutaan hetki siitä, miten Päätalo liittyy suomalaiseen työn arvostamiseen ja kuinka Juice Leskinen arvosti Päätalon tuotantoa. Sitten ihmetellään hetki sitä, että vaikka Juice luki Koillismaa- ja Iijoki-sarjat ensin etuperin ja sitten takaperin, ei silti oppinut tekemään töitä. Hiljaisen Timon suuhun Tossavainen oli pannut, että jos oikein sitä Aapelin viisasta miestä etsitään, Juicehan se oli: henkensä pitimiksi ei tarvinnut kuin juopotella.

Sitten taas palataan eräkirjailijoihin. Nykyisillä eräkirjailijoilla kynä on tylsä kuin mulukun piä. Tulee leikkaus kirjailijoiden huonoon toimeentuloon ja pam, minäkertoja-Pekka kysyy, missä sitä mulukun päätä pääsisi katsomaan, nurkillekaan kun ei huvittaisi lorotella.

Pekka halusi vessaan.

Vessakäynnillä tulee assosiaatiota assosiaation perään: "Täällä ei ollut ketään nuuskimassa, mille mies lemahti, seisoipa tai ei - varmasti ei lypsämälläkään näissä oloissa." (s. 107)

Minulle käy Tossavaisen ajatusketjuissa siten, että putoan ketjussa johonkin. Tässä kohtaa jäin ikuisesti Pekan kanssa vessaan miettimään sitä, missä kusemisen vaiheessa mies katsoo mulkkunsa päätä: kun alkaa kusta, kusemisen aikana vai kustessaan. Jos kustessaan, sittenhän mies kusisi itseään silmään ja huomaan pudonneeni romaanin juonesta.

Tai en huomaa. Pahinta on, että en monesti huomannut.

Kaiken ketjutetun ajatusmassan välissä on kristallinkirkkaita helmiä, kuten se, miten Venäjällä on useita näkymättömiä ja läpinäkyviä todellisuuksia, jotka kietoutuvat yhdeksi suunnattoman suureksi umpisolmuksi. (s. 86) Eikä auttaisi valistuksen valo tai länsilooginen järkiajattelu.

Tosin kirjailija Tossavainen kokee, että Venäjän todellisuudet kietoutuvat kaulaan kuin hirttosilmukka. Voihan se olla, että joillakuilla kietoutuu, mutta minulla ei ainakaan. Rakastan niitä!

Kielestä, sanoista

Jouni Tossavainen käyttää Venäjän metsästäjissä päntiönään sanaa parma. Googlasin ja löysin Paula Kokkosen komin kielestä kääntämän kertomuksen kaukaisista ajoista "Vähä-Permin poika Tikö". Sen on kirjoittanut Vladimir Timin (1937 - 2015).

Kertomuksessa oli kaksi lukua, jonka nimessä mainittiin parma. Parma-metsällä on silmät ja Omassa parma-metsässä. Onko parma tietynlainen metsä vai metsä yleensä? Juha Hurmeen Tiu, tau tilhistä olen muistavinani, että itämerensuomalaisilla ei ollut erityistä yleistermiä metsä, sillä metsä oli vallitseva todellisuus.

Timinin kirjoittamissa alkusanossa on Komin historiaa. Keskiaikaisissa lähteissä Komista käytetään nimitystä Perm. Wikipedian mukaan permiläiset mainitaan ensimmäisen kerran 1000-luvulla Nestorin kronikassa yhtenä venäläisille veroa maksaneista kansoista.

Ihan vähällä googlauksella en saa selvää, mistä sana Komi tulee. Matti arvelee kyllästyneenä mutinaani tässä keittiön pöydän ääressä, että siellä on varmaan niin komioita paikkoja. Perheemme sisäpiirin vitsi on Sigurd Wettenhovi-Aspa (1870-1946). Hänestä kuulimme arkkitehti Reijo Mitrusen kanssa Vilnaan matkatessamme.

Jostain syystä Wettenhovi-Aspa ei tartu päähäni, vaan sanon aina Matille, että nää on nyt näitä sun Vuolle-Apiala -juttuja ja Matti sanoo, että ei, ei kun ASP. Minä sitten googlaan, että Asp kielitieteilijä. Ja osun Ylen Areenan juttuun Sigurd Wettenhovi-Aspasta (1870-1946) pyrkimässä osoittamaan suomen kielen ihmiskunnan alkukieleksi. "Pyramidit olivat alun perin "pyhät raamit", muumio "muu mies" ja Abu Simbel "Simpele"."

"Wettenhovi-Aspa oli maalari, kuvanveistäjä, runoilija, säveltäjä, kielimies, rotuteoreetikko, keksijä, kanava-arkkitehti, vapaamuurari, punavankileirin päällikkö, egyptologi, Hitleriä ihaileva fennomaani ja astronomi."

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/01/04/wettenhovi-aspa-ja-utopia-suomen-mahdista

Nestorin kronikka ja Komin tilli

Kun Tossavainen ottaa Venäjän metsästäjiin Ukun kertomuksen siitä, kuinka tämä tappoi hirven puukolla, minäkertoja pohtii, että kertomalla on yhtä paljon historiallista fakta-arvoa kuin Nestorin kronikalla. Ymmärsin, että jotain todistusarvoa kuitenkin on, mutta useimmissa yksityiskohdissa ei, kuten siinä kiersikö Ukun moottorikelkka ympyrää vai jatkoiko suoraan.

Matin mukaan jos moottorikelkkailija putoaa kyydistä, moottori sammuu, sillä kuljettajalla on ranteessaan tappokytkin. Voi olla, että Ukun moottorikelkassa ei sellaista ollut ja kelkka jatkoi eteenpäin. Matti on sitä mieltä, kuten Pekkakin, että kelkkaa on vaikea kääntää ja se jatkaa vain eteenpäin, kunnes törmää puuhun.

Ukun kertomuksessa kelkka kiersi ympyrää.

Venäjän metsästäjistä ammensin käsitteitä ja hukuin lukemattomiin ajatussivupolkuihin. Nytkin piti vain vähäsen kirjoittaa parmasta, mutta löysinkin netistä Paula Kokkosen kääntämän komilaistarinan. Etymologisen sanakirjan mukaan suomen kielen sana parma on germaanilaina ja tarkoittaa syliä. Syli puolestaan on vanhastaan mitta ja on tarkoittanut rinnan ja käsivarsivarsihihojen välistä tilaa.

Jättiputkea on sanottu Komin tilliksi. Netistä löytyneen jättiputkijutun mukaan kasvia on käytetty Neuvosto-Karjalassa karjan rehuna ja se ilmeisesti vaikuttaa pihvilihan makuun. Jättiputkea syöneistä naudoista saataneen suoraan tillilihaa.

Jutussa oli haastateltu erikoistutkija Riitta Sormunen-Cristian Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta (MTT). Tutkijan mukaan paras tapa hävittää jättiputki on antaa eläinten laiduntaa sen maanpäälliset osat varhaisessa vaiheessa. Eläimille on syytä kuitenkin antaa muutakin rehua kuin jättiputkia, jotta yksipuolisesta jättiputkiruokavaltiosta ei tule ongelmia.

Juonesta ei niin väliä

Jouni Tossavaisen Venäjän metsästäjissä kehyskertomuksena oli kolmen suomalaismiehen seikkailut matkalla Komiin, Komissa ja Komista pois. Koetin googlen karttaohjelman avulla selvittää, minkä joen ylitse kolmikko paluumatkalla matkusti, mutten oikein saanut selvää. Jos kerta ei Volgan, niin sitten ehkä Sysolkin.

En tiedä. Pomodino on ehkä keksitty nimi. Sellaista kylää Komissa ei google naps tunne. Matti sanoo google mapsia napsiksi, niin on lystimpi. Tulipa tarkasteltua kuitenkin Komin tasavallan karttaa.

Oikeastaan Venäjän metsästäjien juonesta ei niin väliä. Kaikki muu romaanissa oli paljon kiinnostavampaa. Etenkin kirjailijan kielipohdinnat. Komilainen Anatoli sanoo, että komin kieli on äpäräkieli ja kaupungissa valtakielen puhujien kanssa valtaa kielihäpeä.

"Yleensä ystävyys itää toisten vähemmistöjen, vääräkielisten murtajien ja muiden maanpakolaisten kanssa." (s. 255)

Nyt on pakko mennä lataamaan pyykkikone. Matti tarvitsee huomiseksi kuudessakympissä pestäviä mustia kalsareita.

Jäi käsittelemättä monia Tossavaisen käyttämiä sanoja, kuten ronkka (murt. lonkka) ja läppändeerum (s. 305). Onko läppändeerum-sana hyperkorrektin ilmauksen pastissi?

Etsin myös netistä tietoa siitä, mikä on Jirkap. Se on jokin komilaisen mytologian heppu. Katsokaapas tätä, tätä melkein ymmärtää: 

Jirkap (komi: Йиркап) om mecnik komi-ziränoiden mifologijas.

Mifad personažas[vajehta | vajehtada lähte]
Ühten kerdan Jirkap nägui torad Sindor-järven randal, Vakul' (Vasa)-vedehine i Vorsa-mechine toraziba. Vasa oli vägestusen otandan haškuses, ka oli ičeze ümbrištos. Sid' Jirkap tuli mechižele abhu, ambui taugaspäi vedehižhe. Sen jäl'ghe mechiine andoi kitändad, nevoi löuta mecas «ičeze pu» — komi Ас пу (as pu). Jirkap löuzi pud koiran nutandan abul, koir laji pedajad koume vot rattemata. Mecnik iški kirvhel, i veri jokseškanzi pedajaspäi, ka tegi sišpäi suksid hihtmaha.

Mifan toižen variantan mödhe, pedai kucui Jirkapad i virki, miše se om hänen «as pu» i hökkahtab kätas mikš taht. Sid' Jirkap tegeb suksid sišpäi. Ned suksed ottiba mugošt čudosišt pigut: päč ei ehtelend lämbitadas, jo Jirkap pördase sal'henke. Suksed toiba mecnikad kuna hänen taht oli. Täudub oli tacta šapkud vai kindhid edel niid, miše azotada, vai tacta šapkud suksihe seižutamha niid.

Surm

Mecnik pölištui sil-žo järvel, uhkui hoikan jän alle. Suksed kadoiba niiden ižandanke.