Kirje ystävälle

to 26.10.2023

"Höh, mulla on taas nivelrikkonivelturvotus oikeassa kädessä enkä saa taottua kunnolla kirjaimia. Jäi n-kirjain jostain syystä tähän: Siivosi Unto Murron sotkut ja sai (N hIIPI MUN KIPEISTÄ SORMISTA TÄHÄN!!!) kunnan työntekijöiden välit parannettua projektilla...

Siis Henri R sai tehtyä noi jutskat.

Rautavaaran kiva syytteeseen ja tuomiolle joutunut elinvoimajohtaja on ainoa virkamies maailmankaikkeudessa (jos ei oteta lukuun yhtä Lapinlahden ollutta ja mennyttä kunnan rakennusmestaria), joka oli aina iloinen, kun me lähestyttiin Matin kanssa sen työhuonetta.

Eikä vältellyt mun soittoihin vastaamista. Elinvoimajohtaja vastasi aina ja puhui muutakin kuin diibadaabaa.

Sitä paitsi se omien poikien yrityksen suosiminen. Niin. Joo, juu, voihan se olla. Tämmöstä tämä on. Meidät konkalta pelasti vuonna 2009 sekä Pyhäin Sergein ja Hermanin veljeskunta (sekä Aamun Koitto kysymällä mut päätoimittajaksi) että Lapinlahden kepun harmaa eminenssi Jukka Rönkkö. Jukka Rönkkö tajusi, että kukaan ei saa mitään, jos meidät pannaan konkkaan - ja silleen me sitten (vähitellen) maksettiin itse (velkamme) eli käytännössä täkäläisen vanhusten rivitalon katto.

Siksi muun muassa mulla ei oo eläkekertymää, mutta kirjailija Matti Pulkkisella oli vuotamaton katto pään päällä viimeiset elinvuotensa.

(Lapinlahden kunnan kiva ammoinen rakennusmestari ei vältellyt mua vammaisneuvoston puheenjohtajaa ja yhtä toista tomeraa rouvaa, varapuheenjohtajaa.)

Lapinlahden kunnantalolla yrittäjien aamukahveilla oli rento ja julkisivuton tunnelma tiistaiaamuna. Kaikkia nauratti yrittäjyystarinoiden absurdius hyväntahtoisesti. Kaikki olivat paljaita ja hämmennyksissään, vilpittömiä ja pari kertaa mankelin lävitse ja muutaman kerran kölin alitse vedettyjä.

Pia"