Kokoomushyminän soisi pian vaikenevan Kuppakamarissakin

EVA:n Matti Apunenkin kykenee nykyään itseironiaan. Matti Apusen sanoma puhutteli minua ensimmäistä kertaa Suomen lähihistoriassa. Se tapahtui "You talkin' to me?" - unohtumattomat elokuvarepliikit -lyhytleffan lopussa

su 28.5.2023

Kahdeksastoista hääpäivä tänään. Tarkoituksena olisi sen kunniaksi ainakin kyntää uusi perunamaa. Matti haluaa siirtää perunan hiekkaisemmalle paikalle, Puurunlammen rantaan. Peruna kaiketi pitää enemmän hiekkamaasta. Siirto vähän harmittaa, sillä oli niin mukava seurata miehen uurastamista pellolla tuvan länsi-ikkunasta.

Jostain syystä minulle ovat jääneet sisätyöt. Nytkin ennen kuin pääsen marjapensaita leikkaamaan Nilsiän Tokmannilta torstaina ostamillani oksasaksilla, pitää selvittää monen päivän aikana kerääntynyt tiskivuori ja sitten tuoda sisään vettä ämpärikaupalla.

Hääpäivän juhla-ateriaksi Matti lupasi ison kattilallisen muusia. Teen siitä alkuviikosta perunavelliä. Maanantaina edessä on ensin monta laskua ja taloushallintopapereiden järjestely. Toin toimiston taas Lapinlahdelta survottuna arkkitehtimarimekko-olkalaukkuun ja Annan vanhaan marimekkokoululaukkuun.

Kaikki ovat niissä sikin sokin. Onneksi muovikansioissaan, mutta silti. Toimistomme ei todellakaan ole paperiton eikä mobiili. Toimistoaineiston siirtoihin käyttämäni ulkoinen kovalevy puhkuu enkä uskalla sitä häiritä ennen kuin olen saanut yhden varmuuskopioin tehtyä läppäriltä sekä toisen Lapinlahden keskustietokoneelta.

Maanantaina laskutuksen jälkeen on järjestelypäivä ja tiistaina keskityn kaupalliseen kirjoittamiseeni. Pitää lähettää yksi juttu, johon ei tullutkaan lisäyksiä. Toista juttua muokkaan hieman vielä. Tapan rakkaitani. Sanonta kuuluu "Kill Your Darlings". Rakastaisin niin henkilöjuttuja, mutta pitää kutistaa haastateltavan henkilökohtaisen elämän osuus minimiiin, jotta saisin enemmän asiaa esille.

Ja asia on rivien välinen globaalikapitalismin analyysi.

Kävin myös katsomassa Journalistiliiton Free lancer -osaston palkkiosuosituksia ja seuraavissa neuvotteluissa tiedän, millaista sopimusta, millaisin yksityiskohdin tarjoan. Jos nyt edes seuraavia neuvotteluja tulee. Jos tulee, olen viisaampi. Jos ei tule, voin huokaista ja ajatella, että näin tämän piti mennäkin.

Kuvateksti Teemu Järventie Oy voisi palkata minut sihteeriksi. En vaatisi paljoa palkkiota. Rakastan - niin rakastan - asioiden järjestelemistä ja olisin todella hyvä siinä, että kävisin aina lävitse asiakkaan lähettämiä sähköpostiviestejä.

Pysäyttäisin välillä jatkuvan sopimisen. Stop! Tässä vaiheessa on sovittu näin ja näillä mennään ennen seuraavia sopimuspäivityksiä. Varmistaisin, että kaikki osapuolet ovat kartalla siitä, mitkä ovat viime hetken määräykset, onko jollakulla vasta-argumentteja ja selvittäisin myös, millä eväillä kukin muuttelee sovittua.

Näin pystyttäisiin välttämään se, että joku vetelee kaikista naruista yhtä aikaa ja kuvittelee, että saa sitten jalkaa polkemalla tahtonsa lävitse. 

Kehityn sopimusjuridiikassa koko ajan. Meillähän on niin kattavat rakennusliikkeen pikku sopimukset, että edes Seppo Hoffrénin konsulttitoimiston yritysneuvoja ei löytänyt niihin muuta lisättävää kuin tarjouksen voimassaoloajan kirjaaminen.

Olen minä vain niin hyvä tässä. Paperinpyörittelyssä. Tai en ole aina ollut hyvä. Sitä paitsi olen kehityskelpoinen vieläkin. Alkoi sataa. Voi persuksen persus. Matti aloitti kyntämisen. Emme voi enää seurata perunan kasvua tuvan ikkunasta. Paitsi ehkä kiikarilla.

....

Perjantaisessa Kuopion alueen Kauppakamarin kokouksessa minulle uutinen oli se, että tajusin meitä pikku pikku pikku yrityksiäkin käytettävän Kauppakamarin, EVA:n ja Suomen Yrittäjien väliseen kamppailuun siitä, mikä järjestö on eniten kokoomuslainen ja pystyy liimautumaan hegemonien takapuoleen.

Kun kerta tosiaan Kauppakamari hankki taannoin kaikenlaisia jäseniä saadakseen pontta viestilleen, demokratian mukaista on kuunnella myös meitä pieniä. Myös meidän jäsenien taustat olisi pitänyt paremmin selvittää. Ettei joukkkoon pääse soraääniä tai vasemmistotaustaisia.

Emme me kaikki yrittäjät oikeasti halua yhtyä kuoroon vaikkapa ansiosidonnaisen päivärahan porrastamisesta.

Emmekä yhtyä kokoomuskuoroon austerity-politiikasta. Kansa on lakannut taputtamasta kovalle kapitalismille. Tai täysin vapaalle länsimaiselle markkinataloudelle. Näin arveli väistämättä tapahtuvan jopa salonkisosialisti Timo Harakka muinoin kirjasessaan Luoton loppu: Rahavallan raunioista kohti uutta kapitalismia (muistaakseni). 

Ihmiset vain lakkaavat taputtamasta. Ovat lakanneet jo, mutta sitä kokoomushyminäkuoro ei ole huomannut. Oikeastaan Keskuskuppakamarin Juho Romakkaniemi perjantaina Kuopion Luodossa oli jopa liikuttava. Onpa nyt mediaosumissa voitettu EVA ja Suomen Yrittäjät. No sepäs jotakin.

Lisäksi Romakkaniemi hieman uskalsi vittuilla Hesarille. Herrajukara sentään, hirmu rohkeaa! Hesarissa kuulema oli ollut Sixten Korkmanin seitsemäs kolumni aiheesta kokoomusleikkaukset. Olenkin ihmetellyt jo jonkin aikaa sitä, miten fiksuksi Korkman on muuttunut.

Vasta seitsemäs kolumni? Eihän se edes ole paljon. Uusliberalistit ovat saaneet suoltaa markkinapaskaansa Suomen tiedotusvälineissä ilman rajoja usean vuosikymmenen ajan. Kuin olisivat toistaneet Jumalan sanaa lyhentämättömänä.

Näenkö sellaisen päivän vielä, että Juho Romakkaniemi kykenee edes pieneen itseironiaan sanomisissaan? Matti Apunen on jo hyvällä tiellä. Nimittäin eilen illalla hieroin epäuskoisena silmiäni. Osuin katsomaan Ylen Teemalta lyhytelokuvaa "You talkin' to me?" - unohtumattomat elokuvarepliikit.

Lyhytelokuva liittyi Teeman elokuvafestivaalin kymmenvuotisjuhlaan ja siihen oli kerätty elokuvien ystävien lempirepliikkejä Film Automat -kuvauskopissa.

Yht´äkkiä älytelevisioni ruudun täytti entis-EVA-miehen Matti Apusen naama. Arvelinhan vuosien ajan, että Matti Apunen kirjoittaa Hesarin pääkirjoittajien tekstit haamuna. Ainakin Paavo Rautio ja Matti Apunen ihan takuuvarmasti kirjoittivat Raution kirjoitukset jos eivät nyt käsi kädessä ja toisiinsa nojautuen niin ainakin jollain lailla yhdessä.

Niin identtiset EVA-mukelluksien kanssa Hesarin dinosaurus-Raution kirjoitukset olivat.

Meinasi tulla eilen television ääressä Ein Ulb -ilmoiö. Jäin kuitenkin jostain syystä kuuntelemaan, mitä Apupapunen sanoo. Hän oli valinnut repliikin, joka saattoi olla Mika Kaurismäen Arvottomista. Arvottomat oli elokuva, jota katsoin Tampereen opiskeluvuosieni Rakkauden Julman Valtikan kainalossa silmät kiinni. Taisin nukahtaa kesken leffan.

Kaikki ihanat elokuvafriikkipojat, kuten Rakkauteni Julma Valtikka, pitivät Arvottomia ylimaallisen ihanana. Minusta se oli pelkästään sikatylsä, kuten lähestulkoon kaikki Kaurismäen veljesten elokuvat. Sain niihin jotain kosketuspintaa ainoastaan Moskovassa Neuvostoaikaisten kiellettyjen elokuvien festareilla. Katsoimme syyrialaisen ystäväni Bassam Kassamin kanssa festareillä lävitse kaikki Kaurismäet.

Apusen lempielokuvasiteeraus oli aivan huikeaa uusliberalismin kritiiikkiä:

"Jos asiakas pyytää kolmen minuutin munaa, tuokaa se hänelle kahdessa. Jos asiakas pyytää kahden minuutin munaa, tuotte sen sille minuutissa. Jos se pyytää minuutin munaa, tuotte sille kanan ja annatte sen itse hoitaa loput."