Juho Romakkaniemi kerää Kuppakamarille mediaosumia

Sentään sanoi, että heikoista tulee huolehtia ja pitää säilyttää mahdollisuuksien tasa-arvo

 la 27.5.2023

Tajusin jotain eilen epätoivoisessa Kuppakamarin Elinkeinoelämän investointitulevaisuus -tilaisuudessani. Ongelma ei ollut itse tilaisuudessa sinänsä, vaan siinä, että en löytänyt järvimatkailukeskus Luotoa. Kun Annan kanssa syyskuussa 2022 nautiskentelimme Kuopion sataman aallonmurtajan jännistä ja moderneista puukeinuista, ei oikeasti Luoto-rakennuksesta ollut vielä Teline-Katajan suojarakennelmaakaan.

Arkkitehtuurijournalismin Adelaide de Saint Erasmo on arvostellut Luodon rakennusta Facebook-analyyseissaan. Tätäkö nykyarkkitehtuuri on, hän on kysynyt. Niin. Minä luulin, että aallonmurtajan mutka on siivottu ja mutkaan on jätetty jokunen rakennuskontti päällekkäin odottamaan jotain.

Ehkä vaikutelmaa keskeneräisyydestä olisi voinut välttää sillä, että satamaan olisi konttikasan päältä paistanut kyltti: Luoto on täällä, tervetuloa! Lupaan kesällä käydä katsomassa, mikä on Luodon arkkitehtoninen juju. Otan vaikka Adelaide de Saint Erasmon Nilsiästä kyytiin ja teemme arkkitehtuuritarkasteluretken Kuopioon.

Ja joskus vielä kirjoitan esseen kera otsikon Mitä me maalaiset ajattelemme pysäköinnistä Kuopiossa. On turha vinkua, jos keskusta näivettyy ja väki tunkee Matkukseen. Sama koskeen Iisalmea. Jättikauppojen ja kauppakeskusten pihalla on kosolti ilmaista parkkitilaa. En väitä, että kaikkien on päästävä autolla torin myymälöiden ulko-oven eteen, vaan toivoisin Kuopion keskustan reunamille pikkuruisia, mutta monituisia parkkitaloja, joissa voisi pitää autoa maksutta ja joista voisi kävellä tai rullalautailla torille.

Kun toissa perjantaina kävin Novapoliksella, suunnittelin ensin ajavani Neulamäentietä noin kilometrin Savilahden rakennuksista eteenpäin. Ajattelin jättää auton jonnekin metsätien risteykseen. Kävimme niillä seuduin Leonidin ja Miron kanssa keräämässä sieniä syksyllä 1998. Oksensin joka kuusen juureen, sillä odotin Mariaa.

En halunnut välttää parkkimaksuja, vaan halusin välttää parkkimaksuautomaatteja ja Easy Parkin imuroimista puhelimeen.

Suunnitelma B oli pysäköidä Kysin parkkihalliin. Parkkihallin idea on kotilomalli ja osaan käyttää Kysin parkkiautomaatteja. Ajattelin, että sen jälkeen, kun olen jättänyt autoni Kysin parkkihalliin, käyn Kysin kahviossa kahvilla ja muistelen sitä, kun talvella ja keväällä 1999 kävelimme Linnanpellolta vastasyntyneiden teho-osastolle.

Meillä oli niin vähän rahaa, että emme voineet Kysillä kahvitella - aterioinnista puhumattakaan. Leonid teki meille joka päivä eväät. Siunattu venäläinen selviytymiskyky!

kahvittelun ja muistelun jälkeen olisin ihaillut yliopistokampusta Kysin mäeltä hetken ja muistellut sitä, kuinka opiskelin kesäyliopistossa yleistä teologiaa niin pitkään, että Anna-raskausmahani kanssa en mahtunut enää luentosalin penkin ja muistiinpanotason väliin. Teologian opintojani jatkaisin vielä, jos tulisi jossain vastaan.

Haaveilin jossain vaiheessa papin urasta. Halusin niin kovasti yksinkertaista tummasävyistä työmekkoa, jonka kauluksessa on sokeripala. Yhtälö oli vaikea. Olin ortodoksi ja minulla oli kaksi pientä venäläistä syntymäortodoksia.

...

Se, mitä tajusin eilen, oli, miksi vajaa kymmenen vuotta sitten Kauppakamari hankki soittokampanjalla jäsenikseen pieniäkin yrityksiä. Houkutuksena oli edullinen jäsenmaksu. Kilpailevassa yrittäjäjärjestössä ottaa aivoon sen, että jos yritys työllistää muutamankin ulkopuolisen työntekijän, mikä on täysin pähkähullua, kamikazemaista toimintaa, mutta siihen en mene nyt, jäsenmaksu pompsahtaa taivaaseen.

Lisäksi jäsenmaksulappu tulee aina alkuvuodesta. Meillähän ei alkuvuodesta ole firmassa töissä yleensä yrittäjäkään. Ei ketään. None. Firma on seis, kaputt ja joka helevetin tammikuussa mietimme firman myymistä. Tai oikeastaan työntämistä Peltomäen kaatikselle trailereidemme kera. Perään pakut ja myös Saabit, joissa on pieni maavara.

Tänä vuonna Kauppakamarista tuli ujo jäsenmaksun karhusähköpostiviesti. Se oli niin nätti, että vastasin äyskimättä maksavani laskun heti, kun tilillämme on katetta. Jonkin aikaa mietin, kannattaako olla sekä Rautavaaran yrittäjien että Kuopion Kauppakamarin jäsen.

Kun huomasin, että Kauppakamari järjestää Kuopion Saanassa henkilöstöaamun ja jollain helvetin luodolla Elinkeinoelämän investointitulevaisuus -tilaisuuden (arvelin, että on kokoomushyminää, mutta ajattelin mennä paikalle edes vittuilumielessä), maksoin jäsenmaksun heti ja jätin jotain maksamatta. Ehkä se oli oma yrittäjäin työttömyyskassamaksuni.

Keväällä 2019 Kauppakamarin kevätkokouksessa Iisalmessa alusti aluetieteilijä Timo Aro. Alustus oli niin ärsyttävä, että siteeraan sitä edelleen. Viimeksi Rautavaaran kunnan ja yrittäjien yhteisellä aamukahvilla. Sanoin, että Puumala on Suomen kuntakehityksen musta hevonen - miksei Rautavaarakin voisi olla.

Kaikki barometrit näyttävät alaspäin, mutta samahan oli Puumalan barometreillä ammoin. Tiilikan pitkän pöydän päässä oli kuitenkin puolankalaispessimistien kaveri ja tämä alkoi möräkehdellä: Ei meillä, ei ei, Puumalassa on Saimaa eikä naapurissa Sulkavalla ole mitään, ei, ei, ei onnistu Rautavaaralla brändäys.

Sydämeni täyttyi hellyydestä. Kaverihan oivallutti minuakin. Miksi Puumalassa on ja Sulkavalla ei? Olisikohan niin, että Puumalassa on tehty paljon työtä sen eteen, että on. Vuosikymmeniä. Toki rakas Puumalani on näyttelijöiden ja uusrikkaiden myötä muuttunut vieraaksi, mutta sainpahan koskettavan merkinnän ja luvun romaanikässäriini siitä, kun koronakesänä kävimme kirjailija Raili Miettisen kanssa (olin mukana hänen romaanihenkilönsä ominaisuudessa, minusta tuli sillä reissulla Rebekka Saaren naiseen) Puumalassa hatsapurilla ja päädyimme satamaravintolaan syömään pizzaa.

Ville Haapasalo -jono kiemurteli pitkin satamaa eikä lyhentynyt koko päivänä. Seisoin Saimaan sillallakin ja katselin jonoa. Olin juuri ollut kokoomusmoguli Antti Sarvelan eduskuntavaalipäällikkönä ja sen jälkitunnelmissa muistan ajatelleeni, että sarvelalaisilla ei ole mitään oikeutta minun Puumalaani! Minun sukuni on Puumalasta 1540-luvulta ja Puumala on minun.

Ajatus oli kiintoisa ja terapeuttinen, sillä koko elämäni minulla on ollut sellainen olo, että en ole omalla maallani. Nyt olen, sillä omistan ympäriltäni viisi hehtaaria. En ole enää kukkaruukkuvaiheessa, kiitos termistä tietokirjailija Juha Kuisma.

Täytyin hellyydestä Rautavaaran yrittäjien ja kunnan yhteisillä työllistämisaamukahveilla, sillä ajattelin, että minulla on täällä paljon tekemistä. Asennetyötä. Jos jollain paikkakunnalla halutaan päästä ajattelusta, että täällä ei ole mitään, ei mitään, ei mitään, ei mitään, ei paikkakunnalla pian ole yhtään mitään.

Ajattelin, että minulla on edelleen missio! Rautavaara Puumalan kaltaiseksi rajaseudun helmeksi! Rinta innosta paisuen ilmoittauduin Rautavaaran yrittäjien kevätkokoukseen ja ajattelin, että nyt kun entisestä sihteeristä yhdistys on päässyt, käärimme hihat ja alamme toimia yhdessä paremman Rautavaaran puolesta.

Tulin kevätkokoukseen kaksi minuuttia etuajassa. Kurkkasin Tiilikan kokousosaston ovelta. Onko kokous tässä? Missä ovat kansanjoukot? Paikalla oli yrittäjien hallituksen ydin ja kokous keskittyi siihen, kuinka nyt takuuvarmasti, kun kunnanjohtaja illalla valitaan Lapinlahden kunnanjohtajaksi, tuleekin sitten kuntaliitos. Rautavaara yhdistetään Lapinlahteen.

Lisäksi kunnassa ei ole sitä eikä tätä eikä elinvoimajohtajat ole tehneet sitä eikä tätä eikä kenestäkään ole yhtään mihinkään. Aluksi menin mukaan kuoroon ja sitten aloin kokouksessa raivostua sisäisesti: Jos kukaan ei kertakaikkisesti yhtään mitään, pitää vittu tehdä jollekin jotain.

Tehdään nyt saatana sentään kuntalaisaloite! (Kukaan ei hypännyt riemusta kattoon, mutta sain toimeksiannon sellaisen tehdä.)

Samalla mieleeni hiipi outo kummajainen. Jos rautavaaralaiset haluavat itse lopettaa itsensä ja ripottelevat joka käänteessä tuhkaa päällensä, olkoon sitten niin. (Olisikohan kuntaliitos sittenkään niin paha juttu? Onhan Tahko edelleen brändi, vaikka Nilsiän kaupunki lakkasi olemasta.)

...

Punnitsin keväällä kauppakamarijäsenyyden ja yrittäjäjärjestöjäsenyyden etuja ja taakkoja. Maksoin molempien järjestöjen jäsenmaksut. Koska Kauppakamari halusi meitä pieniäkin pienempiä yrityksiä jäsenekseen, järjestön on otettava huomioon se, että kaikki eivät todellakaan yhdy kokoomushyminöihin.

Tajusin eilen, että jo vuosia on ollut käynnissä kolmen järjestön: Kauppakamarin, EVA:n ja Suomen yrittäjien välinen kiista siitä, kenellä on eniten vaikutusvaltaa hegemonian sisällä. Juho Romakkaniemi paljasti itsensä remuamalla alustuksensa keskusteluosastossa, että kauppakamarilla on kolmikosta eniten mediaosumia.

(En halua Kuppakamarille mediaosumia. Siksi varmaan alitajuntani on kirjoittanut kautta aikojen järjestön nimen väärin. En voi sille mitään. Väärikirjoitus tulee suoraan sydämestäni ja liskoaivoistani.)

Romakkaniemi varmaankin piti itseään mediaosumiskisassa ansioituneena. Hyvä. Onpa ihanata, että meillä on kolme järjestöä, jotka kilpailevat siitä, mikä pääsee tiiviimmin liimautumaan kokoomuksen kainaloiseksi.

Onneksi sentään Suomen yrittäjät on lausunut (ainakin yrittäjäjärjestön kotisivuilla on), että yksinyrittäminen on 2000-luvun trendi. Sisänleivottuna ajatuksena toivottavasti, että meidät mininanopartikkeliyritykset tulee yhteiskunnassa ottaa huomioon.

Saako muuten enää käyttää sanaa yhteis? Koska Romakkaniemi mainosti olevansa myös filosofi, Jumalan armosta varmaan, hän taitaisi pyyhkiä sanan kokonaan Suomen kielestä ja korvaisi sen thatcherismilla: "yhteiskuntaa ei ole olemassa. On vain yksittäisiä miehiä ja naisia, ja sitten on perheitä”.

Hupsista! Yrittäjien etusivulla on uutinen siitä, että "Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko ja Sdp:n varapuheenjohtaja, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari kohtaavat Suomen Yrittäjien tentissä tiistaina 30.5. kello 10.00–10.30 hotelli Scandic Parkissa Helsingissä. Hallitusneuvotteluiden haastajat tentissä: Miten ratkaista työvoimapula? Miten käy yrittäjien verotuksen?

Hyvä! Demareiden on nyt pidettävä huolta siitä, että työläisiä ei kokoomushyminäisessä hallitushegemoniassa uiteta kölin alta. Eivätkö oikeistokakkiaiset tajua, että ansiosidonnainen työttömyysturva porrastamattomana on tällaisen pikku pikku pikku yrittäjän turva? Meillä ei ole töitä juuri koskaan työläisillemme ympärivuotisesti.

Koska meillä on ansiosidonnainen työttömyysturva, voimme lomauttaa väkeä, kun työmaita ei todellakaan talvella ole, emmekä syökse työläisiämme taloudelliseen kurimukseen. Jos ansiosidonnaista porrastetaan, se johtaa vain siihen, että ihmisistä tulee köyhiä nopeammin.

....

Yhden kannatettavan lauseen Juho Romakkaniemi omassa kokoomustäydellisyydessään sanoi. Hän sanoi, että heikoimmista tulee pitää huolta. Hän selvensi, että meillä on edelleen oltava mahdollisuuksien tasa-arvo. Sen sijaan lopputuloksen tasa-arvoa Romakkaniemi ei kannattanut.

Jotain Romakkaniemi tässä kohtaa mutisi valinnoista ja kokoomuksen tuore kansanedustaja Karoliina Partanen säesti, että Suomessa on aivan liian helppo jäädä kotiin työttömänä makaamaan. Voi Jeesus, että takarivissä minua siinä kohtaa tympi.

Ei tulisi kurjistaa nyt keskiluokan alalaitaa entisestään, vaan tutkia sitä, miten ihmiset, jotka ovat diskfalifioineet itsensä ryysyköyhälistöön, saataisiin sieltä ylös. Työn vastaanottamisen, pienenkin pätkän, tulisi kohottaa elintasoa.

Näillä ehdoilla pienenkin työn vastaanottaminen voi köyhän elämässä johtaa siihen, että työn vastaanottaja joutuu jonkin aikaa syömään kynsiään tai pahimmassa tapauksessa hänen lastensa ainoa ateria on kouluateria. Nythän kokoomuslaisten ajatus on, että jos sinulla on jonkinlainen turva, otetaan turva pois. Voilá!

Tällä tavalla kokoomuslaiset tekevät tyytymättömistä persujen äänestäjiä. Ja näin toimii fasistinen mekanismi.

Mitä Romakkaniemi valintavastuulla ylipäätänsä tarkoitti? Tarkoittikohan hän sitä, että kunnon kansalainen harrastaa liikuntaa, ei käytä päihteitä (paitsi kalliita punaviinejä) eikä liho. Katselin hetken kuppakamarikokoustajia. Ainoa ylipainoinen salissa olin minä. Niin kokoomusväessä ei ole lihavia.

Onko tämä ymmärrettävä nyt niin, että lihavat ja rumat oikeistolaiset äänestävät rumien kokoomusta. Persuja! Persut manipuloivat äänestäjänsä syyttämään kaikesta maahanmuuttajia. Voilá! Mitäs minä yllä kirjoitinkaan fasistisesta mekanismista?

...

Nyt meni ilkeilyn puolelle, mutta aion roikkua näissä kuvioissa mukana kuin epämukava ylipainoinen kakka lahkeessa.

...

Sentään Keskon aluejohtaja Jere Jotain (en saanut sukunimestä selvää, googlasin nyt: Penttilä) ihmetteli, minne verovaramme menevät, kun lapset ja nuoret voivat koko ajan huonosti. Kuulinko oikein, että hän kysyi, onko hyvinvointivaltioajatus hukattu?

Jere Penttilällä näyttää olevan kuntatausta. Keskon aluejohtajaksi valinnan yhteydessä olleen uutisen mukaan hän on ollut Kontiolahden ja Pyhäselän kunnanjohtajana sekä Joensuun kaupungin liiketoimintajohtajana ja suunnittelujohtajana.

Penttilän lausumaan soisi kokoomuksen panevan huomiota. Ylen MOT esimerkiksi kertoi, mihin yritystuet menevät. Ne menevät jättiläisyrityksille, joilla luulisi muutenkin olevan varaa kehitystyöhön. Meillä oli vähän aikaa kahden muun rautavaaralaisyrityksen kanssa kunnanjohtaja Henri Ruotsalaisen kiitettävästi alulle panema yritysten yhteishanke. Tai ei se edennyt hankevaiheeseen, sillä ainakin minä pelästyin sitä, kun entinen elinvoimajohtaja Petri Ahonen jossain puhelinkeskustelussamme sanoi, ettei tiedä, voiko jatkaa virassaan.

Luulin, että hänellä on syöpä tai jokin kuolemantauti. Kun sitten kävi ilmi, että kunnan elinvoimajohtaja on kadonnut jonnekin, kunnanjohtaja vastasi minulle diibadaaba. Tätä en anna hänelle anteeksi koskaan. Toimittajalle ei vastata diibadaaba. Jos tuntuu siltä, että olette lukeneet tämän ennenkin blogistani, olette oikeassa. On asioita, joista en väsy kirjoittamaan.

Niihin kuuluvat virkamiesten diibadaaba-vastaukset.

Jos nimittäin toimittajalle vastaa diibadaaba, hän haistaa asiassa uutisen. Siinä vaiheessa meininki Rautavaaran kunnassa vaikutti Shakespearen tragedialta. Päitä putoili muitakin. Lisäksi kun Metsäkeskuksen kiva partasuu kävi pitämässä kunnan valtuustosalissa meille yrittäjille kalvosulkeiset siitä, millaisia yritystukia heidän kauttaan on mahdollista saada, näin kuinka kahden muunkin yrittäjän naamat venähtivät.

Jos haluatte a-summan rahaa, pitää teidän investoida itse a x 2-summa rahaa. Perseaukisille, kädestä suuhun yrittäjille semmoinen on ihan täysi mahdottomuus. Joskus todella tuntuu siltä, että elämmme niin eri maailmoissa. Koska tunnistan eri maailmat, istun kuppakamaritilaisuukissa ja nieleskentelen oksennustani.

Joskus vielä hyppään pöydälle ja alan huutaa: "Herätkää, pahvit!"

...

Minulla on ehdotus hallituksen muostamiskarkeloihin. Koska näyttää siltä, että emme vältä kokoomusta hallituksessa seuraavat neljä vuotta. Minä niin toivoin, että neuvottelujen yhteydessä kokoomuksen tie hallitukseen olisi noussut pystyyn, mutta ei. Ei sitten.

Joten! Valitkaa nyt herran tähden kokoomuksen Marko Kilpi sosiaali- ja terveysministeriksi. Päästäkää hänet näyttämään kyntensä. Ei varmaan tapahdu niinkään. Marko Kilpi, poliisina, valitaan varmasti sisäministeriksi ja sitten hän pääsee toteuttamaan ainoan konkretian vuoden 2019 vaalien kampanjastaan - Kilpi puhui nuorten mielenterveysongelmista filosofisesti ja pitkään muun muassa kampanja-avauksessaan, mutta keinot olivat seuraavat:

1) Lisää poliiseja
2) Enemmän poliiiseja
3) Vieläkin enemmän poliiseja