Angelika Leikolan Unelmaerossa yksijalkaisista puolisoista, jotka olivat vain sitoneet toisen jalkansa

to 20.4.2023

Olen miettinyt pääni puhki sen jälkeen, kun kävi ilmi, että aviomieheni on pettänyt minua usean naisen kanssa arviolta vuosikymmenen ajan, miksi en kuitenkaan halua avointa liittoa tai avata avioliittoamme kolmansille osapuolille?

Mattikaan ei halua, mutta on sama mitä hän sanoo, sillä on taipuvainen aina varioimaan sanomaansa sitä mukaa, minkä arvelee mielyttävän kuulijaa. Siksi hän myös sotkeutui pariin aivan mahdottomaan naiseen.

Matissa on ikävää ja outoa se, että hänen minuutensa ikään kuin katoaa. Keskustelussa hän liudentuu ja liukenee. Hän on kuin käsin tehty saippua. Liukenee koteloonsa, kun päälle suihkuttaa vettä.

Onneksi Matin "minä" on löytymässä. Enää ei niin usein jää valju ja epämääräinen olo keskusteluista hänen kanssaan. Tiedän, että mieheni on peloissaan, mutta sen sijaan, että täyttyisin hellästä myötätunnosta, tekisi mieleni tehdä murha.

En halua avata kolmansille osapuolille avioliittoamme, sillä juuri seksuaalinen jännite puolisoa kohtaan pitää minut avioliitossa. Jos sitä ei ole, ei ole avioliittoakaan. En yksinkertaisesti halua asua ihmisen kanssa, joka ei kiinnosta minua "silleen".

Sama koskee firmaa. En voi erota ja jäädä firmaan vain töihin. Ei kiinnosta, jos en saa seksiä hallituksen puheenjohtajalta säännöllisesti. Mieluummin tietysti valitsisin epäsäännöllistä seksiä ja usein, mutta säännöllinenkin käy.

Minua ei oikeasti kiinnosta muu kuin Matti. Ei henkisesti, ei ruumiillisesti eikä muuten. Näin vain on ja jos Matti haluaa jotain muuta tai jotakuta muuta, ilmoittanee minulle hyvissä ajoin, että ehdin kerätä kamppeeni ja häipyä.

Etenkin Ismo Leikola sanoi Unelmaerossa, että ainoa seikka, joka erossa harmittaa on, että eivät eronneet aikaisemmin. Vaistosin Angelika Leikolassa syvää loukkaantuneisuutta. Hän sanoi aika pistävästi, että on pyytänyt exäänsä olemaan kertomatta exävitsejä lavalla, sillä ne joka tapauksessa haavoittaisivat.

Kiihkeys, millä Angelika Leikola kirjoittaa Unelmaerossa henkisestä väkivallasta parisuhteessa, saa arveemaan, että vaimo saattoi tässä tapauksessa olla jätetty osapuoli. Koomikko Leikola nimittäin ihan kirjan alkupäässä kirjoittaa, että hänen mielestään vaimo oli nirso. Vähän ajan päästä vaimo kertoo, että kävi lähellä kuolemaan, kun paksusuoli tulehtui.

Ainakin se tuli selväksi Unelmaerossa, että jotkut puolisot eivät vain saa toisistaan irti parhaita puolia. Jotenkin silmiin pistävää myös oli taso, jolla puolisot teksteissään liikkuivat. Ismo Leikola veti kaiken komediaksi ja onnistui vaikuttamaan jotenkin kylmältä, hyiseltä ihmiseltä. Luojan kiitos, Angelika Leikola oli löytänyt oman äänensä.

Välillä tämä kyllä paasasi ja vaahtosi, mutta yhtä kaikki. Uljaasti oli saarnaaja ja uljaasti puhkesi tuon tuostakin kyyneliin. Vaikutti siltä, että on edelleen hyvin hyvin rikki. Hienoa oli, että ei peitellyt sitä.

Toivon, että rouva Leikolan liikuttuneisuus ei ole päihteidenkäyttäjän sentimentaliaa. Hän kyllä sanoi, että ei innostunut kannabiksesta eikä vahvemmistakaan huumeista. Suhteestaan alkoholiin ei kirjoittanut yhtään mitään. Sen sijaan Ismo Leikola hihitteli krapulapäissään hassulle sattumalle siitä, että häntä oli pyydetty samaan aikaan raittiustyöhön, kun oli meneillään Ismo Leikolan menoveden lanseeraus.

Oksettavaa. Hypin muutaman Ismo Leikolan kirjoittaman luvun ylitse sen jälkeen. Hiipi samanlainen olo, kun katsoessa Sanna Marinin bailausvideoita. Tuli ikävä raitista pääministeriä. Hän sai raittiudellaan anteeksi jopa sen, että on kepulainen.

Kata Kärkkäisen ei kun Katariina Sourin Saranasta pidin kovin, mutta lukiessani sitä huomasin yksityiskohdista, mikä on kirjoittajan perimmäinen ongelma. Alkoholi.

Kirjoitin blogiini vuoden 2018 viimeisenä päivänä: "Lisäksi Souri kulki terapeutilta toiselle hakemassa itselleen diagnoosia. Voihan sitä niinkin aikansa ja rahansa käyttää. Häneltä löytyi vaikka mitä. Eniten Souri koetti päästä eroon alkoholista. Kirjan lopussa hän tuli siihen tulokseen, että käyttää rentouttajana mieluummin jonkin verran alkoholia kuin psyykenlääkkeitä. Hyvä niin."

http://www.piavalkonen.fi/blogi/2018-12-homoaiti-menee-viela-kansallisteatterissa

...

Isko Leikola on yhden ainukaisen kerran vakava koko Unelmaerossa. Loppuluvussaan hän sanoo, että pariskunta oli kuin kaksi yksijalkaista yhdessä. Nojasivat toisiinsa ja könkkäsivät eteenpäin. Kävi lopulta ilmi, että eivät enää tarvitse toisiaan; kummankin toinen jalka oli vain taitettu pois.

Se oli hyvin sanottu. En pidä termistä läheisriippuvainen. Angelika Leikola käytti sanaa turhan monta kertaa. Se on typerä muotitermi. Ajatus ei ole omani, vaan sen puki minulle sanoiksi kallonkutistajani, jolla minun oli mahdollisuus käydä turhan harvoin, mutta jonka luona käynnit muistan kyllä ja ne kantavat eteenpäin.

Sain niistä apua. Kannatan lämpimästi kognitiivis-analyyttista psykoterapiasuuntausta. KAT on käytännössä sitä, että Push there, where it moves -periaatteella.

Kallonkutistajani hahmotteli, että tarvitsevuus on parempi sana. Tarvitsemme läheisiä ihmisiä. Jos puhutaan läheisriippuvaisuudesta, minulle ainakin tulee mieleen, että hyi helvetti, minä en nyt ainakaan halua missään herran nimessä olla läheisriippuvainen ja alan törkeästi kompenoisoiden käyttäytyä läheisriippuvaisesti. Teeskentelen, että en ole tarvitseva ja olen itsenäinen sekä riippumaton. Samalla koetan ryömiä toisen pään sisään tungettelevalla tavalla.

Justiinsa niin.

...

Matti innostui tänä aamuna työmaalle ajaessaan Unelmaeroa kuunnellessaan Angelika Leikolan kielenpurkutekniikasta. Minustakin se kuulosti kiinnostavalta metodilta, mutta esimerkiksi sanaa läheisriippuvaisuus Angelika Leikola ei purkanut, vaikka korosti ja remelsi, että hänellepä kielen purku on jo aivan täysin luontaista ja hän tekee sitä koko ajan.

Koko ajan? Niin. Eikä mene kuin muutama luku ja Angelika Leikola toistelee melkoisen pehmoisia itsestäänselvyyksiä siitä, että haluaa todellisen rakkauden, ihmisen, joka rakastaa häntä viimeistä, pimeintä sopukkaa myöten.

Haloo?!?! Olisin kaivannut, että rouva Leikola olisi purkanut hieman sanojen rakkaus ja läheisyys merkityksiä. Kielen purku on hänelle varmaan ollut paikallaan esimerkiksi naiivin uskonkäsityksen purkamisessa, mutta miten rouva unohti kielen purun saman tien, kun oli paukutellut henkseleitään, että metodi on hänelle jo aivan luontainen?

Mikään ei muuten vituta niin meikäläistä kuin se, että uskovaiset käskevät kyselijää ottamaan aivot pois päästään ja sanovat lipeäkalan äänellä: "Usko Jeesukseen riittää!" No ei vittu riitä.

Ja mitä Angelika Leikola tarkoittaa kielen purulla? Dekonstruktiotako? Onko kirjallisuustermiä alettu Amerikoissa soveltaa psykokulttuurissakin? Googlaamalla löytyy Petri Myllyniemen Tampereen yliopistoon tekemä väitöskirja Parantava puhe kielipelinä - Myöhäiswittgensteinilainen näkökulma psykoterapiaan!

Jes! Tähän pitää tutustua! Onkohan kirja Angelika ja Ismo Leikolan Unelmaeron lähdeviitteissä?

...

Soitin Matille. Luin Petri Myllyniemen väitöskirjan lukujen otsikoita miehelle puhelimessa. Illalla pidän meille sulkeiset myöhäiswittgensteinilaisuudesta psykoterapiasta sekä tietenkin kielestä. Nyt alan kaupalliseen kirjoittamiseen.