Miltä todella tuntui? Ja miltä tuntuu nyt?

ma 3.4.2023

Pahalta. Haluan tutkia pettämistä tai polyamoriaa sen vuoksi, että kenenkään ei tarvitsisi mennä hirteen puolison pettämisen vuoksi. Kun tulin Lapinlahdelle, luterilaisessa seurakunnassa oli keisi, jossa pahiten kärsinyt osapuoli tappoi itsensä.

Voihan sitä sanoa, että niin niin, itsemurhan tehnyt ei muutenkaan ollut tasapainossa ja miksi tappaa itsensä jonkun naisen takia. Tai miehen. Koska ennemmin tai myöhemmin kaikki pettävät ja ihminen ei missään nimessä ole yksiavioinen.

Vähänpä sellainen lohduttaa petettyä osapuolta. Yhtä vähän kuin se, että sain "tukisanoina" kuulla: "Ei hätää, jos miehessä ei ole muuta vikaa kuin, että kelpaa muillekin."

Jos kerta näin on ja kaikkihan sitä tekevät, miksi petetyksi tuleminen sitten sattuu? Mikseivät sellaiset ihmiset pariudu keskenään, jotka haluavat sitoutua enempään kuin yhteen ihmiseen? Tämä on minulle yhä mysteeri! Pitäisi kehittää jokin monogamiapassi tai ranneke, jonka kantaminen kertoo, että monogaameja ollaan.

(Ehkä juuri se, että aika moni haluaa monogaamista suhdetta, selittää kristillisen deittipalvelun suosion.)

Yhteen mennessämme meillä kummallakin Matin kanssa oli vilpitön tarkoitus toimia toisin kuin aiemmissa liitoissamme tai parisuhteissamme.

Kuitenkin toiminimen entinen työntekijä oli mukanamme suhteemme alusta lähtien kuin kiusallinen kakka lahkeessa. Nainen ei jättänyt meitä rauhaan, vaikka lopulta siirsimme makuuhuoneen yläkerran aulaan ja Matti kokosi itsensä sekä sanoi, että et voi tulla tänne enää.

Nainen oli irtisanottu yli puoli vuotta aiemmin, mutta on kaikki nämä vuodet ollut säälittävän tarvitseva ja ihaili miestäni yli kaiken. Matin olisi pitänyt panna naiselle rajat. Se tässä on edelleen haavoittavaa. Rajoja ei ole vieläkään asetettu. Näköjään nyt ovat jo kirveetkin käytössä. Olen saanut ihmetteleviä viestejä siitä, oliko kirveskeisi aprillipila. Ei ollut.

Minä ensin aloin toistaa vanhaa kaavaani; kun seksi käy tylsäksi, vaihdetaan kumppania.

Luin viikonloppuna uudelleen sekä Jeesuksen morsiamen minulle lähettämää että nimettömän työryhmän minulle kirjoittamaa kirjettä. Sain samasta lähteestä kirjeitä kaksi ja vaikka kirjeiden pääpointti oli se, että Pia on paksu eikä haise pahalle, vaan pierulle, henkistä huo...mistani pitää pohtia.

Jätin kyllä mieheni piirieni ulkopuolelle, kuten teki hänen edellinen vaimonsakin. Matilla oli mahdollisuus tulla mukaan harrastuksiini, mutta ei tullut. Minä sen sijaan koetin päästä mukaan muun muassa Lapinlahden vasemmistoon, mutta koko järjestö oli niin huonossa hapessa, että se ei pystynyt ottamaan vastaan ketään uutta.

Järjestössä menivät sosiaaliset suhteet ja roolit sekaisin. Kiinnostavaa on yhden järjestötoimijan mieli. Hän oikeastaan etupäässä kosti tyttärelleen sen, että tytär oli vienyt hänen jahtaamansa miehen. Sitten tulin kuvioon minä. Alkoi aivan päätön meininki. Seksitekstiviestejä sateli.

Olisipa ollut tuolloin jo olemassa me too -kampanja. Olisi voinut vain sanoa, että emme tarvitse tässä avioliitossa seksitekstiviestejäsi tai härskejä kuviasi.

Kun kaikki, mihin yhdessä Matin kanssa ryhdyimme meni vituksi, Mattikin alkoi oireilla. Hän taisi haluta reppanoitua kunnalliseen vuokra-asuntoon yhdessä toisen reppanan kanssa. Tästä nainen kirjoitti minulle itse ja oli ihmeen tarkkanäköinen: "... (Matti on)... omalla tavallaan ressukka, joka tarvitsee hyväksytyksi tulemisen kokemuksia, kuten minäkin."

Vaikka naisen kirje oli osoitettu minulle, sen viesti oli tarkoitettu Matille. Hän kirjoitti rivien välissä, että täällä minä olen - aina valmiina. Se sai naisen viime tiistaina tarttumaan kirveeseen. Mitä pitäisi tehdä? Mistä nainen saisi apua? Apua ei taida parhaasta poikaystävästäänkään olla, sillä niin irrationaalisessa maailmassa hän tuntuu elävän.

Puhuminen ystävättären keinokyrvästä ei kertonut kovinkaan läpimästä suhteesta. Huh. Perhana, nyt en ala kirjoittaa pakinaa! Stop.

Rautavaaralla meillä oli mukavaa, kun naiseen ei törmännyt vahingossakaan. Lapinlahti on ongelmallinen. Minä ainakin haluan käyttää kirjastopalveluita. Pitäisiköhän pyytää, että yksi e-press-tietokone siirrettäisiin kirjaston takaseinälle? (Taas tähän hiipi pakinasävy, pois, pois, hus pois tästä kirjoituksesta pakina!)

Elin vuosia niin, että välttelin naisen kohtaamista. En liikkunut kaupoissa enkä kirjastossa. Apteekissa kävin muilla paikkakunnilla. Sitä en enää halua tehdä.

Toisaalta! Suurimmalle osalle, melkein sadalle prosentille, lapinlahtelaisia meikäläisten aviolliset kirvesdraamat ovat aivan samantekeviä. Ei kun eespäin tiellä taistojen. Nyt justiinsa vihloo sydänalaa, kun vedän sisään henkeä, mutta se johtuu siitä, että katsoimme Matin kanssa aivan liian pitkään illalla vaalivalvojaisia.

Tulos on mikä on. Eipä tarvitse paljoa seuraavana neljänä vuonna televisiouutisia katsoa. Ei kiinnosta. Vetäydymme Rautavaaran-pientilallemme elämään taas pientä elämäämme. Kunhan pelto sulaa. Matin voimin etenemme avioliitossamme.

Avioliittomme oli ensimmäiset viisitoista vuotta minun tahtoni varassa. Matin vuoro on vetää rekeä seuraavat vuodet. Tai ainakin ryhtyä veturiksi, kun minä uuvun. Viime keskiviikkoiltana uuvuin. Torstai meni eroeuforiassa ja pakofantasiassa, perjantai Malvassa, lauantai sulatellessa tietoa siitä, miten nämä ääliöt ovat hoitaneet ehkäisyn ja eilinen kirjoittaessa siitä, mitä tapahtui.

Kyllä tämä tästä. Romaanikäsikirjoitustakin pitäisi joskus vähän availla.

Apua! En halua päättää kirjoitustani imeliin sävyihin. Höpölöpöllöö. Toivon, että kylällä olisi näiden seksisankareiden vuoksi alkanut levitä jokin sukupuolitauti. Hm. Minkäs nimityksen keksisin? On olemassa Seksikäs Suklaa, ihana nimitys. Ajattelin, että himokas mummuli voisi olla Seksikäs Pannukakku. Ja olen aina pitänyt nimestä Riitta Pippuri - tunsin sennimisen ihmisen etäisesti, olen tainnut kerran tavatakin.

Niin! Leikittelen ajatuksella, että Seksikkäältä Pannukakulta olisi lähtenyt Matin välityksellä liikkeelle tippuri.