Leikoloiden Unelmaero sekä Marja Kankaan Miehiä ja mielenrauhaa

ti 18.4.2023

"Peilistä näen, että meillä on tässä ihan normaali penetraatioyhdyntä käynnissä. Herrajumala, eestaas, ees ja taas. Työnnöt ovat syviä. Hän malttaa työskennellä tarpeeksi hitaasti ja välillä rytmiä vaihdellen. Hän ei vaikuta olevan niitä urpoja, jotka alkavat heti nakuttaa kuin amfetamiininousussa oleva palokärki."

Ote on Marja Kankaan romaanista Miehiä ja mielenrauhaa. Kirjassa turhautunut sinkkunainen, kuvataideopettaja-Tuuli, lähtee kesäksi Barcelonaan etsimään seksiä elämäänsä ja löytää Maxin. Tässä vaiheessa tarinaa Max on kertonut, että autoritaarisen isän kuolema suisti hänet aikoinaan raiteiltaan ja vastaus löytyi kaikenmaailman vaihtoehtohoidoista.

Max oli jättänyt kaiken: työnsä, vaimonsa ja rakastajattarensa. Pettäminen oli ollut hänelle hyväksynnän etsimistä. Ei ollut saanut hyväksyntää tarpeeksi lapsena. Nyt hänellä ei pitänyt olla enää luurankoja kaapissa. Tuuli haluaisi puhua jo yhteisestä tulevaisuudesta.

Tuuli on sairastanut työuupumuksen ja käynyt pitkän sekä perusteellisen psykoterapian. Sellaisen hänen mielestään tulisi joka ikisen länsimaisen ihmisen käydä lävitse. Max on sitä mieltä, että länsimainen lääketiede on persukkeesta.

Sitä paitsi Tuuli rakasti puhua itsestään kaksi kertaa viikossa älykkäälle ihmiselle. Siitä varmaan juuri psykoterapiassa on kyse. On joku, joka on vain sinua varten. Saat tietyn maksetun ajan jonkun korkeasti koulutetun ihmisen huomion. Eikä toisella ole minnekään kiire - ennen kuin kello tulee pykälään.

Ikään kuin minäkertojan toinen varovainen minä olisi jäänyt koti-Suomeen ja lähettelisi Tuulille varoittavia whatsapp-viestejä: Partneria vaihtavalle naiselle tulee virtsatietulehduksia. Varoittava minä on hapan Klaara, joka kantaa kaunaa siitä, että Tuuli lähti matkaan ilman häntä.

Tyrskähdin, kun kuuntelin kielikuvan amfetamiinia käyttävästä tikasta. Muuten Kankaan romaanin seksikuvaukset eivät ole kovinkaan mielenkiintoisia, mutta ehkä naisten chick lit -kirjallisuusgenre niitä vaatii. Ja kustantaja. Esimerkiksi Matti Röngän Surutalossa oli kuvattuna nuoren pojan ensimmäisiä seksikokemuksia. Höpsistä, mieluummin olisin jättänyt kuuntelematta. Samaa mieltä oli Matti.

Angelika ja Ismo Leikolan Unelmaerossa - elämä 2.0 ei onneksi ollut seksikuvauksia. Sen sijaan oli ällöttävä krapulassa kirjoitettu luku, jossa Ismo Leikola hihittelee sitä, että jokin raittiusjärjestö pyysi häntä yhteistyöhön raittiuden puolesta ja koomikko sanoi, että kiitos, hän harkitsee asiaa ja antoi järjestön edustajalle kotisivujensa tiedot. Sieltä kuulema löytyisivät tarvittavat yhteystiedot.

Koomikkoa huvitti se, että oli juuri tehnyt yhteistyösopimuksen Ismon menovedestä. Liene jokin alkoholijuoma tai olut. En halua edes tietää, kumpi, sillä alkoi tympiä niin. Kelasin ylitse seuraavat Ismo Leikolan lukemat luvut. Kiitos, ei kiitos!

Ismo Leikola ei luovu suojauksistaan juuri missään kohtaa kirjaa. Itselleen uskollisena hän vääntää joka asiasta vitsin. Varmaan juuri siksi Angelika Leikola on eroa halunnutkin. Tai kirjan mukaan kumpikin on tullut siihen tulokseen, että ero on paras ratkaisu.

Selvää syytä erolle ei tule. Ehkä painavin syy on ollut se, että seksi parin väliltä on loppunut. Se on ihan hyvä syy erota. Seksin loppuminen vaikuttaa tarkoittaneen samaa kuin läheisyyden loppuminen. Angelika Leikola toistaa kirjassa noin viisisataa kertaa sitä, että hän haluaa suhteen, jossa on toisen rakastama viimeistä sopukkaansa myöten.

Hän haluaa tulla seuraavassa parisuhteessaan täysin rakastetuksi ja täysin nähdyksi. Arvelen, että Ismo Leikola ei näe kuin itsensä. Angelika Leikolalla oli vielä sellainenkin luku, jossa hän toistelee eri kanteilta sitä, mitä on valheellinen suhde. Ja ettei kannata jäädä parisuhteeseen, jossa toinen ei ole luonteeltaan lainkaan itselle sopiva.

Angelika Leikolan toistelu jää paljolti jankutukseksi. Tekstissä on paljon tyhjää. Bummm, bummmm, bummm, ei pidä jäädä suhteeseen, jossa osapuolet eivät ole toisilleen sopivia. Luonteeltaan. Kirja toistaa samaa sata kertaa, mutta käteen jää vain vähäsen.

Jäi vain sellainen olo, että Angelika Leikola on ollut avioliitossa herkkä ja hermostoltaan jotenkin - ... ehkä yliherkkä tai niin. Pammm. Erityisherkkä. Muutamaan kertaan Leikola kirjoittaa, että hänellä on erityinen hermosto- ja aivorakenne.

Jahas, ajattelin. Voisiko Jyrki Lehtola kirjoittaa tästä vaikka kolumnin?

Joka tapauksessa kirjassa tulee laveasti esille henkinen väkivalta. Kokiko erityisherkkä Angelika Leikola avioliitossaan Ismo Leikolan kanssa henkistä väkivaltaa? Jossain kohtaa Angelika Leikola kirjoittaa, että voihan se olla, että on ollut toisen kanssa pitkässä suhteessa sen vuoksi, että toinen on hauska ja nokkela. Näin voi olla parisuhteen toinen osapuoli pari kertaa viikossa ja loput ajasta henkisesti väkivaltainen.

Ympäripyöreätä pyörittelyä. Ei kuitenkaan niin ympäripyöreää kuin Pekka Saurin Onnen harha. Onnen harha kuulosti aivan siltä kuin aviomies olisi narahtanut pitkästä sivusuhteesta ja oli hämmentynyt siitä, että ei oikeastaan tunne katumusta.

Kirjoitan Unelmaerosta lisää myöhemmin. Nyt laskutan.