Angelika Leikolan Unelmaerossa paras pohdinta avoimesta liitosta - vertaan Kirsi Hytösen Naisen kolmanteen elämään ja Riikka Suomisen Suhteellisen vapaaseen

ti 19.4.2023

Kaivokoskella ei mene kevät hukkaan. Joka aamu, minkä nyt huussiin mennessä Arskan räksytykseltä kuulen, voi kuunnella teerien sointia, palokärjen tärisyttämistä ja peipposen laulua. Kiurua emme osanneet ensimmäisistä kevätlinnuista erottaa, mutta mustarastasta onistuin kuulemaan rapisevina pakkasiltoina.

Netin lintuäänikirjasto on oiva. Kevään bongailuun avittaa hyvin kirjailija Hannu Mäkelän blogi Vanha mies mutisee. Kirjailija kertoo, mitä lintuja Lohjalle on saapunut ja sitä mukaa, kun linnut visertävät ja vislailevat Sitarlan pihalla, minä kuuntelen netin lintuäänikirjastosta, millainen ääni on kottaraisella ja millainen töyhtötiaisella.

Meillä on Rautavaaralla jokin dominoiva kevätlintu. Emme kumpikaan Matin kanssa saa selvää, mitä lajia se on. Laulajana tyyppi on monotoninen, mutta niin läpitunkeva, että varmaan on pelottanut kaikki muut tästä lähistöltä. Pitää vielä googlailla. Lajituntemus tässä kyllä lisääntyy joka päivä.

Kirjailija Mäkelä ei enää blogissaan juurikaan kerro A:sta. Ilmeisesti suhde on saavuttanut tasapainon. Sen verran A:ta kirjalija blogissaan kuljettaa mukana, että parisuhteen jatko käy selväksi.

Vähän aikaa sitten kuoli Mäkelän ensimmäinen vaimo, Minttu-kirjanainen Maippi Harjanne. Maippi Harjanne oli Hesarin nekrologin mukaan hirmu hauska tyyppi, josta olisi mukava lukea elämäkerta. Muutama Minttu-kirja tuli tytöillekin hankittua. Suoraan meiltä kotoa olivat Mintun aamiaistoiveet. Minttu halusi ensin mansikoita, sitten sampanjaa korkeajalkaisesta lasista ja lopulta herkkusieniä.

En ihan tarkalleen muista, miten toiveet menivät, mutta ajatus tuli selväksi. Minttu tahtoo. Tahtoo. Sitä tätä ja tuota. Meillä oli kaksi yhtä voimakasta tahtojaa kotona. Ja minähän koetin toteuttaa esimerkiksi aamiaistoiveet. Lopputulos oli, että sain työnnettyä tahtovaan tyttäreen keskimäärin puolikkaan viinirypälettä ennen kouluun lähtöä.

Anna oli aina niin voimakas tahtoja, että tunsin suorastaan surkastuvani hänen egonsa ääressä. Onpa ikävä nyt heitä. Olisin halunnut taas viikon kaksi suunnitella, mitä etnofuusioherkkuja teen Marialle.

...

Leikoloiden Unelmaerossa oli kirjallisuuden tämän hetken paras selvitys avoimesta liitosta. Angelika Leikola oli kysellyt siitä eri puolilta ja vaikka kävi selväksi, että avoin liitto ei ole hänen juttunsa, rouva Leikola käänteli avointa liittoa ympäriämpäri ja valaisi käsitettä eri puolilta.

Voi olla, että pidin Angelika Leikolan selvityksestä nimenomaan, koska kirjoittaja ei asettunut voimakkaasti avoimen liiton kannalle, mutta suhtautui siihen uteliaasti. Kirsi Hytösen kirjassa Naisen kolmas elämä oli vahvasti jankutuksen sivumaku.

Samoin Markku Soikkelin kirjassa Pakollisesti lapselliset. Siinä kirjallisuustohtori jankuttaa jankuttamasta päästyään sitä, että koska Hän ei olisi halunnut yhtäkään lasta, ei kenenkään muunkaan pidä haluaman. Hytösen ja Soikkelin kirjoista puuttui hengitysilma.

Kirsi Hytöstä ymmärrän. Jos vertaan hänen elämäänsä omaan naisen elämääni, meni minun toimittajaelämäni juuri päinvastoin kuin Hytösellä. Kirjoittaja synnytti esikoisensa ylioppilaskirjoitusten aikaan ja nuorena Hesarin taloustoimittajana oli ensimmäinen, joka maailmanhistoriassa on jäänyt toimituksesta äitiyslomalle.

Toki rällääminen ja seksihurjastelu piti kuroa kiinni viisi-kuusikymppisenä. Minun Mariani pelkäsi, että alan ryppäämään, kun tytöt muuttavat pois kotoa. Oli riemullista seurata muudatta ystävätärtä, joka kasvatettuaan suuren lapsikatraan - joukossa liikuntavammainen poika - alkoi bailata risteilyllä ja erilaisissa hemmotteluhoidoissa. Oli kiva nähdä, miten kaikki se tuotti naiselle iloa monen kymmenen vuoden eläimellisen raatamisen jälkeen.

Minäkin olen raatanut eläimellisesti, mutta elin bailauselämää ihan riittävästi ennen lapsiani. Kiitos, mutta ei kiitos. Tunsin itseni koko ajan sisäisesti tyhjäksi ja vasta lasten myötä tajusin, miksi ylipäätänsä olemme täällä. Emme ole itseämme varten.

Kun Mariaa ja Annaa ei vielä ollut, ajattelin, että kyllä minä yhden venäläisen miehen voin Suomessa hautaan saattaa. Saatoinkin, mutta ennen sitä venäläisen miehen hiukset harmaantuivat yhdessä yössä.

Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata oli vähän häiritsevä. En saa eriteltyä, mikä minua siinä häiritsi. Ehkä se, että avoin suhde sopii varmasti mainiosti puolisoille, joiden väliltä seksi on hiipunut ja lapset on tehty tai lapsia ei haluta edes hankkia, kuten Leikoloilla.

Angelika Leikola kirjoittaa muuten, että hellimäni teoria metsästäjä-keräilijöiden seksielämästä, joka tähtäsi mahdollisimman laajan geeniperimän aikaan saamiseen, ei ole tieteellisesti perusteltu. Pitää tuoda tänne Kaivokoskelle Cacilda Jethán ja Chrisopher Ryanin Paritellen: Seksuaalikäyttäytymisen kehityshistoria.

Siirsin sen jo hyllystä osastoon Tähän Palaan Vielä. Toinen, jonka selvästi muistan asiasta maininneen, on Yuval Noah Hararin Ihmisen lyhyt historia. Yksiavioisuus on paljolti varmaan käytännön sanelema juttu. Maanviljelykseen perustuvissa yhteisöissä oli kyse myös sukujen omistusjärjestelyistä.

Romanttinen rakkaus on tullut kuvioon vasta paljon myöhemmin ja nyt kun lähestulkoon kaikki sidokset ihmisten väliltä kapitalismi on purkanut - muistattehan Margaret Thatcherin vuonna 1987 naistenlehdelle antama lausunto: "Yhteiskuntaa ei ole olemassa. On vain yksittäisiä miehiä ja naisia, ja sitten on perheitä."

Enson Jouko Karvinen sanoi takavuosina Maarit Tastulan haastattelussa, että kapitalismi on loistava järjestelmä, se ei tunnusta mitään lojaliteetteja. Tätä en väsy toistelemasta. Maarit Tastulan ponnari heilahti televisiostudiossa hilpeästi. Hän oli kaksosten yksinhuoltaja ja selviytyjien joukossa. Teräsnaisainesta.

Tastula on sittemmin muuttunut. Hänen viimeisin haastatteluohjelmansa tutkiskeli nimenomaan yhteisön, perheen ja ystävien voimauttavaa vaikutusta.

Kapitalismin perusperiaate on, että ei ole mitään, mihin voisi turvautua. Perheet hajoavat ja yksittäiset miehet sekä naiset ovat rikkinäisiä. Ei oikeastaan jää muuta kuin parisuhde. Ihmiset takertuvat hysteerisesti romanttiseen rakkauteen ja parisuhteeseen, kun muuta turvaa ei enää ole. Niin varmaan teen minäkin.

Ehkä kirjat ja tekstit avoimesta suhteesta ovat suunnatut ihan eri-ikäisille ihmisille kuin minä. Kirsi Hytösestä on pakko kirjoittaa, että kaiken seksilahmomisen jälkeen hän on kelpuuttanut elämäänsä miehen ja arvelen, että nyt on monogamian aika.

Kuuntelin Marja Kankaan Miehiä ja mielenrauhaa eilen illansuussa loppuun. Annoin sille Storytelissä kaksi tähteä. Minäkertoja Tuuli heijasti ihanaan Maxiin toiveita pitkästä parisuhteesta ja se oli aika traagista. Traagista ja ennalta-arvattavaa. Max vakuutti, että on tehnyt tilit selväksi menneisyytensä kanssa. Varmaan niinkin.

Romaanin loppu oli avoin. Pitää vielä tsekata loppu vaikka e-kirjasta uudelleen. Voihan se olla, että Tuuli ja Max ystävystyvät. Kohtaavat niin kuin ihmisinä. Miehissä ja mielenrauhassa oli kiinnostava episodi näyttelijä-Lassesta. Tuulilla oli tähän suhde. Lasse muistutti jollain lailla Juha Hurmetta.

Lasse sai myös apurahan jonkun Lapin-performancen tekemiseen.