Elämäni järjestökansalaisena - ilo- ja alamäkeä, ylämäkeä ja kuoppia

ke 15.3.2023

Auli Viitalan Elämäni kansalaisena siirtyy kohta Iisalmen kirjaston varaushyllyyn. Se tietää Iisalmen-keikkaa tänään. Jos luoja suo, saatan käydä vaikka uimassa. Meinaan rätkiä kohta läjään erinäisiä asioita. Viitalan esseekirja osui silmääni ensin varmaan Ylen otsikoissa ja sitten Kulttuuritoimituksen kritiikkinä.

Viitala on ollut Ylen köyhyyskolumnisti ja hänen kirjoituksiaan olen lukenut vuosien varrella.

En oikein saanut selvää Kulttuuritoimituksen kritiikistä, mutta ei se mitään. Kirjoittaja ei ainakaan paljastanut kirjoituksessaan liikaa. Heräsi mielenkiinto. Haluan lukea kirjan heti. Äänikirjana se tulee Storyteliltä ulos vasta 15. toukokuuta.

Eilen kirjoitin laveasti ristiriitaisista tunteista Taidemuseo Eemilin ystäväjärjestöä kohtaan. Kirjoitin, sillä ihan ei mene jakeluun, miten ihmiset voivat jonkun innokkuuden kokea niin voimakkaasti.

Esimerkiksi Rautavaaran yrittäjistä huokui myrtynyt ilmapiiri. Aluksi olin tapani mukaan innoissani ja oli ihan hirmu mukavaa olla mukana Venetsialaisten liikenteenohjauksessa, vaikka kevään 2021 kevätkokouksessa Metsäkartanolla meitä ei erityisen lämpimästi toivotettukaan tervetulleeksi.

Ajattelin lievän mynnähtäneisyyden johtuvan siitä, että porukka on liian monta vuotta päässyt mynnähtämään keskenään ja arvelin, että siihen auttaa vain porukkaan sisään uiminen tai melominen. Elokuussa 2021 olimme mukana Venetsialaisten liikenteenohjauksessa ja Matti taisi olla jopa tilaisuuden turvallisuuspäällikkö. Meillä oli kovin lystiä ja lystiä oli myös Tiilikan kiitosillallisilla, jonne meidät järjestyksenvalvojat kutsuttiin ja jonka jälkeen riensimme perustamaan Rautavaara-yhdistystä.

Olipa mukava olla sellaisessa mukana. Tosin seuraavan kerran Rautavaara-yhdistyksestä kuulimme noin vuoden päästä vuosikokouksen yhteydessä ja sitä seuraavan kerran taas vuoden päästä - maanantaina olisi ollut vuosikokous, mutta tässä välissä me rivijäsenet olemme ehtineet unohtaa koko järjestön.

Venetsialaisten jälkeen purjehdimme marraskuun syyskokoukseen niin, että muut kokoustajat olivat jo paikalla. Emme myöhästyneet, mutta oviaukosta löi vastaan sisäilma, joka oli paksua ja haisi. Kaikki tuijottivat meitä vihaisina, kun seisoimme kokoustilan kynnyksellä.

Kysyin äimistyneenä, voiko tänne tulla.

En tajunnut silloin, että ihmiset eivät olleet vihaisia meille, vaan ennen syyskokousta oli ollut hallituksen kokous ja siellä järjestöväki oli riidellyt. Ihmettelin, kun pitkän pöydän toisessa päässä, jonne asetuimme, muudan yrittäjä itki.

Toinen pää pöydästä oli autuaan tietämätön toisen pään tuskasta. Tai sitten toisessa päässä istui puusilmiä tai pölkkypäitä. Ehkä siellä istui myös puusilmäisiä pölkkypäitä.

Joka tapauksessa kunnan hyte-ryhmäepisodi ei ollut ainoa kummallinen juttu Rautavaaran yrittäjissä. Keväällä 2022 ennen kevätkokousta tulivat kokousasiakirjat sähköpostiin ja yhtenä kokouskohtana oli yrittäjien sihteerin erottaminen.

Ajattelin, että aijaa, sihteeri on ollut syypää järjestön kummalliseen ilmapiiriin ja ajattelin, että no hyvä homma, kun asia otetaan julkisesti esille ja nyt varmaan kevätkokouksessa nauru raikaa. Vähänpä tiesin. Kevätkokouksessa samaisessa Tiilikan kokoustilassa kiittelin asian avointa esille ottamista ja kaikki istuivat vieläkin mykempänä kuin marraskuisessa kokouksessa.

Kukaan ei edes itkenyt.

Syksyn 2022 kokouksesta ei kuulunut pitkään aikaan mitään ja sitten kun kutsu tuli, oli jo melkein joulu. Tammikuussa kunta järjesti kilpailutustilaisuuden, jossa esittäytyi kunnan kolmas elinvoimajohtaja lyhyen ajan sisällä.

Yrittäjien edustajat istuivat tilaisuudessa salin takaosassa ja tuntui siltä, että vaikka salin etuosa olisi puhunut heille enkelten kielellä, helistelleet symbaaleja sekä heiluttaneet marakasseja ja uusi elinvoimajohtaja olisi osoittautunut kuusisiipiseksi kerubiksi, ei yrittäjien tunnelma olisi siitä parantunut.

Niinpä kunnanjohto ja tilaisuuden vieraileva tähti, yrittäjien asiakkuuspäällikkö, vaipuivat johonkin keskinäisen transsiin ja mikä mielestäni oli oikeasti falskia; yrittäjiltä oli kyselty ennen tilaisuutta mielipiteitä ja pyydetty kommentteja ja tilaisuudessa yrittäjien asiakkuuspäällikkö selasi omat slaidinsa pikavauhtia lävitse. Me yrittäjät näimme, kuinka ennakkokommenttimme päällikkö sivuutti aivan täysin.

Siinä vaiheessa kunnan KD-luottamusnainen pyysi puheenvuoroa ja kysyi aiheellisesti, miksi tilaisuudessa ei kysytty yrittäjiltä mitään. Yrittäjäedustajat takaosassa olivat eri rytmissä kuin valtuustosalin etuosa ja aloin valtuustosalin sivustalla välittömästi rukoilla, että kunnanjohtaja pääsisi koti-Lapinlahdelleen kunnanjohtajaksi.

Nyt lisään rukoukseeni sen, että Juha-Pekka Rusanen pysyisi Kiuruvedellä. Meidän oma Juha-Pekka on oloutunut Kiuruvedelle mainiosti. Hän sekä laulaa että näyttelee johtamassaan epäsovinnaisessa maalaiskaupungissa. Maalaiskaupunginteatterin Gabriel olisi melkein pakko nähdä.

Ymmärrän kyllä sen, että Rautavaaran kunnan työntekijöiden keskuudessa on monien vaikeiden vuosien jälkeen hyvä fiilis, mutta Rautavaaran yrittäjien suuntaan viilikset eivät vielä ole oikein säteilleet. Kunnanjohtajassa on ärsyttävää outo sovinnainen, vähän niin kuin salamyhkäily; yrittäjät ovat kokeneet, että esimerkiksi palkanlaskennan Monetra-kuvio oli valmisteltu salaa ottamatta huomioon yritysvaikutuksia.

Oma mielipiteeni Monetran laskutuspalvelusta löytyy salasanastani. Se on tyyliä haistavainvittusmonetra. Toki on myönnettävä, että Iisalmen kaupungilta löytyi kiva virkanainen, joka kertoi sähköpostilla rauhallisesti, miten kaupungin tekniseen toimeen menevät laskut ripustetaan systeemiin, mutta esimerkiksi Kuopion kaupungilta laskutin tunnin monetrasäätämisestä.

Siilinjärven kunnalle Monetraan ripustamani laskun eräpäivä täytti viime kesänä kuukauden, kun lopulta aloin kysellä, mitä on tapahtunut. Monetra oli tullut siihen tulokseen, että laskun liitteisiin ei voi panna pdf:iä tai pdf:ni olivat liian painavia. Joka tapauksessa koko laskua ei ollut tallentunut järjestelmään lainkaan.

Ideoin Monetralle seuraava kehityskohdetta. Nyt kun yrittäjät on opetettu tekemään laskut systeemin sisällä, voisi seuraava askel olla se, että yrittäjät maksavatkin tekemänsä laskunsa itse - omalta tililtään! Jos asia olisi sillä selvä, että opettelet laskutusohjelman käytön, mutta kun tuntuu siltä, että joka kerta löytyy aina jokin uusi ja aivan käsittämätön sääntö.

Esimerkiksi se, että yht´äkkiä liitteeksi ei saakaan panna pdf:iä. Tai sitten vain tietyn painoiset pdf:t kelpaavat. Seuraavaksi iski sääntö, että liitteet piti lähettää erikseen etanapostilla. Aina joka kerta jotakin uutta ja voi, voi, kuinka luonnetta kehittävää on yrittäjien olla omalla epämukavuusalueellaan.

Lisäksi Rautavaaran kunnan latuverkoston ylläpidon kilpailutus oli epäonnistunutta. Käsittääkseni yrittäjä oli ajettu epäasiallisella kohtelulla nurkkaan ja sanomaan irti sopimuksensa, vaikka tällä oli mahdollisuus käyttää optiovuotensa.

Savon yrittäjien toimitusjohtaja Paula Aikio-Tallgren soitti minulle ja sanoi kuuluisat viimeiset sanat toimittajalle: Näitä asioita ei kannata puida lehtien palstoilla. No ei sitten ajattelin, mutta Aikio-Tallgren ei sanonut mitään blogista.