Kai nyt joku jumankekka Suomessa tietää virolaisesta kulttuurikeskustelusta?

ke 1.3.2023

Voi kunpa joku kirjoittaisi johonkin artikkelin ja artikkeli osuisi silmääni. Kaipaan niin julkisesta lähteestä tulevaa kirjoitusta virolaisesta kulttuuri- ja kirjallisuuskeskustelusta. Viimeisimmässä Parnassossa oli hyvä alku. Siinä virontaja Kadri Jaanits kertoo Rosa Liksomin Väylän kääntämisestä viroksi.

Esimerkiksi jo pelkkä kirjan nimeen, Väylään, liittyy monia ulottuvuuksia. Puhumattakaan siitä, että viron kielessä ei ole napakkaa sanaa porolle. Virallisesti viroksi poro on pohjoinen hirvi. Jos oikein ymmärsin, Jaanits aikoo lanseerata viron kieleen Liksomin avulla sanan poro.

Istun nyt Lievestuoreella Jyväspakarin leipomossa lounaalla eikä minulla ole mukana uusinta Parnassoa.

Kuitenkin muistaakseni sanasta poro oli Kadri Jaanitsin artikkelissa muutakin. Kuumia suomalaismiehiä virolaiset 1990-luvun Moskovassa sanoivat poroiksi. He - tai no kaksi, Valbo Kallaste ja Ert Eelmets - hihittivät ylipäätänsä suomalaisille miehille.

Suomalaiset miehet kun olivat горячие финские парни. Kuumia suomalaishäiskiä. He olivat joskus myös poroja.

Ilmeisesti olen lukenut Juhani Salokanteleen Sivistystahdon. Se on kirjailija Jaan Krossin elämäkerta. Kirja kertoo Krossin teoksista ja virolaisuudesta. Pitäisikö kaivaa Sivistystahto taas esiin. Missähän kirja lienee? Joka tapauksena olen vuonna 2015 koettanut lukea Salokanteleesta innoittuneena Jaan Krossin Keisarin hullua ja uupunut jälleen alkusivuille.

Sivistystahdosta minulla oli valittamista: "Sitä paitsi Juhani Salokannel on paikoin niin varma siitä, että Jaan Kross on nero, että etoo. Tottahan Jaan Kross voi olla nero, mutta eikö tämä edes pikkuisen joskus ärsytä suomentajaansa. Edes vähän? Edes joskus? Inhoan yli kaiken bysanttilaista ylisanailua. Ampukaa minut, jos harjoitan sellaista blogissani."

http://www.piavalkonen.fi/blogi/2015-07-1861376918

Bysanttilaisesta ylisanailusta olen valmis teurastamaan muun muassa kirjailija-kriitikko Teppo Kulmalan, kun tämä arvosteli Tõnu Õnnepalun Paratiisin. Kulmalan mukaan Õnnepalu on olevaisen filosofi, yksinäisyyden ja levollisuuden tulkki, muistojen ja kerrontahetken lautturi. (Keskisuomalainen 10.11.2017)

https://www.ksml.fi/paikalliset/2468393.

Oi voi.

...

Idolini Janne Saarikivi, jota palvon yhtä varauksettomasti kuin Jaan Kaplinskia, on kirjoittanut suomen kielen asemasta ja englannin ylivallasta. Nauratti, kun toissapäivänä tein mixerillä smoothieta. Minähän surruuttelin oikeasti tehosekoittimella SOSETTA!

Toppa-serkkunihan tästä minulle kirjoitti kirjeessään vähän aikaa sitten. Sose.

Meinasi mennä pissa housuun, kun tajusin. Sose kuulostaa siltä, mitä lusikoin Marian ja Annan suuhun, kun olivat vauvoja. Minä aina toivoin, että saisin jämät valmismakaronimössöstä, sillä en ehtinyt valmistaa itselleni koskaan ruokaa ja Leonid oli ryhmäperhepäiväkodissa ulkomaalaiskurssin työharjoittelussa. Lasin sekunteja siihen, että Leonid tulisi kotiin, sillä lyyhistyin kahden vauvan mukana tulleeseen työtaakkaan.

Sose! Smoothie. Saarikivi naureksi Hesarin kuukausiliitteessä markkinointitermille Herbal life. Mitä se on? Yrttielämä ehkä?

Mutta niin. Tõnu Õnnepaluun tämä liittyy sikäli, että vereni seisauttaneessa Palkka-esseeessä kirjailija viduilee englannin ja eurooppalaisten kielten ylivallalle. Tai paremmuuelle. Tõnu Õnnepalu haluaa olla ei-virolainen kirjailija ja vääntää itseironiaa ihastuttavan minimalistisella tavallaan. Tekstiinsä hän on ripotellut pitkin matkaa erikielisiä jutskia: kriitikko on wanna be ja tämä: "Vaikka, jos vielä nyt joku nuori ihminen tulisi luokseni ja kertoisi haluavansa ryhtyä kirjoittamaan VIRON kielellä, ja jos hänen tekstissään vielä olisikin jotain (jos ei, niin yhdentekevää) niin nyt minä olisin hänelle vilpitön. Sanoisin: Pakene vapaa lapsi! RUN AWAY!" (Elo 4/2022)

Edellisellä sivulla Õnnepalu käyttää saksankielistä sitaattia: "Ich bin nichts!"