Pia Valkonen

Markku Envallin Rautasydämestä oppia tiivistämisestä

Vieläkin kellun hyvässä viiliksessä eilisestä uusyrityskeskuksen neuvonnasta!

to 2.2.2023

Tein tänään ensimmäisen liikkeen kohti uudenlaisia juttuja yrittämisessäni. Osin joudun palaamaan vanhaan, mutta sitäkin, toimittajan työtäni, teen uusin ehdoin. Saan työstäni tällä kertaa kunnollisen korvauksen ja samalla saan kirjoittaa suuria kokonaisuuksia tietokirjamaisesti.

Kaunokirjan tapaista kokonaisuutta harjoitelen romaanikässärin kanssa. Lähetin eilen ystävänpäiväkortin kirjailija Taija Tuomiselle siitä, että en nyt osallistu hänen Kirjoittamisen ilo -koulutukseensa Snellman-instituutissa, mutta arvelen, että kurssi ei ole hänen viimeisensä Kuopiossa.

Lisäksi kerroin, että silpaisin romaanikässäristäni lässytykset pois. Lässytyksiä lähtee joka editointikerralla lisää. Löysin myös kirjoittamisen opinnoissani kirjoittamiani tekstejä, joita aion käyttää romaanissani hyödyksi.

Niitäkin aion tiivistää todella. Todella. Todella.

Sain kirkastuksen lukiessani Markku Envallin Rautasydäntä. Pysähdyin hänen lauseensa ääreen: "Sanani kuullessani kadun niiden tylyyttä."

Aivoistani kuului blumps. Siis nii ku mitä? Kenen sanat minäkertoja kuuli ja kenen sanoissa oli tylyyttä? Asian voi ilmaista L_Y_H_Y_E_S_T_I. Tsiissös, ihan uutta mulle.

Tekstien Adelaide de Saint Erasmo! Kuule nyt tätä! Lyhyesti. Rönsyt pois ja luritukset. Eespäin uudella tiellä.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi