Luksusongelmainen blogisti kuunteli Anu Silfverbergin Sinut on nähty

Minut on hyväksytty Suomen työnohjaajien jäseneksi!

ma 13.2.2023

Kuinka ollakaan Suomen työnohjaajat ovat järjestäytyneet organisaatioon Story. Järjestö on STOry! Olen Storyn jäsen nyt. Huomenna värkkään Storyn sivuille itsestäni esittelyn.

Luksusongelmia-blogisti on herännyt eloon. Toivottavasti hän kirjoitti uutta kirjaa, kun oli pitkään, pitkään hiljaa. Löysin blogistin kuunnteltuani hänen kirjansa Naisen kolmas elämä - nautinnon vuodet.

Kuuntelin kirjaa helmikuussa 2022. Hytönen kirjoitti 25. tammikuuta päivätyn merkinnän ja surukseni seuraavaksi vasta marraskuussa 2022. Jospa hän on välillä kirjoittanut jotain pidempää taas.

Kirsi Hytönen oli naimisissa runoilija Leevi Lehdon kanssa. Lehto on jonkinlainen joidenkin piirien guru. Minulle hän tuli tajuntaan, kun oli kääntänyt James Joycen Ulysseksen.

Joycen Ulysses oli Leonidin lempikirja ja ostin uuden suomennoksen kesäkuussa 2012, jotta ymmärtäisin lasteni biologista isää paremmin. Leonid kuoli elokuussa 2012 ja hänen kuolinilmoitukseensa otin rivit sivulta 783:

"Kohdussa? Uupuneena?
    Hän lepää. Hän on vaeltanut."

Kappasta! Leevi Lehto (1951 - 2019) on ollut aatteen mies. En tätä wikipedian kertomaa hänestä tiennytkään:

"Vuosina 1970–1984 Lehto toimi aktiivisesti vasemmistolaisessa politiikassa ja oli SKP:n pääsihteeri Arvo Aallon avustaja vuosina 1971–1983. Hän on kertonut kirjoittaneensa lähes kaiken, mitä puolue tuolloin ”virallisesti” lausui. Hän oli SKP:n päälinjan ja SKP:n vähemmistön väliin sijoittuneen kolmaslinjalaisuutena tunnetun uudistusliikkeen perustaja 1980-luvun alussa yhdessä Juhani Ruotsalon kanssa ja SKP:n keskuskomitean jäsen vuosina 1982–1984. 2000-luvulla hän luonnehti itseään ”ei-vasemmistolaiseksi kommunistiksi”

Joka tapauksessa Kirsti Hytösen kirjassa Naisen kolmas elämä tuli aluksi esille, miten loppujen lopuksi kipeää tekee, kun pitkän avioliiton jälkeen puoliso oikeasti rakastuu.

Hytösen ja Lehdon elämän puitteet olivat kunnossa: "Keski-iän tyyni hyväosaisuus leijaili joka nurkassa." ja sitten pommi: "Kirsi, luulen, että olen rakastunut toiseen naiseen."

Kirjan kertojaminä tunsi pudonneensa tyhjyyteen. Henkeä salpasi ja päässä humisi. Silmissä vilisti kaikki, mitä pariskunta oli yhdessä rakentanut: urat, uusperheen yhteiset vuodet, muutot, yrityskaupat, kesäasunnot.

Pöh, pitää lukea kirja. Kuuntelin sen lumia kolatessani enkä muista kaikkia nyansseja. Haluan tietää, miten Hytönen kuljettaa kertomaansa. Käyn tänään Lapinlahden kirjastossa, vaikka siellä istuisi muudan torvi-separaattori-mieheni ikuinen neidsykäinen kirjaston tietsikalla - ja tsekkaan, onko kirja hyllyssä.

Joka tapauksessa viimeisimmän merkintänsä mukaan Kirsi Hytönen kuunteli Anu Silfverbergin Sinut on nähty. Kuuntelin kirjan marraskuussa ja samaan hengen vetoon aloin kuunnella Juha Hurmeen Tiu tau tilhiä.

Kävi sitten niin, että Tiu tau tilhin runsaus sekoitti pääni ja Sinut on nähty jäi vain tällaisen tokaisun varaan blogissani: "Anu Silfverbergin Sinut on nähty tuli loppuun. Hyvä oli ja joskus vielä kirjoitan siitä."

Nyt maksan yhden palkan ja laskut. Huomisen aamun varaan kirjoittamiselle. En vielä tiedä, kirjoitanko kirjeen vai mitä, mutta joka tapauksessa. Kirjoitan ja iltapäivällä vietän ystävänpäivää ystävällisten lapinlahtelaisten parissa. Näin olen merkinnyt kalenteriini.

Raivaan kirjoittamiselle kalenteriin tilaa. Torstaina suunnittelen kirjoitusta Tõnu Õnnepalun esseestä Palkka, en tiedä vielä, aloitanko sitä, mutta suunnittelun aloitan, ja viikonlopun pyhitän romaanikässärilleni.

Maria Peuran Antaumuksella keskeneräinen. Kirjailijan korkeakoulu keskustelee Õnnepalun Palkka-esseen kanssa. Pitäisiköhän nämä jotenkin yhdistää ja Deborah Levykin vielä.