Viimeöisen oivalluksen mukaan toimittaja, joka käyttää sanaa kustantaa väärin, voisi olla mainio kansanomainen sometähti!

 la 14.1.2023

Kuten eilen kirjoitin, en vaadi kaikilta maailman ihmisiltä virheetöntä kieltä. Vaadin sitä sellaisilta, jotka saavat palkkaa kirjoittamisesta. Jos toimituksessa on toimittajia, jotka mielellään poseeraavat kansanomaisuudellaan käyttämällä muoti-ilmaisuja, pitäisi olla myös jutun käsittelijöitä, toimitussihteereitä, jotka taiton yhteydessä lukevat lävitse jutut ja korjaavat kielivirheet sekä -kökkeröt.

Lisäksi yöllä tajusin, että tiedotusvälinemaailma muuttuu. Huom! En käytä kertakäyttöilmaisua media, sillä jos olen oikein ymmärtänyt, olen itse jäänyt printtiluolakaudelle ja sen aikakauden oppien mukaisesti media-sanaa pitäisi käyttää vain monikossa.

Enkä pidä anglisismeista ylipäätänsä. Tästä eteenpäin lupaa alkuperäistää sanan printti. Äänikirja olkoon äänikirja, se on hyvä ilmaus, mutta perinteinen kirja ... hm voi olla pahvikirja. Painettu kirja. Painokirja. Ei printti.

Tulen painettujen lehtien aikakaudelta ja aikani on ohitse. Asta Leppä sen sanoi kirjassaan Aivan äxänä. Toimittaja-ala on auringonlaskun ala. Sometähdet rynnivät toista kaistaa pitkin ohitse. Otetaan vaikka Metsäman, tuusniemeläinen tursas. Metsien mies, joka vangitsee sanomalla kaiken tuusniemeläispoljennolla kolme kertaa.

Miehen hidastempoinen puuhastelu on lumoavaa. Etsin Matille malliksi Metsämanista tehdyn televisio-ohjelman Kaivokosken hidasälytelevision Areenalta ja Matti innostui Youtube-videoiden teosta. Uskon, että mieheni vielä opettelee videomateriaaliensa editoinninkin.

Asta Leppä kertoi kirjassaan, kuinka oli sanonut jollekin Raision-naapurilleen olevansa toimittaja. Kun naapuri oli ihastellut asiaa, Leppä vastasi, että auringonlaskun alahan se on. Tajusin itse, että sanomalehtien alamäki alkoi juuri silloin kuin minä otin paperit yliopistosta ja olen koko elämäni turhaan odotellut, että muuttuisin työmarkkinoilla halutuksi tavaraksi.

Turhaan olen odotellut. Olen ongelmajätettä ja vituttaa aivan äärettömästi, että ohitseni eläkevirkoihin ja pomopaikoille kiiti toinen toistaan värittömämpiä miehiä ylioppilaspohjalta. No, Matin ja Liisan ex-vassu ja nykyinen päätoimittaja ei ole väritön; hajuton ja mauton hän on - ja taatusti kaikkien valtaapitävien kaveri, mutta kaunis.

Tyypissä tympii se, että vasemmistotausta ei hänen urallaan ole ollut ongelma, mutta minulla se oli. Aivoni repeävät, jos ajattelen sitä.

Asta Leppä joutui palaamaan (maitojunassa, poistin ilmaisun maitojunassa ma 16.1.2023) takaisin Raisioonsa, kun synnytti kaksi poikaa isäksi kelvottomalle toimittajamiehelle. Herrajumala, jos olisin saanut lapseni Rakkauteni Julmalle Valtikalle niin kuin kaikki Tampere-vuoteni unelmoin. Herrajumala sentään! Leonid sanoi itsestään, että ei ole mikään podarok, lahja, mutta vauvoja hän, herramuje sentään, osasi hoitaa.

Toimittaja, joka kirjoitti, että koira kustantaa elämänsä aikana omistajansa yhden vuosiansion, voisi mennä esittelemään ihanaa itseään someen. Somessa se ei ole niin justiinsa!