Siedätystä Mei Ramissa - ja muistutus itselle: Antti Hurskaisen Suntio ilmestyy 15. helmikuuta 2023

Kohta käyn Lapinlahden Osulassa ostamassa Matille Joen leipomon porkkanasämpylöitä

ti 31.1.2023

Istun syyrialaisessa Mei Ramissa. Luulin olevani ainoa suomalainen, mutta on kahvilassa toinenkin maanmieheni. Olin vähällä hihkua, että minua lukuun ottamatta ei ketään! No, menköön. Lapinlahtelaissedän selkä näyttää ystävälliseltä.

Vielä kaksi tuhatta askelta. Sitten päivän kiintiö on täysi. Kävelin käsityöläisaukiolta Artunkujaa tunneliin ja Asematietä terveyskeskuksen risteykseen sekä terveyskeskuksen mäkeä ylös ja K-marketin sivuitse parkkipaikan ympäri torille ja siitä kirjasto-kansalaisopiston edestä Ystäväntuvan eteen ja tähän kahvilaan.

Kohta S-marketissa on neljän ruuhka.

Olen kestänyt hyvin kasassa Lapinlahden kirkonkylällä! En käynyt edes oksentamassa neiti Satiaisen pakun jalkarampille! Enkä myöskään työväentalon postilaatikkoon, jee!

Kirjoitin alaotsikkoon itselleni, että Antti Hurskaisen Suntio ilmestyy Siltalan sivujen mukaan 15. helmikuuta 2023. Pitää varmaan tekstaroida Nurmeksen Sanahelinään, että tekevät ennakkovarauksen minulle siitä. Kun muutamme takaisin Rautavaaralle, alan tutkia Tõnu Õnnepalua tosissani. Pohjois-Karjalan kirjastoverkossa on kirjallisuuskirjoja, joista opiskella Õnnepalun asemaa virolaisen nykykirjallisuuden kaanonissa.

Tämän olen kirjoittanut blogiini varmaan viisitoista kertaa, mutta joudun toistamaan asiaa lukuisia kertoja, jotta muistaisin sen. Samoin jonnekin muistilappuun pitää vielä panna ranskalaisella viivalla, että Õnnepalu-essee kaipaa lisäystä Palkka-tekstistä. Teksti oli sekä viroksi että suomeki Tuglas-seuran Elo-lehdessä. Sain lehden Kirjokannen Jussi Virratvuorelta etanapostissa ja vironkielisen tekstin lukeminen oli ihan juhlaa.

Tarja Roinilan esseet Samat sanat kääntämisestä on vielä kesken. Kirjassa on viittauksia Ferdinand-Mongin de Saussureen. Yökkäsin aina, kun kirjallisuustieteen perusteissa jossakin vilahti Saussure. Hän on strukturalistinen semiootikko.

Koska Tarja Roinila ottaa Saussuren esille, olen päättänyt, että pakkohan minunkin on hepusta jotain tajuta. Semiotiikka on käsittämättömyydessään ihanata, mutta strukturalismin käsitin pelkästään tylsäksi. Näin ei saa olla!

Varasin Iisalmen kirjastosta seutuvarauksena Antti Hurskaisen Välinpitämättömyyden. Outo juttu, että sitä ei ole Lapinlahden kirjastossa. Siinä, että Hurskaisen muita kokoelmia löytyy Rutakko-verkosta Lapinlahden lisäksi useammastakin kirjastosta, on hieman hämärää.

Välinpitämättömyydestä löydän perustaa Pieneen aviorikosromaaniini. Kirjassa on hyytävä kuvaus Jumalt... Matti soittaa. Halosten museosäätiön kokous on päättynyt. Kokous kuulema kesti viisi minuuttia, mutta sitten Matti keskusteli Lapinlahden luterilaisen kirkon alttaritaulusta kolme varttia ja minä sain kirjoittaa rauhassa. 

Mei Rami on syyrialainen. Täällä on ihania arabilaisia leivoksia ja baklavaa. Söin kinkkumuffinin. Joskus pitää tarjota Matille täällä iltakahvi. Pitää mennä. S-Marketiin. Se on ehkä pelottavinta, mitä voin kuvitella täällä! Matin kutsuin mukaan.