Kässäristä lähtee lässytystä nyt ja loput myöhemmin pieninä paloina

la 21.1.2023

Kävin jo lävitse romaanikässärini. Vedin paperilla ylitse lauseita. Kohta käärin hinani ja teen samat karsinnat tietokoneversiosta. En varmaan saa kaikkea lässynlässynläpätiläätä kässäristä pois, mutta tällä kertaa lähtee osa ja seuraavalla kerralla lisää.

Sain kiitoksia toissapäiväisestä blogimerkinnästäni. Tarkkaavainen lukijani kirjoitti, että Rautavaaran kunnan ja yrittäjien välinen konfliktikeskustelu on jo valunut kahvittelujen ulkopuolelle, kuten latujen kunnossapito Rautavaaran kunnan ulkopuolelle.

Ja tosiaan. Sanopa toimittajalle, että hys, hys, asiasta ei saa kirjoittaa eikä puhua. Sehän on sama kuin valelisi bensaa liekkeihin. Tämä terveisinä Paula Aikio-Tallgrenille!

Soitin eilen Rautavaaran yrittäjien poispotkitulle sihteerille. Kirjoitin blogissani keväällä, että vaistosin marraskuussa 2021 yrittäjien vuosikokouksessa myrtyneen tunnelman; kovin herkkä ei tarvinnut olla, sillä yksi yrittäjä itki ja loput istuivat Tiilikan salista verhoeristetyssä kokoustilassa yhtä rentoutuneena kuin talikko olisi työnnetty takapuoleen.

Koetin jutella vieressäni istuneen yrittäjän rouvan kanssa ja hän suhtautui keskustelunavauksiini sanalla sanoen nihkeästi. Puhuikin kireästi, kirk, kirk, kriiikkk. Kun viime keväänä kevätkokouksessa oli esillä sihteerin potkut, ajattelin, että sihteeri on kuormittunut.

Ei ollut. Sihteeri ei ollut kuormittunut. Nyt alan tajuta, miksi viime kevään kokouksessa esittämäni "letkeät ja hyväntuuliset" kahvitteluhetket kunnan edustajien kanssa ei saanut yrittäjävuosikokousedustajia tanssimaan ilosta pöydillä.

Minä tietenkin surkastuin ja lakastuin, ja ajattelin - mitäs minä ajattelinkaan? Ajattelin tapani mukaan, että haistakaa kaikki hapattajat vidu, mutta ei auta. Eteenpäin valitsemallani tiellä!

Olen kuitenkin edelleenkin sitä mieltä, että konflikteja pitää yrittää ratkaista naamakkain. Ja kunnanjohtaja Henri Ruotsalaisen yrittäjien asiakkuuspäälliklö Mia Simpaselta saamat ideat avoimista hankintailloista valtuustosalilla ovat hyviä ja kannatettavia.

Kunnanjohtoa pitää aina kuitenkin muistuttaa, että me haluamme avoimuutta ja kohtaamisia! Emmekä suostu diibadaaba-vastauksiin.

Eilen en mennyt Juuan kirjastolle Hämähäkkimiestä katsomaan. Tein Lapinlahdelta aamulla lähtiessäni ensimmäisen virheen. Otin mukaan Arska-ärzypärzypeppukärpäsen. Arska on tiettyyn pisteeseen asti hyvää seuraa. Seuraava virhe oli, että ostin ruokatarvikkeita Juuan K-marketista.

Normiostokset olivat vielä ehkä menetelleetkin, mutta koska K-marketissa on palvelutiski, josta Paula-siskoni ostaa usein herkkumakkaraa, minäkin halusin palvelutiskiltä jotain. Ostin juustokasvisröstejä ja lämminsavulohta.

Siinä kohtaa ilta meni täysin pieleen. Kun Arska-peppukärpänen autolla työnsi oitis koko päänsä ruokaostoskassin sisään, tajusin, että en voi mennä illaksi kirjastolle ja jättää Arskaa autoon lohen kanssa. Pahimmassa tapauksessa teatteriesityksen jälkeen minulla ei olisi ollut tämän päivän lounasta ja autossa olisi odottamassa ripuloiva koira.

Eilen aamulla ajoin ensin Kaivokosken postilaatikon kautta Nurmeksen Sanahelinään....

Tähän asti kirjoitin lauantaina päivällä. Iltaan mennessä olin käynyt romaanikäsikirjoituksen lävitse tietokoneversiona. Jatkan huomenna kässäriä. Mietin yön aikana, mistä kohtaa jatkan. Ja Sanahelinästä kirjoitan blogiini jotain.

Pakko käveleskennellä vähän ulkona.