Hitaasti mummokörökyytiä ja pysähdellen Rautavaaralle, muistiinpanoja Deborah Levystä

ti 17.1.2023

Vähän jännittää. Tykkään kyllä miljööstä. Istun Rautavaaran kunnantalon aulassa ja odottelen. Aikaa merkinnän kirjoittamiseen on tunti kymmenen minuuttia. Olen lounastanut Tiilikassa ja rikkonut yhden kahvikupin Rautavaaran leipomossa.

Pitänee käydä useammin leipomo-ostoksilla, sillä haluan korvata aiheuttamani vahingon. Huitaisin takillani kupin alas tasolta. Matti ajoi Iisalmen lentokentältä Rautavaaran kylän kautta, meillä oli treffit leipomolla ja on nyt kiinnittämässä Kaivokosken postilaatikkoa takaisin.

Tänne ajaessa ajoin ihan mummovauhtia. Niin ajoivat muutkin. Lapinlahden ja Varpaisjärven väli oli luistinratana. Sain eilisestä päivästä virtaa. Lounastin ystävättäreni, Reetan, kanssa Lapinlahden Asemalla ja sen jälkeen kävimme katsomassa kirjastolla Väisäsen Petrin valokuvia ja Heikki Ahosen runoja. Osa runoista oli aivan uunituoreita. Pitää käydä lukemassa runoja vielä uudestaan, sillä kun Aniaraan saapasteli sisään kulkuriveli, unohdin tyystin, mitä olimme tekemässä ja kerroin uutisena kulkuriveljelle, että Markku Suokonautio on kuollut.

Kulkuriveli tietenkin tiesi asian ja sanoi Reetalle, että niin se oli meidän vihkipappimme. Minä sanoin, että niin oli ja kulkuriveljeä nauratti: - Missäs meidät vihittiinkään - oliko se Lakeuden ristissä? Meillä oli niin paljon asiaa toisillemme muun muassa kunnanjohtajista, että koetimme puhua viittä eri kertomusta samassa lauseessa.

Lapinlahtelaiset esimerkiksi olivat minua paremmin perillä siitä, missä Siilinjärven kunnanjohtajan haussa mennään. Siilinjärvi oli valinnut lopulliseen jatkoon kolme hakijaa: Lapinlahden kunnanjohtajan Janne Airaksisen, Tuusniemen kunnanjohtajana toimineen konsultin Toni Auvisen sekä Siilinjärven kunnan talousjohtaja Petteri Ristikankaan.

Yleinen arvelu kirjaston Aniarassa oli, että Janne Airaksinen valitaan. Ainakin hän tuntuu kuntajohtamisessa kokeneemmalta kuin Auvinen ja Ristikangas. Tosin heidän ceeveitään ei ole ollut julkisuudessa. Ja ainahan nuoren miehen tulee päästä urallaan eteenpäin.

Vähän aikaa valoimme kannuja Ossi Martikaisesta (napakepu, Lapinlahti), mutta minä mainostin Lapinlahdelle omaa poikaa Henri Ruotsalaista. Hän on kotoisin Varpaisjärveltä, kuten on Janne Airaksinenkin, entisen kunnanjohtaja Heikki Airaksisen poika.

Janne Airaksisen valinnasta Lapinlahden kunnanjohtajaksi kävin lobbauskeskustelun puolukkametsässä Varpaisjärven Rokualla. Minun puolukka-, lenkki- ja terapiamaastoon oli eksynyt eläkkeellä oleva varpaisjärveläinen yrittäjä rouvineen ja pääsimme heti asian ytimeen.

Sanoin, että te, varpaisjärveläiset saatte mieleisenne kunnanjohtajan, jos vain lobbaatte uutterasti. Yrittäjä taii ottaa konsultaatiostani vaarin, sillä Janne Airaksinen valittiin. Arvelin eilisessä raadissa, että Lapinlahden entinen kunnanjohtaja Kari Virranta haluaa vahvimpana luottamushenkilönä mieleisensä kunnanjohtajan.

Siinä tapauksessa Ossi Martikaisen osakkeet ovat korkealla, mutta kelpaako Ossi muille varpaisjärveläisille, sanoin. Saattaisi tehdä tiukkaa - ainakin jos on kyse Harri Väänäsestä (pers. paradoksi), mietimme ääneen. Minä sanoin, älkäätte pilkatko, tykkään Harri Väänäsestä, mies on vittumainen, vittumaisista vittumaisin, mutta paradoksaalista kyllä älykäs persu.

Vittumainen ja tyhmä - ja vielä persu olisi kammottava yhdistelmä. Sitä paitsi Väänänen tekee mitä haluaa. Hän oli Pekka Haaviston takana, kun oli Haavisto-hypetys. Äänestin toisella kierroksella Haavistoa, kuinkas muuten, mutta hypetys oli mielestäni kamalata. Väänäselle nostan hattua, että asemoitui oman mielensä mukaan.

Istuin kerran Varpaisjärven kuuluisalla Essolla Väänäsen ja hänen taustamiehensä Jussi Kokkosen pöydässä. Olin tulossa Lapinlahdelle juuri täältä Rautavaaran kunnantalolta. Minulla oli metsäkäytävällä työhuone, jonka mainostamisen, esittelyn ja järjestelyt hoiti pois potkittu elinvoimajohtaja Petri Ahonen.

Oli vaikka mimmonen kotiinpäinvetäjä, mutta tykkäsin tyypistä. Asiat hoituivat ja tontti- sekä yrityskehitysasioissa oli ilo mennä tämän työhuoneeseen turisemaan. Ahonen ei piiloutunut lukkojen tai liikennevalojen taakse.

Innostuimme siinä Essolla kovaan ääneen järjestelemään Lapinlahden asioita ja Kokkonen katsoi meitä ällistyneenä; taidatte rakastaa tämmöistä - tarkoitti sitä, että mietimme erilaisia vaihtoehtoja ja vallankäyttötapoja.

Kansa ei pääse valtaan, ellei kansa ota valtaa omiin käsiinsä. Liian yleistä on, että virkamiehet vievät luottamushenkilöitä kuin litran mittaa. Ja kuntalaiset ovat kaikesta pihalla kuin lumiukot. Kannatan demokratian kirkastamista.

Nauratti, kun luin Lapinlahden Puskaradion toimintaohjeita. Puskaradiossa ei saa käsitellä POLITIIKKAA. Voi Jeesus, ajattelin, ylläpitäjä on tyhmä kuin saapas. Hän ymmärtää politiikan vain poliittisten puolueiden keskinäisenä kissanhännänvetona.

Lapinlahden puskaradion ylläpitäjä oli samoilla linjoilla kuin Iltasanomien entinen päätoimittaja Antti Pietilä, joka obduktoi tiedotusvälineiden ja poliittisten toimijoiden vallankäyttöä kirjassaan Erkon verikoira. Kuuntelin kirjaa pitkälle ja mietin, mikä siinä tökki.

Lopulta tajusin, että Pietilälle ei ole olemassa kansalaista. Hän pitää politiikkaa, meidän kaikkien yhteisten asioiden hoitamista vain ylätason pelureiden paskapelinä. Sitä toki on ja on ihan liikaa, mutta Pietilä ei vaivautunut katsomaan meihin, joihin päätökset koskevat, päinkään.

Politiikkaan kyllä kuuluvat poliittiset puolueet sen vuoksi, että parempaakaan kansan vallan edustuksellista kanavaa ei vielä ole kehitetty. Mielestäni puolueet voivat olla, mutta rinnalle tulee saada toimijoita, vaikka yhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä vaikuttamaan suoraan - vailla jauhautumista tuusannuuskaksi puoluekoneistoissa.

Otan siivun wikipediaa tähän: "Politiikka (kreikk. Πολιτικά, politiká, 'kaupunkien asiat') on toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin, tai toimintaa, jolla hoidetaan niitä. Politiikaksi kutsutaan usein poliittisten puolueiden toimintaa."

Lapinlahden puskaradiossa ihmiset onneksi tajuavat politiikan ydinolemuksen ja keskustelevat siellä muun muassa Lapinlahdelle ajatellusta tuulipuistosta. Lisäksi Kari Virranta, kunnanhallituksen puheenjohtajakepu, listaa puskaradiossa ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä.

Koetin puskaradion perusteella avata Lapinlahden tuulipuiston kaava-pdf:ää, mutta puhelimella se ei onnistunut. Siitä tulikin mieleen, että Lapinlahden kunnan tekninen johtaja Rami Linna on hakenut Kaustisten kunnanjohtajaksi.

Puhelin työntää minulle nyt koko Suomen kuntien ja kaupunkien johtajahakukisoja. Eipä siinä, kiinnostaahan minua!

Aikaa kello 15:een on kymmenen minuuttia. En ehdi Deborah Levy ja Omistuskirjoituksia -referaattiin. Kunntelin tullessani pari lukua tosi tarkkaan ja välillä jopa pysäytin auton tehdäkseni muistiinpanoja. Halusin ottaa selvää, miten Levy kuljettaa tarinaa. Hän on minäkertojana jossain ja käy assosiatiivisina takaumina toisaallta - lapsuutensa Etelä-Afrikkaa myöten.

Huikeaa! Levy kuitenkin muistaa palata takaisin. Sitä Õnnepalu ei vaivautunut tekemään esimerkiksi Lopetuksen enkelin (vai oliko Vilsandin kesässä?) kohdassa, jossa kirjailija luki runojaan venevajassa. Kyseessä oli ilmeisesti runomatinea, mutta sitten kesken kaiken Õnnepalu ryöstäytyi ja sotkeutui huikean uskonnollisen esseensä pauloihin eikä välittänyt siitä, että lukija meni ihan harhaan ja ajatus alkoi harhailla ja sitten tuli ärsytys.