Piristäviä juttuja

ke 9.11.2022

En lähde mihinkään ennen seuraavaa siskopäivää. En etenkään mene ruokakauppaan. Syömme puolitoista viikkoa pelkkää perunaa ja hernekeittoa. Matti käyköön kaupassa. Käytin satumaisen summan luottokorttirahaa viime viikolla.

Kävin muun muassa itse kampaajalla. Nyt tukka on niin lyhyt, että seuraavaan leikkaukseen ehdin säästää. Jouduin ostamaan kalsareita, sukkahousuja sekä parit mukavat iltahousut, kun unohdin lämpimät alusvaatteet tänne Rautavaaralle.

Tikkisen Hannele kehotti minua aamulla kertomaan jotain piristävää. En muistanut, että aamuinen pikkuruinen lumikerros tuntui valaisevan koko elämän. Yöllä kun hipsin talossa, ei ollutkaan pilkkopimeää. Täysi kuu vaikutti pilvien lävitse.

Kaikkein täysin kuu oli eilen kello 13.02. Reilun kahden viikon kuluttua on mustan kuun torstai. Mustimmillaan kuu on kello 0.57. Toivottavasti olen silloin unessa ja toivottavasti on lunta.

Marraskuuta ollaan eletty huomenna kymmenen päivää. Huomenna julkistetaan Finlandia-palkintoehdokkaat.

Kertomani piristävä juttu oli se, että tänään taas oli hyvä Savon Sanomien pääkkäri. Vesa Kärkkäinen kirjoitti oivaltavasti köyhtyvien ja tyhjentyvien maakuntien yhteistyöstä. On aika yhdistää voimat.

Lisäksi viime torstaina (3.11.) Heikki Toivanen oli pääkirjoitussivulla pannut merkille, että Kuopion rakennustarkastaja ikään kuin ilkkui vanhojen rakennusten puolustajia. Aivan hirveää asenteellisuutta!

"Isot edellä, pienet perässä. Rakennustarkastajan kommentit Päivärinteentien purku- ja rakennusluvista pursuivat outoa asenteellisuutta (SS 29.10). Hän vitsaili, että ´hankalat tapaukset kannattaa hoitaa ennen lomia.´Lupa hyväksyttiin kaikessa hiljaisuudessa vaikka samaan aikaan julkisuudessa kerrottiin rakennusliikkeen odottavan vielä lupapäätöstä."

https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/5474996

Sain pikku kamarin hankalan uunin syttymään. Ryhdyn kuuntelemaan Yle Areenalta kulttuuripodcastia Hanna Brotheruksen kirjasta Henkeni edestä. Kuuntelin kirjan syyskuun lopussa enkä saanut siitä kiinni. Brotheruksen edellinen kirja Ainoa kotini oli kuulema huikea myyntimenestys.

Kumma juttu, sillä aloitin sitä enkä syttynyt yhtään. Hesarin Maaria Ylikangas osasi analysoida Brotheruksen kakkosta syvällisemmin kuin minä. Otsikkona oli, että kirja oli kiusallista luettavaa. Minusta se oli löysä, väsynyt ja vaivainen. Tekstin päällä killui muovi, jonkinlainen vakuumi. Kirjailija rajasi ja se teki tekstistä hengettömän.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009174719.html

Brotheruksen Henkeni edessä kirjassa oli 50-vuotias minäkertoja. Hän sanoo olleensa elämässään etupäässä äiti, mutta miksi ei tunnu siltä. Teksti ja äitiys eivät kirjassa elä. Mutta nyt kuuntelen. Keskustelijoissa on mukana Maryam Abdulkarim.

Asennan Styoryteliin Sara Osmanin Kaikki mitä sanomatta jäi -kirjan. Alex Schulman on siitä pitänyt eikä Schulman voi olla väärässä. Ehkä aloitan Osmanin ennen kuin saatan Annie Ernaux´n Isästä -kirjan loppuun.