Finlandia-ehdokaspaketti oli kuin olikin räätälöity Savon Sanomia varten! Tosin vain niin, että palikat olivat Savarissa eri järjestyksessä. :-(

la 12.11.2022

Tämä se vielä puuttui. Tilasin Etelä-Suomen Sanomat kuukaudeksi, jotta saisin tietää, oliko Savon Sanomien eilinen Finlandia-ehdokasjuttukokonaisuus tehty Savon Sanomille erityisesti vai käyttikö Etelä-Suomen Sanomat samat palikat omilla kulttuurisivuillaan.

Olen ymmärtänyt, että Savon Sanomien käyttämä kirjallisuustoimittaja Ilkka Kuosmanen on Etelä-Suomen Sanomien leivissä. Jos oikein laskin tilaustani, Finlandia-palkinnon julkistaminen mahtuu Etelä-Suomen Sanomieni tilausjaksoon. Odotan julkistamispäivää. Se on 30. marraskuuta.

Onpa Ilkka Kuosmasella ollut kiire, kun hän on haastatellut eiliseen pakettiin Finlandia-palkinnon diktaattoria, Mari Leppästäkin. Leppäsen haastattelu oli Etelä-Suomen Sanomien kirjallisuusjuttupaketissa pääjutun sisällä ja Savon Sanomissa Leppäsen sanomiset oli erotettu omaksi kainalojutukseen.

Aivan pelkästään Savon Sanomiin ei kokonaisuutta ollut räätälöity, vaikka niin iloitsin. Juttupaketin osaset olivat samat kuin Savon Sanomissa. Pitää vielä tsekata, oliko Vainajaisten kritiikki Savon Sanomissa omaa tuotantoa.

Omaksi kainalokseen erotetulla Leppäs-pätkällä on Savossa merkitystä paikallisesti, sillä Mari Leppänen kertoi tekevänsä päätöksen Iisalmen-mökillään ja kuuntelevansa äänikirjoja kuuden tunnin mökkiajomatkalla.

En tiedä, saako Finlandia-diktaattori kuunnella ehdokkaita äänikirjana? En ymmmärrä, miksi ei saisi. Sillä tavoinhan nykyään ihmiset lukevat. Kai on parempi, että kirja menee perille korvien kautta kuin ei ollenkaan. Kai on parempi, että ihmiset siivoavat ja pesevät ikkunoita tai niin kuin minä astioita äänikirja aivoissani kuin että eivät lue kirjoja ollenkaan.

Pesin äsken aamupuuroastiat ja sain jopa puhdistettua palaneen vehnäpuuroastian. Haudutin puuron ihanan pehmeäksi leivinuunissa, mutta heti alkuun Ruska-kastikekulhoni kansi liimautui mustalla kerroksella kiinni kulhoon.

Kansi on vielä pesemättä mutta pahimman urakan olen tehnyt. Sitkeä liuotus auttoi. Ehkä tänä viikonloppuna kaivan leivinuunin päältä mustan kivitavara-astian ja koetan saada sen pohjasta irti viimetalviset muumiokanafileeni.

Oli Etelä-Suomen Sanomista yllättävää iloakin. Tänään pääutinen oli Koskisen Oy:n listautuminen pörssiin. Silti Koskisen Oy aikoo pysyä paikallisena yrityksenä ja tekee Järvelän-sahalleen 43 miljoonan euron investoinnit.

Toivottavasti Kärkölään tulee sahainvestointien myötä uutta dynamiikkaa - muutakin kuin kaivinkoneella Osuuspankin seinästä automaatin ryöstäneitä mustiin pukeutuneita roistoja. Onkohan siellä asialla joku luokkakaverini? Ilmeisesti samat tyypit ovat olleet asialla Mäntsälässä.

Kaksi viikkoa sitten perjantaina koin kumman absurdin hetken Kärkölän kunnantalon ja uuden yhtenäiskoulun edustan uudella Pormestarinkujalla. Seurasin pitkän aikaa mustien naakkojen hienoa ryhmälentoa kunnantalon eduspuistikolta koulun pihalle ja pihan vastapäätä olevan talon puutarhaan.

Näky oli kuin Olli Saarelan myötähäpeää herättävästä kauhuleffasta. Silti hetki oli merkittävä.

En tajunnut sitä edes, kun kirjoitin näkemästäni ja kokemastani blogini, mutta nyt tajuan. Minulla oli oikeus olla siinä. Minua on vainonnut ajatus siitä, että minulla ei ole oikeutta kävellä Kuopiossa kadulla (Kuopio on ensimmäisen suomalaisen aviomieheni kaupunki, minä olin siellä vain hänen armostaan, joo-o! Tosin molemmat tyttäreni ovat syntyneet Kysissä, se merkinnee jotain) ja Lapinlahdella kaikki, kadut, metsäsopukat, terveyskeskuksen fysioterapia-altaat ja vesisängyt huikailevat ja kuiskivat Matille, vain Matille.

Minä seisoin siinä pimenevässä lokakuisessa illansuussa ja katselin naakkoja. Minä olen tässä ja minulla on oikeus olla tässä. Minulla oli yhtä suuri oikeus olla siinä kuin naakkayhdyskunnalla.

Olen käynyt kouluni Järvelässä ja olin omalla alueellani. Pakko panna tähän väliin tämä: Miksiköhän Savon Sanomat oli vetänyt Finlandia-juttukokonaisuuden pääkuvaksi Sami Tissarin Krysan kirjoittajan, vaikka metsuri Tissari mieltää itsensä enemmän lahtelaiseksi. Otsikossa oli hänen synnyin-Kuopionsa.

Hieman metsuri-Tissarin promokuva häiritsee. Se on samalla tavalla siloiteltu kuin Outi Mäenpään heppakuvat Eeva-lehdessä (23.2.2022). Outi Mäenpää on upea naisekseen, mutta hänet oli kanteen meikattu tunnistamattomaksi ja hevoslaitumellaan Mäenpää saapasteli joissain satojen eurojen cowboy-saappaissa ja hirmu kalliissa takissa.

Jutun pääuutinen oli seurustelu Ankkalammikko-kirjailija Juha Ruusuvuoren kanssa, mutta vaikka Eeva-lehdessä on Suomen parhaat henkilöhaastattelut, ei toimittaja ollut saanut Mäenpäästä mitään irti. Ei varmaan ollut ehtinyt tutustua Juha Ruusuvuoren tuotantoon.

Luin Juha Ruusuvuoren Ankkalammikko-kirjan ammoin ja jos en ole heivannut sitä vielä kierrätykseen tai roskiin, pitää selata kirjaa. Kemiläissyntyinen Ruusuvuori oli muuttanut ruotsinkieliselle alueelle ja oli liikuttavan ihastuksissaan kaikesta ympärillään.

Äh, Ruusuvuoren kirjan nimi ei ollut lappilainen ex-stallari Ankkalammikossa, vaan Muukalainen Muumilaaksossa, eli, Asutko vieläkin Taalintehtaalla? Stallari oli Ruusuvuoren vuonna 2009 ilmestynyt kirja - mitä ilmeisemmin autofiktion tyylinen kudelma Ruusuvuoren nuoruudenkokemuksista Kansan Uutisissa.

Se oli jotenkin kylmä ja hyytävä kirja. Ruusuvuori onnistui kirjassaan olemaan vain tympeä. Pitänee sekin lukea uudestaan, sillä olen entinen Kansan Uutisten Savon aluetoimittaja ja vuodet Kusarissa olivat elämäni onnellisimpia työn suhteen. Samaa ajattelen nyt, kun avustin Savon Sanomien Kotia ja asumista. Esinaisinani olivat Mirja Kukkonen ja Hilkka Mannermaa.

Pidin kummastakin kovasti, mutta siinä missä pelkäsin Mirja Kukkosen vaativuutta, pidin tämän lämpöisenä vastapainona Hilkka Mannermaata. Naiset olivat hyvä combo, ikään kuin hyvä ja paha poliisi! Työni Kodin ja Asumisen avustajana päättyi keväällä 2007 ensimmäiseen TIA-kohtaukseen.

Toinen tuli syksyllä 2013. Kummallakin kerralla suostuin ottamaan uuden lääkityksen. Vuonna 2007 statiinit ja vuonna 2013 verenpainelääkityksen, sillä vuonna 2013 aivoistani löytyi aivoaneurysma. Sitä varjellen olen elänyt. En saa kovasti suuttua tai pääni räjähtää. Ihan totta!

Jokohan Ruusuvuoren Taalintehdas-romanssi on ohitse, kun tuntuu suunnittelevan muuttoa uuden rakkaansa heppatilalle: "Pariskunnalla on toistaiseksi omat kodit, mutta Outi uskoo, että jatkossa he asuvat yhdessä sekä maalla että kaupungissa. Heitä yhdistävät samanlaiset arvot, kuten rakkaus eläimiin ja luontoon. Molemmat viihtyvät meren äärellä ja purjeveneessä." (Eeva 23.2.2022)

No höpsistä. Seiska tiesi Outi Mäenpään asuvan nyt Juha Ruusuvuoren kanssa Taalintehtaalla, Ankkalammikossa siis. Missähän Mäenpään hepat ovat? Pariskunta on mennyt viime vappuna kihloihin. Koska kuvitus vitutti niin Eeva-lehden jutussa, luin jutun huonosti.

Siinä Outi Mäenpää kertoo, että Juha Ruusuvuori oli jäänyt leskeksi hiljattain. Mäenpäästä oli aivan huippuhienoja henkilökuvia ennen Eeva-lehden haastattelua Ylen kulttuurivieras -jutussa. Kuvissa Outi Mäenpää antaa hevosilleen heiniä ja hänen villapaitansa on heinänkorsissa. Aivan toista kuin Eeva-puunatut ja tuunatut kuvat.

https://yle.fi/uutiset/3-12084679

Kuvaaja on Antti Haanpää. Pitää panna nimi mieleen. Onkohan Antti Haanpää ottanut kuvat myös Ylen nettijuttuun Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon raukoilla rajoilla asuvista ihmisistä? Pitää googlailla vähän taas ja sitten alan kuoria perunoita.

Ei kun. Kirjoitan merkintäni loppuun ja sitten siirryn perunoihin ja sitten googlailen. Jotain piti vielä Sara Osmanin Kaikki ... voi peräpukama miten hankala kirjan nimi - joudun sen aina kopi-peistaamaan: Kaikki mikä jäi sanomatta.

Piti myös lukea Etelä-Suomen Sanomien yleisönosastolta päijäthämäläistyneen saamelaisen Juha Tapiolan kirjoitus, jotta ymmärtäisi, mitä on meneillään saamelaiskäräjälakimuutoskärhämässä. Selvitän ensin asian omaan päähäni ja referoin vyyhtiä Matille ja sitten ehkä tähän.

Ylen uutisista ei ole asiassa paljoakaan apua, sillä Ylellä kaikki näyttää vain kepun vaalitempulta. Asia on huomattavasti monimutkaisempi.

Enkä kirjoita vielä Sara Osmanista. Tuvassa kylmenee. Pitänee lämmittää leivinuunia ja kuoria ne pirun perunat! Tuulee lännestä ja sukat viuhuvat jalassa. Kummasti pimeneekin. Aurinkoa saattoi jopa nähdä tänään aamupäivällä.