Tõnu Õnnepalu -kirjoituksessani oli hutera rakenne

ti 11.10.2022

Sain pyyhkeitä kirjallisuuden contessa Adelaide de Saint Erasmolta eli Tikkisen Hannelelta Tõnu Õnnepalu -esseestäni. Hän sanoi, että kirjoituksen rakenteessa oli ongelmia. Niin oli. En voi koettaa väittää, että siinä ei ollut rakennetta lainkaan, sillä minulla oli päässäni hento ajatus esseen kulusta.

Oli ikään kuin väliotsikoita, joihin halusin kirjoituksen edettyä vastauksen. En tiedä, miksi jätin väliotsikot pois ja panin asiayhteyksien erotukseksi kirjoitukseen vain pisteitä. Taisi olla jopa niin, että ajattelin: "Tähän tulee väliotsikko. Tjaah, lisään välilotsikot sitten, kun koko kirjoitus on valmis." Unohdin ne ihan kokonaan.

Väliotsikoiden tarkoitus on helpottaa lukemista. Nyt kun luen Teppo Kulmalan Tupakoivaa kalaa katson ensin luvun tai osion nimen. Luen Kulmalan pääteosta ties kuinka monetta kertaa, mutta tällä kerralla vakaa aikeeni on pitää lukemisessa ajatus kasassa ja ylipäätänsä tekstissä.

Kirjan viereen olen varannut sinikantisen vihon ja käyn lävitse tekstiä kuin joku tylsä strukturalisti. Tässä on osa 1 ja osa 2 ja osa 3 kertoo Ramista. Huh, kuinka tylsää, mutta sillä tavoin kiellän mieltäni lentämästä muualle. Strukturalistinen otteeni on kuin ultrakevyen lentokoneen lennon tsekkauslista Matille.

Käy nämä lävitse. Äläkä ajattele muuta.

Kirjoitan tätä kelloon katsoen. Aikaa blogin kirjoittamiseen on vielä kymmenen minuuttia. Kun kello on 14, siirryn jatkamaan toissapäivänä postilaatikkoon viemääni syntymäpäiväkirjettä. Lähetin ensimmäisen osan siitä jo siltä varuilta, että posti haluaa kantaa lähetystä perusteellisesti. Jotta lähetys ehtisi perille. Tämän päivän jatkon lähettämisellä ei sitten ole niin kiire.

Strukturalistisella otteella Tupakoiva kala ikään kuin alkaisi aueta. Koska olen aina kiinnostuneempi kaunokirjallisen tekstin kirjoittajasta kuin itse kaunokirjallisesta tekstistä, pääsen "Teppoon" kiinni juuri keksimälläni työkalulla. "Tepon" keksin kirjailija Markku Kaskelan Kiiltomato-kritiikistä. Kaskela arvosteli Kulmalan ensimmäisen Tuupovaaran ja oli sitä mieltä, että radiolähetysidea oli hyvä, mutta ei Tuupovaara (ykkönen) vielä kirjallisuutta ole.

Kaskela olisi halunnut, että Kulmala olisi loitontanut itseään Tuupovaarassaan. Mnjaah, sanon minä. Minusta Kulmala ei mitään teksteissään niin teekään kuin loitontaa.

"Sanalla sanoen, päästää kirjoittaja, hahmo, ´kirjailija´, enemmän irti. Kenties loitontaa itseä, antaa kirjallisen minän hallita. Tarkoitan kirjallisella minällä hahmoa, joka yhtä aikaa puhuu pehmoisia mutta on mahdottoman vilpitön. Ja joka myös katselee tyyppiä näppäimistön ääressä näkökulman, perspektiivin takaa ja riemuitsee tästä suunnattomasti."

https://kiiltomato.net/critic/teppo-kulmala-radio-tuupovaara/

Nojoo, pitää myöhemmin katsoa, mitä Kaskela on muuta kirjoittanut. Kaskela on Tõnu Õnnepalun ikäluokkaa ja Tikkisen Hannele olisi kaivannut Õnnepalu-esseeni oheen faktalaatikkoa ja selvitystä siitä, mihin kohtaan virolaisen kirjallisuuden kaanonia tyyppi sijoittuu.

Kello on muutaman sekunnin päästä neljätoista. Lähetän Hannelen kirjaamat kysymykset lyhentämättömänä Õnnepalun kustantajalle Jussi Virratvuorelle. Oli niin hyviä kysymyksiä ja Virratvuori muutenkin lupasi kertoa minulle siitä, miten hänen onnistui napata Paratiisi Kirjokannelle. Haluan tietää myös, miten koko tyyppi tuli hänen talliinsa.

Kun saan Õnnepalun uusimman suomenneksen Pariisi käsiini ja sen luettua, kirjoitan kunnollisen esseen väliotsikoineen ja ennalta ajatelluille rakenteineen. Kun kirjoitin ensimmäisen esseeni virolaisesta kirjailijasta, juutuin aivan liian pitkäksi aikaa kiinni siihen, että kirjailija on homo ja miksi miksi miksi miksi hän yhdessä kohtaa uskonnollisia pohdintojaan kirjoittaa, että sana homous tuikkasi esiin kuin käärme sormenpäiden alta.

Pitää vielä lukea lause viidenteentoista kertaan ja katsoa sitä useammasta kulmasta, tajusinko sittenkin viestin ihan jotenkin päin mäntyä. En tiedä, miksi lause sattui minuun niin paljon ja sen jälkeen kaikki, mitä kirjailijalta luin, varjostui identiteettiongelmaiseksi. Höpsistä, onpa kumma juttu.